Lillin kanssa startattiin tänään oman seuran epiksissä. Mulle jäi osittain poskelleen menneistä Vöyrin kisoista mahdoton näyttämisen nälkä, ettei me (tai siis minä) olla niin nollia kuin miltä Vöyrin A-rata näytti. Taistelumielellä siis lähdettiin kisaamaan. Ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Rata oli sopivan vaikea, ei mikään läpihuutojuttu. Keppien jälkeiset kaksi hyppyä oli pahassa kulmassa, mistä tuomari puhuttelussaan varoittikin. Tullessa muurilta kepeille jäin vähän jälkeen ja Lilli ei sitten keppejä hakenut itsenäisesti, kun olin myöhässä, vaan teki ylimääräisen pyörähdyksen tokasta välistä. Ja siitä tuli sitten viitonen. Keppien jälkeen huomasin olevani ihan eri paikassa kuin olin rataantutustumisessa ajatellut olevani ja peitin täysin Lillin linjan seuraavalle hypylle. Sain viime tipassa loikattua sivuun ja Lillikin auttoi kiertämällä meikäläisen menemällä hypylle, kun sinne kerran käskettiin :) A-esteen alastuloa vähän pelkäsin, koska se on meillä aina vähän tuuripeliä. A:n alta meni lisäksi kaksi putkea, joten en päässyt ihan viereen käskyttämään. Tällä kertaa kontaktit meni kuitenkin hyvin. Puomillahan ei mitään ongelmaa koskaan olekaan. Lillillä oli vauhti päällä ja se eteni keppejä lukuunottamatta hyvin. Se haki putketkin hienosti, ei tarvinnut suulle asti saatella. Oli kyllä tosi tosi kiva kisata Lillin kanssa tänään. Alitettiin ihanneaikakin muutamalla sekunnilla ja se ei ole meille ihan jokapäiväistä.
Lillistä tulee kerta kerralta mukavampi kisakaveri. Vöyrin maneesissakin se tuntui olevan kuin kotonaan. Kartturi taitais tarvita paremmat hermot, mutta eiköhän ne sieltä tule hiljalleen kokemuksen karttuessa. Tämän päivän kisat taisi olla ekat, etten jännittänyt juuri lainkaan. Päällimmäisenä oli vain tunne, että on tosi kiva mennä radalle Lillin kanssa. Tuskin maltan odottaa vappua ja kisoja kotikentällä. Mä niin niin toivon, ettei Lillin juoksu alkaisi ihan vielä ja päästäisiin kisaamaan. Se olis niin hienoa... Mutta heti vapun jälkeen voiskin sitten juoksu tulla, koska kesäkuussakin olis monet kivat kisat tiedossa...
Miten monta kertaa olen meinannut lyödä hanskat tiskiin Lillin kanssa, kun se on pelännyt hallilla kaikkea mahdollista ja kerta toisensa jälkeen mennyt ulko-ovelle, että voitaisko jo mennä pois. Onneksi en silloin luovuttanut, sillä Lillin mielestä agility on ihan huippujuttu nykyään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti