Ihanaa olla aamuvirkku: ehtii jo aamusta tehdä kaikkea kivaa. En oo aina sitä ollut, mutta kai tuo ikäkin sitten tekee tehtävänsä, ettei unta riitä enää. Ja aurinko, ei pysty nukkumaan, kun makkariin paistava aurinko herättää kuuden jälkeen. Kun kerran hereillä oltiin, käytiin Lillin kanssa hallilla treenaamassa jo kahdeksan jälkeen.
Lilli ei ollut eilisestä muuttunut miksikään vaan sillä oli edelleen ihan mielettömästija se kävi suorastaan kuumana. Treenattiin aika simppeleistä perusjuttuja hypyillä ja putkella. Halusin nähdä, miten se hyppää. Ei ollut hyppäämisessä mitään vikaa tälläkään kertaa. Vauhtia riitti, ei yhtään epäröintiä tai tepsuttelua ennen estettä ja rimat ylitti matalalta hipoen. Ihan mahtava meininki oli Lillillä. Niin ja bonuksena, harkattiin vielä keinuakin, nimenomaan sitä kamalaa, paukkuvaa ällötysversiota, mitä Lilli inhoaa yli kaiken. Toki helpotin sen verran, etten päästänyt keinua pamahtamaan ihan normaaliäänellä. Mutta kuitenkin... kolme kertaa kokeiltiin ja joka ikisen kerran Lilli meni keinun vapaaehtoisesti, eikä edes hirveästi varoen. On tuosta kotikeinusta siis jotain hyötyä ollut, kun sitä on ihan oikeesti melkein joka päivä treenattu. Ei siis ollut mikään turha ostos Saksanmaalta... :)
Kunpa sais tämän saman virran ja innon siirrettyä kisatilanteeseenkin. Ehkä se joskus vielä kohdalle osuu toivon mä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti