Rally-tokokisat korkattu

Nyt on meidän ekat viralliset rally-tokokisat takana ja hengissä ollaan! Mä kyllä tarttisin jotain henkistä valmennusta, kun onnistun näemmä jännittämiselläni sössimään yhden sun toisenkin lajin tulokset. Mutta, aloitetaas alusta... Aamusella lähdettiin Iitun kanssa ajelemaan Kannukseen. Mieli oli rento, koska paikka oli jo tuttu ja tuomari tuttu. Tiesin, että koira osaa ne liikkeet mitä pitääkin ja jos keskityn suoritukseen niin, että tehdään liikkeet rauhassa oikein, ei pitäisi olla hyväksytyn tuloksen saamisen kanssa mitään ongelmaa.

Kisapaikalla jännitys alkoi vaan hiipimään ja lähtöhetkellä olin jo aika lailla kanki-kaikkosmallia, kauhusta jäykkänä. Iitukin vaistosi tämän, koska ei meinannut mennä perusasentoon startissa, katseli vaan mua kummissaan. Jännityksen piikkiin laitan sen, että eka liike meni penkin alle. Eteen ja siitä oikealta sivulle pitäisi olla Iitulle ihan perushuttua, mutta se istahti huonosti eteen enkä jännitykseltäni huomannut, että se korjasi asennon ja istahti toisenkin kerran. Väärin suoritetusta tehtävästä lähti siis 10 pojoo. Shokkialun jälkeen lähti kumminkin kulkemaan hyvin. Toiseksi viimeinen tehtävä oli liikkeestä maahan meno. Katsoin kyllä, että meniköhän koira maahan kunnolla, mutta en kuitenkaan uusinut liikettä. Olisi pitänyt, Iitu nimittäin meni istumisen kautta maahan. Nämä kaksi väärin tehtyä liikettä aiheuttivat 20 pisteen menetyksen. Jos olisin heti ymmärtänyt ne uusia, olisi lähtenyt vain 2 pistettä. Mutta jännitys oli niin kova, ettei järki juossut tässä kohtaa niin kuin olisi pitänyt ja sääntötuntemuskaan ei ole ihan selkäytimessä vielä.

Mutta Iitu oli ihan loistava. Se piti kontaktin koko suorituksen ajan. Hihna kiristyi kerran lähdössä, mutta sen jälkeen ei kertaakaan. Koiralta siis ihan loistoloistosuoritus ja jos ohjaajallekin olisi osunut loistosuoritus, tulos olisi ollut lähes täydellinen. Nyt saatiin hyväksytty suoritus pistein 79, mutta kieltämättä kismittää se, että paljon parempaa oli tarjolla. Sen totesi tuomarikin tuloslomaketta palauttaessaan. Tästä ei ohjaajalla voi suunta olla kuin ylös päin, ja jos molemmat onnistutaan, tulos on erinomainen. Näinhän se on, että kun kyseessä on parityöskentely, on kummankin onnistuttava. Siitä oon kuitenkin onnellinen, että onnistuja oli koira :)

Kisakalenteria on selattu ja meidän seuraava kisa on Tampereella pääsiäisenä, ellei nyt sitten osu juoksu juuri silloin. Näyttämisen halu kumminkin jäi. Pitää näyttää itselle, että en mä nyt näin noloo ole, kuin miltä eilen näytti...

Jotta saisitte vähän käsitystä siitä, millainen on rally-tokorata, niin alla kuva eilisestä radasta. Rata siis kävellään läpi tehtävä tehtävältä numerojärjestyksessä. Kontaktin tulisi pysyä koko radan ajan lähdöstä maaliin hihnan kiristymättä. Tehtäviä ei saa pysähtyä miettimään vaan ne on tehtävä saman tien ja sitten jatkettava matkaa.

Reipas kisakaveri odottaa vuoroaan. Emäntä oli tässä vaiheessa jo kauhusta jäykkänä...

Eilisen kisan arvostelulomake. Tämän saa tuomarin suullisten kommenttien kera.

Tokossa kurssi loppuu ensi viikolla ja kovasti olen miettinyt, mitä sitten. Ollaan edistytty hyvin ja pelkään, että kun ei ole ryhmää, tapahtuu taantuminen. Jotain pitäis siis keksiä... Toivottavasti kennelkerhossa alkaisi 3-kurssi pian, että päästään jatkamaan ohjattuja treenejä.