Tokon alo/avokurssi loppui eilen varsin ristiriitaisissa merkeissä. Iitu on kyllä kokonaisuutena kehittynyt aimo harppauksin kurssin aikana, mutta eilisen perusteella jossain tuntuu tulleen jopa takapakkia. Viimeisen kerran kunniaksi tehtiin alokasluokan liikkeet kokeenomaisesti, Se oli tosi hyvä; sai konkreettisen kuvan tämänhetkisestä taitotasosta.
Luoksepäästävyys meni huipusti. Tein sen kokeenomaisesti niin, että koira istuu perusasennossa enkä puhu tai houkuta sitä millään. "Tuomarin" tullessa moikkaamaan Iitu istui hievahtamatta paikallaan. Tästä liikkeestä olisi kuulemma kokeessa tullut 10. Hieno alku siis :)
Paikallamakuu menikin sitten pipariksi. Iitu oli jo hallille mennessä hirveen ylivirittynyt, kierroksilla käyvä, aivan kuin oltais aksahallille oltu menossa. Maahan-käsky piti toistaa, mikä myös enteili vaikeuksia. Yleensä Iitu menee kerrasta maahan heti käskyn kuultuaan. Etäisyytenä oli normaali alokasluokan etäisyys. Olisi ehkä pitänyt helpottaa, mutta halusin kokeilla. Niin vain kävi, että kun kaveri lähti rivistä, niin lähti Iitukin.Uudelleen koira makaamaan. Hetken kuluttua se lähti uudelleen. Sitten jo helpotin ja jäin vain muutaman metrin päähän loppuajaksi. Lopussa Iitu taisi ennakoida ylösnousua. Tää ennakointi alkaa muodostua joka liikkeen ongelmaksi. Voi olla, että Iitua hämäsi se, että tehtiin makuu ensimmäisen kerran niin, ettei hihna jäänyt paikoilleen. Se on kuitenkin painona vaikka maassa onkin, ja voi olla jarruna koiran liikkeelle lähdölle.
Seuraamisessa teimme alokaskokeen kuvion ja saatiin valita tehdäänkö liike hihnassa vai ilman. Valitsin hihnassa tehtävän liikkeen ja päätin, että yritän tehdä kokeenomaisesti niin, etten katso koiraan vaan eteen päin. Seuraaminen sujui itse asiassa paljon paremmin kuin etukäteen odotin. Kontakti pysyi hyvin, samoin paikka. Hieman ehkä etäisyys minuun seilas, mutta paikka oli muuten ok. Täyskäännöksissä valui, samoin pysähtymisissä otti pari askelta ja pysähtyi melkein eteeni. Taisi olla vauhtikin ohjaajalla liian nopea. Olisi pitänyt vähän varoittaa koiraa, että kohta tulee stoppi.
Liikkeestä maahan on aivan alkutekijöissään edelleen. Iitu tarvitsee reilun käsiohjauksen maahan menossa ja juoksi lisäksi perääni. Tää liike on eniten "kesken".
Luoksetulo on ollut Iitulla hyvä liike. Olen yrittänyt pitää mielessä sen, että pidän liikkurin käskyn jälkeen vielä taukoa ennen kuin kutsun luokse, ettei koira oppisi ennakoimaan tänne-käskyä. Nyt muuten kävi ensimmäisen kerran niin, että Iitu ennakoi. Se lähti liikkeelle murto-osasekuntia aikaisemmin kuin annoin käskyn. Luoksetulo sillä on vauhdikas ja pienen käsiavun turvin tuli sivulle oikeaan paikkaan. Ennakointia lukuunottamatta siis hyvä liike.
Liikkeestä seisominen yllätti mut positiivisesti, koska en osannut ollenkaan odottaa, että Iitu pysähtyy. Me ollaan treenattu seisomista todella paljon, mutta ilman liikettä. Päätin yrittää ilman mitään käsiapuja pelkällä käskyllä. Käsky tuli kyllä todella painokkaasti, enkä jäänyt edes katsomaan, mitä koira tekee. Kun sain luvan kääntyä, en voinut kuin ihmetellä haavi auki: Iitu oli pysähtynyt niille sijoilleen käskystä :) Tosin lopun perusasentoa ennakoi taas ja tuli vähän vastaan, mutta se pysähdys oli upea!
Hyppy oli sitten viimeisenä ja tää on liike, joka on ehkä lähimpänä kisavalmiutta. Tätä ollaan kyllä treenattu kotonakin aika paljon pahviesteellä. Iitu hyppäsi hienosti käskystä ja jäi paikalleen käskystä. Sitten lähti kääntymään mun liikkeen mukana ja ennakoi jälleen kerran perusasentoa. Mutta muuten Iitu on mennyt hypyssä huimasti eteenpäin. Ennen kurssia se vaati käsi- ja vartalo-ohjauksen, nyt riittää pelkkä käsky.
Eilsen perusteella mulla on aika hyvä kuva siitä, mitä pitää treenata: itse asiassa kaikkea, eri paikoissa ja häiriössä. Lopun ennakointi lähes kaikissa liikkeissä on saatava pois, paikallamakuu varmemmaksi ja liikkeestä maahanmenosta käsiohjaukset pois. Iloinen olen seuraamisesta, liikkeestä seisomisesta ja hypystä. Tavoite on edelleen osallistua kokeeseen kesäkuussa. Siitä en anna vielä periksi. Jossain vaiheessa, varmaankin huhtikuun kisojen jälkeen, jätän rally-tokoa vähemmälle. Tuli vähän sellainen vaikutelma, että Iitua sekoittaa se, että tokoa treenataan sekä eleettömästi että iloisesti kannustaen lajista riippuen. Loppukevät treenataan enemmän tokopainotteisesti. Iloa ja tarmoa Iitulla on vaikka muille jakaa. Se on siitä mukava koira, että kestää toistoja turhautumatta, ei nyt tosin tappiin asti, mutta huomattavasti paremmin kuin tää mun toinen kaveri. Nyt vain toivon, että kennelkerhossa alkaisin pian tuo kolmos-kurssi. Toinen vaihtoehto on tietty kerrata alo/avo-kurssi IKKJ:ssa. Täytyypä tuumata. We'll see.... :) Lillin kanssa harrastaminen on jäänyt viime aikoina vähälle, kun agility on jäänyt pois kuvioista. Rally-tokon liikkeitä ollaan jonkin verran treenattu ja nopeaoppinenhan se on. Voi olla, että jatkossa Iitun kanssa keskitytään tokoon ja Lillin kanssa rally-tokoon. Sen verran täytyy IItunkin kanssa kisata, että saadaan RTK1-tunnus sille, sitten voimme siirtyä puhtaasti tokoon, ehkä...
Olen huomannut, että tää blogin kirjoittaminen tekee musta tokon treenaamisessa paljon analyyttisemman ja suunnittelen treenit paremmin. Kirjoitellaan siis vaikka omaksi iloksi, vaikka kyllä täällä laskurista päätellen joku näyttää mun pölinöitä käyvän lukemassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti