Iitun kanssa agitreeneissä

Iitun kanssa käväistiin aamutuimiin agilityhallilla parin viikon tauon jälkeen. Se oli niin innoissaan ja tohkeissaan 110% lasissa koko ajan, eikä tahtonut malttaa odottaa tahi kuunnella. Pikkuisen pakkaa emäntää naurattamaan tämä veijari, on se niin hassu. Tehtiin yhdellä tai kahdella hypyllä ohjaustreeniä, rimat oli jalustan päällä. Pitäis oikein ottaa videolle: teetin yhdellä hypyllä Iitulla kahdeksikkoa. Voi pojat, että se on äänekäs. Treeni meni jotenkin näin: hyppy-hau hau-hyppy-hau hau-hyppy-hau hau... Se haukkuu ihan koko ajan... :D Mut mä luulen, ettei se ihan vielä hauku sitä, että jee tää on kivaa, vaan sitä, että jee mä saan kohta makkaraa... Kahdella hypyllä tehtiin myös kahdeksikkoa ja nyt Iitu malttaa jo seurata ohjaavaa kättä, eikä vain yritä napsia sitä hampaisiinsa. Sitten muisteltiin viime kerralla opeteltua pussia ja se meni loistavasti, no problem. Uutena asiana alettiin harjoittelemaan puomin kontaktia namialustan kera. Iitu on niin ahne, että kontaktin opettelu namilla on sille aika luonnollista. Lillihän ei ole niin namin perään. Se saattaa puomin alastulolla hypätä koko namialustan yli, eikä välttämättä piittaa koko nameista.

Oli kyllä niin hubaa treenata, että taidetaan mennä huomennakin. Emännänkin into kasvaa, kun Iitu on niin mukava koulutettava: innokas ja reipas. Eikä mikään sitä pelota. Se tössähti vatsalleen riman päällekin pari kertaa tohottaessaan. Eikä se edes huomannut, että jotain kävi, vaan sama paahto jatkui edelleen. Ihqua....:)

Lenkillä otettiin Lillin kanssa vähän tokojuttuja. Me ei olla treenattu aikoihin ja se tulla napsahtaa perusasentoon oikeaan paikkaan ja seuraa paljon paremmin kuin silloin kun treenattiin ahkerammin. Tauko on tehnyt siis hyvää. Ja aika jännä juttu: se rupes yhtäkkiä kiertämään perusasentoon mun takaa vaikka ei olla ikinä harjoiteltu sitä niin.

Mua rupes muuten kiinnostamaan tää verkkokurssi, kun sitä joku Lagun foorumilla mainosti: Oppimispsykologian perusteet. Ja kyseessähän on nimenomaan eläinten oppimispsykologia :). Linkki löytyy täältä. Jaksaiskohan sitä opiskella 10 viikkoa verkossa. Näyttää ihan mielenkiintoiselta.

Esittelyä

Huomasin sattumalta, että Bloggerissa saa tehtyä alasivuja pääsivun alle. Niinpä väkersin koirille esittelysivut, jotka ovat vielä hieman keskeneräiset, mutta päivittelen esittelyjä sitä mukaa kuin ehdin. Mm. näyttelytuloksia ja -arvosteluja olisi tarkoitus lisätä sivuille. Esittelyt avautuvat sivupalkista koiran kuvaa klikkaamalla.

Tokopulinaa

Taas luvattoman pitkä edellisestä päivityksestä. Jokin uupumus kirjallisella rintamalla siis, mutta koitetaan ryhdistäytyä.

Viime keskiviikkona oli tokon ykkösluokan viimeinen kerta Iitun kanssa. Muuten menee aikalailla niin kuin pitääkin, mutta en ymmärrä, miksei Iitu opi perusasentoa. Asiahan taitaa olla niin kuin agilityssakin eli jos jokin menee toisin kuin on suunnitellut, syytä on etsittävä itsestä. Mulla ei kuitenkaan ole pienintäkään  hajua, miksi se ei opi. Perusasentoa ollaan opiskeltu aika pienestä pitäen. Namin avulla houkuttelen sen kierähtämään sivulle ja itse asiassa se tuleekin hyvin - niin kauan kuin kädessä on nami. Jos kädessä ei ole namia, niin evvk. Iitu seuraa kättä niin kauan kuin pitäisi tehdä se kiepsautus. Siinä vaiheessa se huomaa, että eihän tuolla akalla oo namia ja jatkaa matkaansa eteenpäin eikä seuraa mun kättä. Mun pään päälle voii viime harkoissa kuvitella jättimäisen kysymysmerkin. Siis ei ymärrä... Mä kokeilen seuraavaksi vaihtaa liikkeen suoritustapaa niin, että Iitu kiertää takaani viereen. Jospa se olis helpompi käsittää kuin pyörähdys. Hmmm... Muuten ekaluokan jutut meni hienosti ja pääsisimme vaivattomasti kakkosluokalle. Tuohon perusasentoon jumittaa luokanvaihto eli jäämme siis luokalle.... Aion tosin pitää nyt pienen tauon tokojutuissa ja treenata perusasennon sellaiseen kuntoon, että päästään sinne kakkosluokalle. Se edellyttää, että liike tehdään ilman namiapua ja sitähän Iitu ei osaa. Seuraaminen menee hyvin, varsinkin ilman hihnaa. Käännöksiä ei olla vielä juurikaan treenattu, mutta suoraa mennään hyvin. Hyppyä Iitu ei aristele, vaan menee yli reippaasti mikä ei kurssillamme ollut todellakaan itsestäänselvyys kaikille koirille. Iitulle jopa tarjottiin esikuvan tehtävää aroimmille koirille. Aika hyvin...

Pääsiöisen alkupäivinä tein pienen kiertomatkan ja poikkesin samalla katsomaan shelttien erkkaria Juvalle. Ihanaa seurata toinen toistaan hienompia shelttejä kehässä, eikä itse tarvinnut jännittää omaa vuoroaan vaan sai keskittyä täysin katseluun. Ja paljon oppii näyttelyn seuraamisesta, kun katselee miten handlerit koiraansa esittää: saa vinkkejä miten pitäisi tai miten ei pitäisi esittää. Tosi opettavaista kertakaikkiaan. Iitun kasvattajalla oli hieno päivä kehässä. Onnittelut siitä Kaisalle.
Me ollaan Iitun kanssa virallisessa kehässä kahden viikon päästä Vaasassa, olettaen ettei se tiputa enää yhtään karvaa. Kipuraja alkaa olla lähellä. Vaasan näyttelyä silmällä pitäen käytiin tänään mätsärissä treenaamassa kehäkäytöstä. Meni hyvin ja ei niin hyvin... Kenguruloikat näyttäisi olevan taaksejäänyttä historiaa. Viimeksikään Iitu ei loikkinut, mihin olen tosi tyytyväinen. Tassut pysyivät nytkin maassa. Muuten liikkuminen tahtoo olla hätäistä, tohottavaa menoa. Pienellä on kiire eteenpäin eikä millään malttaisi ravata emännän vierellä. Sitä siis on treenattava. Ja seuraavaan mätsäriin aion ottaa sellaiset herkut joukkoon (kokeilen maksaa), ettei Iitu näe mitään muuta kehässä kuin meikäläisen. Paikallaan olo on nimittäin ajoittain vähän levotonta pään pyörimistä. Kokeillaan mitä ylihyvät herkut auttais siihen vaivaan. Seuraava mätsäri oliskin sitten viikon päästä. Ja ens viikolla aiotaan talviloman kunniaksi käydä useamman kerran hallilla treenaamassa vaihteeksi agilityn alkeita. Nyt on ollutkin parin viikon tauko niissä treeneissä. Tarkoitus olisi ruveta harjoittelemaan pikkuhiljaa kontakteja.

Mätsäriä ja agiliitoa

On taas vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä, etten oikeen edes muista, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Viime sunnuntaina oltiin koirien kanssa mätsärissä, joka järjestettiin maneesissa. Ja kyllä oli kylymä. Ulkona paistoi aurinko lämpimästi ja välillä piti mennä sinne lämmittelemään, että tarkeni. Iitun kanssa otettiin näyttelytreeniä ja Lilli hengaili vain mukana. Iitun kehäkäytös on kyllä parantunut. Se ei hyppinyt liikkeessä kertaakaan. Pari kertaa se yritti aloittaa loikalla, mutta lopetti, kun kielsin. Pöydällä se päätti hypätä tuomaria vasten ja antaa tälle kunnon naamapesun. Tuomari nauroikin, että on tosi kiva nähdä näin avoin ja reipas sheltti. Saatiin sininen nauha, mitä salaa toivoinkin, että pääsisi nopeammin kotiin lämpimään. Sinisten loppukehä meni muuten hyvin, mutta Iitu oli seisoessa hirveän levoton. Se reagoi toisten koirien haukkumiseen ja meteliin. Pää pyörii, kun piti koko ajan katsoa, että mistä meteli kuuluu. Oltiin me kolmansia kuitenkin ja saatiin vähän rahalle vastinettakin. Pääsiäisenä olis ohjelmassa seuraava mätsäri eli kehätreeniä lisää Vaasaa ajatellen. Tosin en ole päättänyt mennäänkö me sinne Vaasaan. Täytyy katsoa, mikä on turkin tilanne silloin.

Aamulla käytiin Iitun kanssa agilityhallilla viikon tauon jälkeen. Kerrattiin vähän jo opittua ja uutena mukaan tuli muuri ja pussi. Voi apua, mä en voi kuin ihmetellä tuon koiran reippautta. Mä raahasin pussin oikeaan paikkaan ja rupesin oikomaan kangasta samalla miettin miten alkaisin sitä itsekseni opettamaan, kun ei ole avustajaa. Juu, sitä ei tarvinnut kauaa miettiä. Iitu ratkaisi ongelman menemällä koko höskän läpi tuosta vaan mun vasta miettiessä. Ei siinä ehtinyt neidille kangastakaan nostelemaan, kun se oli jo jalkojen juuressa makkaraa vailla. Otettiin pussia vielä muutaman kerran tarkistaakseni, ettei tämä yllättävä läpimeno ollut vaan jokin onnenkantamoinen. Komensin Iitun pussin eteen ja menin odottamaan sitä esteen taakse makkara namialustalla. Jep, sieltähän se tulla pönki kankaan alta ilman epäilyksen häivää kohti makkaraa. Siis, taas saa ihmetellä, miten nuo koirat voi olla noin erilaisia. Lillihän saattoi vielä vuodenkin treenaamisen jälkeen kieltäytyä menemästä pussiin kokonaan. Onneksi Lillikin on alkuvaikeuksien jälkeen lajille syttynyt. Eilisissä treeneissäkin se toisen koiran ollessa vuorossa katseli kaihoisasti radalle ja piippas. Tätä se on tehnyt jo jonkin aikaa ja kerrankin voi sanoa, että piippaaminen on musiikkia emännän korville :) Mä oon ruvennut jopa miettimään, että josko me sittenkin osallistuttaisiin hyppyradalle omissa vappukisoissa. Mun pitäis vain loman aikana tehdä sen kanssa keppitehotreenejä ja ruveta hyppyyttämään sitä medikorkeuksissa. Taidankin seuraavissa harkoissa nostattaa rimat oikeisiin korkeuksiin ja katsoa mitä seuraa. Mietitään sitten sen jälkeen, mitä kisojen kans tehdään...

Talven riemua

Eipä sen kummempaa kerrottavaa tällä kertaa. Julkaisenpa vain muutaman talvisen kuvan, kun tuli taas aurinkoisina päivinä kuvailtua koiria. 

Iitu ja naapurin Severi vauhdissa

Lilli hurjana: lempipuuhaa hyppiä lumihankeen ja haukkua. Ei näytä yhtään kiltiltä sheltiltä :)

Agilityharkat jatkuu

Iitun kanssa ollaan jatkettu agilityesteiden opettelua. Ollaan käyty viikon aikana kaksi kertaa hallilla ja tarkoitus olisi, että ehdittäisi jatkossa ainakin kerran viikossa käymään. Tavoitteemme on jatkaa mölliryhmässä heinäkuussa eli aikaa on.

Täytyy sanoa, että aika nopeaälyinen kaveri mulla on ottaen huomioon, ettei me olla harjoiteltu esteitä ennestään yhtään, mitä nyt vähän olkkarikeppejä ja leikkiputkea takapihalla. Tai sanotaanko vaikka, että paremminkin pohjattoman ahne: se tekee ihan mitä vaan nakin toivossa…:)

Kun Iitu meni putken niin reippaasti, uskalsin jo hiukan kääntää putken päätä, niin ettei Iitu nähnyt läpi sinne mennessään. Iitu ei epäröinyt yhtään vaan juoksi putkeen ja vauhdilla läpi tarkistamaan, että missä on mun nakki :) Sitten ollaan tehty kahden hypyn ja putken sarjaa niin, että nakki on alustalla esteiden jälkeen. Pääasiassa olen palkannutkin namialustalla. Tuolla on ärsyttävä tapa härkkiä mun kättä, vaikka siinä ei namia oliskaan. Jos sen on tehnyt, on silloin jäänyt palkatta. Toivottavasti Iitu tajuaa pian syy-yhteyden… Tänään harjoiteltiin myös paikallejääntiä. Menin itse kahden hypyn taakse vastaanottamaan ja tosi hienosti Iitu odotti paikoillaan lähtölupaa. On se vaan hieno pieni...

Otettiin keppejäkin ja näki, että olkkaritreeneistä on ollut apua. Koiralla on jo vähän hajua, että mitä näitten kepakoitten kanssa kuuluu tehdä. No, toki paino on vielä sanalla vähän…

Iitun kanssa on kyllä tosi kiva treenata, kun se on NIIN reipas ja nakilla helposti motivoitavissa. Välillä oikein naurattaa, kun toinen on niin intoa täynnä. Ja se on myös äänekäs. Lilli kun ei korkeintaan kuin vähän urahtele radalla, niin Iitulla on pää auki kaiken aikaa. Hyvin pystyn kuvittelemaan sen harkoissa odottamassa vuoroaan: pää auki taitaa olla silloinkin... Itsellä pää pursuaa ideoita, että mitä seuraavaksi opettaisi. Mulla on se suunnitelma edelleenkin laittamatta paperille. Kas kummaa… Mutta koitan ottaa joka kerta uuden esteen ohjelmaan ja jatkaa ohjauksen harjoittelua.

Oon tässä pohdiskellut, että ilmoittaisko tuon Iitun Vaasan näyttelyyn vai ei. Pesin sen koemielessä eilen. Ajattelin, että jos pesu irrottaa loputkin karvat, ei tartte miettiä. Noh, siitä lähtikin yllättävän vähän karvaa harjatessa, joten päätöksenteko ei yhtään helpottunut. Housukarvat näyttää kyllä hieman onnettomilta, vaikka sillä muuten on tosi hieno karva. Ans kattoo ny, mulla on iltaan asti aikaa miettiä. Jospa sen päätöksen sais rutistettua ennen sitä…

Me oltiin perjantai-iltana koirien kanssa synttäreillä. Paikalla oli aika paljon väkeä: tuttuja ja vieraita. Iitu se ei yhtään kainostellut, vaan hyppäs ensimmäiseen vastaantulleeseen syliin, vaikka ihminen oli ventovieras. Se on kyllä niin iitumaista: sylikoira mikä sylikoira.

Juniorin agilityelämä alkoi

Mutta ensin lyhyt selostus meidän perjantaiharkoista Lillin kanssa. Perjantaisiin harkkoihin ilmaantui meidän lisäksi vain yksi koirakko eli saatiin juosta. Ja kyllä oli tosi kivat harkat. Pääsi itse tekemään odottelun sijaan. Tällä kertaa meillä oli ohjelmassa kieputusratoja. Hoh hoh, kun emäntä on tyyliä “kanki-kaikkonen”, ei nuo kieputusjutut ole maailman helpoimpia. Mutta kuitenkin pari juttuu nousi ylitse muiden. Lilli meni sylkkärit tosi hyvin, kun sillä on ollut välillä jännä tyyli kiepauttaa itsensä väärin päin. Se on varmaan vierestä hokannut miten pitää tehdä, kun ollaan Iitun kanssa treenattu…:) Ja toisekseen koira korjas mun ohjausvirheitä ja meni oikein ohjaajasta huolimatta. On se vaan hieno koira… Niin ja kolmanneksi Lilli on ruvennut jäämään lähdössä hyvin paikalleen ja nyt sen pystyy jättämään parinkin esteen päähän. Aikaisemmin se kipuraja meni yhdessä esteessä. Juoksuja tässä odotellaan alkavaksi. Niiden pitäis alkaa tässä helmi-maaliskuussa eli treenitaukoa odotettavissa. Nyt onkin hyvä keskittyä tuon juniorin agilityopintoihin, jotka virallisesti siis korkattiin tänään.

Eli Iitun kanssa aloitettiin agilitytreenaaminen hallilla oikeilla esteillä. Ihana, miten pieni oli innoissaan. Asiaa tietysti auttoi se, että se ei ollut saanut aamuruokaansa. Nakkipalkka olikin sitten tosi kova sana, jonka voimalla oli kiva hommata. Voi vitsi, miten ahne tuo koira on… Otettiin hyppyä niin, että rima oli siivekkeen jalustalla ja palkka riman takana. Kokeiltiin erilaisia variaatioita ja lopuksi vielä hyppyä ja takaisinvetoa valssaten. Ja hienosti meni...
Putki on ennestään tuttu, mutta Iitu ei ole sitä vähään aikaan mennyt, joten komensin sen istumaan putken suulle ja menin itse vastaanottamaan putken toiseen päähän: ei mitään ongelmia tai ihmettelyä. Läpi tultiin reippaasti. Lopuksi kokeilin putken yhdistämistä hyppyyn, ja hienosti meni Iitu senkin.

Mä olin oikein tyytyväinen sen tekemiseen. Ei sitä vaivannut millään lailla vieras halli, oudot esteet, ulkoa kuuluva liikenteen melu. Rimakin tipahti, eikä sekään haitannut menoa lainkaan. Mulla jäi tästä ekasta kerrasta tosi hyvä fiilis ja tästä on hyvä jatkaa. Iitun tekeminen ja reippaus oli sellaista, että tuskin tulee suuria ongelmia minkään esteen kanssa. Sitä keinua mä lähinnä pelkään, mutta luulen senkin menevän aikanaan hienosti. On nuo koirat niin erilaisia. Loppuviikosta mennään hallille seuraavan kerran.  Nyt pitää malttaa opettaa asiat niin rauhassa ja perusteellisesti, että kaikki on vahvalla perustalla, josta on hyvä ponnistaa. Tavoitteena on, että kesällä saataisiin jatkaa mölliryhmässä.