Rally-tokoilua

Meillä on Iitun kanssa uusi harrastus: ollaan ruvettu käymään rally-tokotreeneissä. Meillä on ollut kahdet treenit ja ollaan tykätty tosi paljon molemmat. Rally-toko on vähän kuin tokoa, mutta ei niin pilkunviilaamista. Lajissa on kyllä elementtejä tokosta, mutta mukana on myös temppuja. Tärkeintä suorituksessa on iloisuus ja kontakti, ja nehän Iitulta onnistuu molemmat :) Koiraa saa myös kannustaa sanallisesti suorituksen aikana ja pieni käsiapu on sallittua. Pohdiskelin jo tänään, että jos treenaisi tavoitteellisesti niin, että osallistuisi ainakin alokasluokan kisaan joskus. Harmi vaan, kun meillä päin ei taida olla kursseja näitä alkeita pidemmälle. Olisi tosi kiva jatkaa harrastamista muutenkin kuin omatoimisesti. Jos kiinnostuitte, täältä löytyy lisää tietoa lajista.

Iitu on toistaiseksi agilityryhmistä tauolla. Treenataan kotioloissa mm. irtoamista. Tiedossa siis ruokakupille juoksemista toiselle puolelle taloa ja puiden kiertämistä. Olen myös ruvennut hölkkäämään pikku pätkiä lenkillä, että Iitun mielestä meikäläisen juokseminen ei olisi radalla niin ihana asia. Sain tänään valmiiksi pari hyppyestettä, joten saadaan aloittaa pienimuotoinen harjoittelu kotonakin. Jos saan tuota neitiä paremmin irtoamaan ja virettä hiukan matalammalle, harkitaan ryhmää uudelleen.

Lillin olin ilmoittanut huomisiin Ylöjärven kisoihin, mutta voi olla etten lähde sinne asti ajelemaan. Seuraavat koitokset lienevär elokuun alussa Seinäjoki ja Vöyri, jossa on myös shelttimestaruuskisat. Tosin niissä kisoissa meillä ei ole asiaa kärkeen :D

Pawsin kisat

Hah, varsinainen mielikuvituksen voitto tämä otsikko, mutta informatiivinen eikö...

Eli Lillin kanssa jahdattiin jälleen kerran nollatulosta, tällä kertaa Pawsin kisoissa Maalahdessa. Kisat oli vilpoisassa hallissa, mikä oli kyllä ihana asia, koska auton lämnpötilamittari näytti 26 astetta ja ilma oli todella painostava. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka tekee tosi kivoja ratoja ja kaikille luokille oli kaksi starttia agirata ja hyppyrata. Agiradalta odotukset ei olleet kummoiset, koska siellä näytti kököttävän keinu :( Vaikka meidän tulos kosahti jo radan toiseen esteeseen eli putkeen. Pawsin putket oli mustia, ja sellaisia Lilli ei ole tainnut koskaan nähdä. Se tuli kaksi kertaa putkesta pois ja kolmannella yrityksellä tuli kielto; hyllytettiin jo siinä vaiheessa. Parin esteen päässä odotti keinu. Lilli kipesi kyllä kaksi kertaa melkein puoleen väliin, mutta hyppäsi sitten pois. Päätin, ettei yritetä enempää ja jatkettiin loppurata puhtaasti, ja loput putketkin meni hyvin.

Hyppyratakaan ei ollut vaikea, ja muuten se menikin hyvin, mutta ohjasin huolimattomasti toiseen putkeen ja siitä tuli vitonen. Kaikki muu sujui hyvin, ja tuloksena yliaikavitonen eli 10,50 ja neljäs sija. Mua harmittaa nuo yliajat. Tällä kertaa ei muistaakseni ollut kovin pitkäksi valuneita valssejakaan. Toki Lillin pujottelu on hirveän hidasta ja siihen kun saisi vauhtia, tippuisi ajasta varmaan pari sekuntia pois. Eihän meikäläinenkään ole mikään raketti, mutta Lilli vauhti on kisoissa paljon hitaampaa mitä se on treeneissä. Sitä saa suorastaan odotella putkesta pois ja en viitisis sitä kauheasti vedättääkään tai mennä kauas edelle, koska sitten se helposti ohittaa esteen. Kepeistä on sanottava se hyvä asia, että viimeisissä kisoissa ei yhtä lukuunottamatta ole ollut ongelmaa. Lilli hakee aloituksen hyvin ja pujottelee loppuun saakka, ainoastaan se vauhti puuttuu.

Vaikka tää touhu pään seinäänhakkaamiselta tuntuukin, kisaaminen on kivaa ja saa jännää kutinaa mahanpohjaan. Tulostavoitteet on haudattu ajat sitten. Mennään periaatteella onnistuu jos onnistuu. Pääasia, että on kivaa. Iitussahan mulla olisi varsinainen raketti kisaradoille, mutta sen ylikuumuminen ja "korvien unohtaminen" estää kyllä kisaamisen ja treenamisenkin, ainakin ryhmässä. Mutta tuohon kuumumiseen mulla on alkamassa projekti, josta kerron lisää joskus...

Kovasti tekisi mieli kisata, kun on lomakin menossa. Harmittelen, kun en ilmoittanut Lilliä Klagiin. Olin varma, että mulla on koko viikonloppu täynnä muuta ohjelmaa, mutta sunnuntaina olisin ehtinytkin kisaamaan. Nyt on pohdinnassa sitten Ylöjärven iltakisat. Tosin agilityliiton sivut näyttää olevan pois toiminnasta ja viimeinen ilmopäivä on tänään, joten saa nähdä, miten käy, ehtiikö ilmoittautumaan. Ylöjärvellä kyllä näyttää olevan molemmat agilityratoja, joten on suuri riski että molemmilla radoilla on keinu. Mutta voi myös olla niin, ettei ole kummallakaan...

Maalahdessa tavattiin myös Lillin siskopuoli Della ja muita saman kasvattajan koiria. Lillillä ja Dellalla on sama emä, ja tytöt olivat ihan samannäköisiä, toinen vaan soopeli ja toinen trikki :)

Kisaraporttia pitkästä aikaa

Valitan yksitoikkoista otsikkoa. Ihan väkisin yritän jotain... Sitten viime päivityksen ollaan taas käyty kisaamassa kerran eli viime keskiviikkona oli  meidän seuran omat kisat, jossa tuomarina Anders Virtanen.

Osallistuimme kaikkiin kolmeen starttiin, yllättävän väsytttävä koitos. Tulos oli hylly, kolmas, hylly. Ekassa kisassa Lilli ohitti aloitushypyn. Siis niin ärsyttävää, koska kaksissa edellisissä kisoissa se on lähtenyt liikkeelle hyvin. Tätä ekan hypyn ohittelua Lilli on harrastanut aina aika ajoin, mutta ei tosiaan enää viime aikoina. Alun jälkeen taidettiin edetä sujuvasti viisi estettä. Sen jälkeen, kun hypyn jälkeen olisi pitänyt kääntyä takaisin menosuuntaan, Lilli jatkoikin suoraan ja otti hatkat kentältä. Se juoksi nurmikolle, etsi siellä jotain ja kun aikani huutelin, tuli takaisin KEPPI SUUSSA!!! Mun keppihullu koirani oli niin onnellinen, kun löysi kepin. Eihän tuossa tilanteessa voinut kuin nauraa, mutta ihan oikeasti mua melkein itketti. Oli jo lähellä, etten lähtenyt kotiin ja tuumasinkin jollekin. että ikinä en tämän koiran kanssa enää ulkona kisaa.

No, seuraavana oli hyppyradan vuoro. Päätin, että sille kasaan itseni ja taatusti koira ei lähde minkään kepin perään. Olin ensimmäisestä startista niin sisuuntunut ja päätin, että nyt näytetään. No eiköhän Lilli bongannut katseellaan lähtöpaikan takaa kepin. Käskytin lähdössä aika ankarasti, ja lähtihän se oikeaan suuntaan esteen yli. . Käskytys olikin melkoista, joka mutkassa karjuin käskyni. Mutta se kai tuotti tulosta. Yhdeltä putkelta tuli kielto, kun lähdin leikkaamaan sen takaa liaan äkkiä ja Lilli tuli pois putkesta. Loppu oli melkoista syheröä, mutta puhdasta joskaan ei kovin kaunista menoa. Kielto, hitaat kepit ja pitkäksi valuneet valssit sai aikaan tuloksen 9,50 ja kolmannen sijan: meidän ekan palkintopallisijoituksen, ikinä! Hyppyradan jälkeen mieli oli jo parempi, kun saatiin jonkinlainen tuloskin ja koira meni niin kuin piti. Linkki hyppyradan ratapiirrokseen.

Kolmannesta startista ei ole paljon jälkipolville kerrottavaa. Olin jo väsynyt pitkästä päivästä ja ohjasin huolimattomasti, minkä seurauksena Lilli ohitti toisena esteenä olleen renkaan ja hyppäsi sen sitten väärin päin takaisin. Ja se oli sitten siinä. Mutta palkintopallosijalla oltiin, joten täytyyhän näihin kisoihin olla edes hiukan tyytyväinen :) Tässä vielä linkki tuon viimeisenkin radan ratapiirrokseen.

Seuraavat kisat on Maalahdessa ensi viikon lauantaina ja ne on onneksi hallissa, joten ei ole Lillillekään keppejä metsästettävänä. Toivon itseltä rentoa suoritusta niin, ettei jännitys siirry koiraan ja sitä että Lilli suorittaisi radan ilman kummallisia päähänpistoja :D

Palkintojenjaossa 3. sijalla :)

 Kuva: Kirsi Viertola

Lilli menossa vissiin kepin metsästykseen :)

 Kuva: Taija Linna

Kuva: Taija Linna 

Kuva: Taija Linna

Vaasassa kisaamassa

Lillin juoksut on ohi ja nyt pääsee kisaamaan. Oltiin siis tänään Vaasassa kisaamassa kahden radan verran. Tuomarin oli Eija Berglund, joka oli suunnitellut agiradan ja hyppyradan.

Agiradalla ei ollut puomia lainkaan, joten arvasin että radalle tuodaan keinu. ja niinhän siinä sitten kävikin. Olin päöättänyt, että en ota keinusta stressiä. Lilli on mennyt niin innoissaan kotipihan keinua, että se ei voinut olla näkymättä kisasuorituksessa. Ja niinhän se keinu onnistui, hiukan hitaasti mutta varmasti kuitenkin. Lillistä näki, että ei olla treenattu ulkona, koska tilanne kokonaisuudessaan oli hiukka jännittävä. Parille hypylle tuli kielto tai ohitus. Se selvästi vähän haaveili omiaan ulkona. Kolmas kielto johtui selkeästi keinun pamauksesta. Radalla tuli kolme kieltoa eli lopputuloksen siis hylly. Mutta oli tuossa radassa osa-alueita, johon olin todella tyytyväinen. Se keinu tosiaan meni. Kepeissä oli vähän hankala aloitus ja se meni hienosti. Meillä on ollut lähdön kanssa ongelmaa, kun Lilli ei tahdo jäädä lähtöön, jos se joutuu kauemmaksi minusta. Tänään sekin onnistui molemmissa starteissa. Agiradalla oli neljän esteen loppusuora ja olin ihan varma, että flunssaisena en jaksa sitä. Mutta ei tarvinnut soittaa ambulanssia. Henki ei juuri kulkenut eikä ääntä lähtenyt, mutta maaliin selvittiin.

Toinen rata oli tosiaan hyppyrata. Rata oli muuten aika helppo, mutta siinä mentiin putket kahdeksan kertaa ja niistä kuusi kertaa suora putki eli oli hiukka muistettavaa. Olin ihan sekaisin rataantutustumisessa, että monettakohan kertaa putkia jo menen :). Alussa oli taas kepit hankalasti ja ne loppui tyhjään ja päässä istui vielä ratahenkilö. Moni koira keskeyttikin kepit. Mun tavoite oli, että Lilli jää startissa kahden ekan hypyn taa, että pääsen vastaanottamaan keppien alkuun jotka oli 90 asteen kulmassa. Lähtöön jääminen onnistuikin taas hyvin. Mutta sitten näytin kepit huonosti, olis pitänyt antaa Lillin hakea ne itte. Eli se aloitti kahdesti väärästä välistä. Loppupuolella Lilli keskeytti kepit ja luovutin vissiin sitten siinä vaiheessa, kun en malttanut kunnolla korjata ja Lilli lopetti väärään väliin eli hylly tuli tästäkin. Loppuradalla tuli enää yks hypyn kielto. Ei ne putket nyt niin tyylipuhtaasti menneet. Jäljessä olin monessa kohtaa. Mutta oltais oltu 15 ratavirheellä ja ehkä yliajalla kakkosena, kun nyt kakkonen sai yli 30 virhettä.  Olishan se tietty ihan kiva ollut olla palkintopallillakin.... Idiootti luovuttaja, olen hokenut sitä ittelleni.

Olen ihmeissäni, miten jaksoin juosta flunssaisena näinkin hyvin. Hyppärilläkin oli viiden hypyn loppusuora, jossa pysyin yllättävän hyvin Lillin mukana, vaikka siinä meinas jo noutaja korjata.

Sen verran tästä sisuunnuin, että ilmoitan meidät Vöyrin kisoihin, jotka on kahden viikon päästä. Siihen asti siis adios :)

Täällä ollaan!

Eli yritetään päivittää tätäkin. Huomasin, että edellisestä päivityksestä onkin peräti kolme kuukautta! Ei vaan tahdo jaksaa kirjoittaa ja feisbuukis tulee kerrottua pikapäivitykset. Niinpä bloggaaminen on jäänyt täysin unholaan. On mahdotonta muistaa, mitä kaikkea koiraharrastusrintamalla on tapahtunut sitten viime kerran. Lillin kanssa ollaan kisattu kaksissa virallisissa ja Iitun kanssa yritettiin epiksissä. Tosin sitä ei voi kutsua parhaalla tahdollakaan edes etäisesti agilityksi. Kaveri käy kuumana ja räksyttää, osittain siitä ilosta, että jee emäntä juoksee. Ei ole siis Iitulle valjennut tämä agilityn tarkoitus vieläkään. Mutta yritetään treenata, jospa se joskus valkenis....

Lillin kanssa tosiaan kisattiin maaliskuussa Mäki-Pohdon maneesissa yhden hyppyradan verran. Lilli oli siinä rasittavassa mielentilassa, että haahuili omiaan ja räksytti olemattomille kummituksille. Meidän kohtaloksi koitui putket. Lilli on jostain syystä tehnyt viime aikoina sitä, että se ei mene putkeen, vaan räksyttää siinä suuaukolla ensin. Saatiin kolme kieltoa putkista ja sitä rataa sitten hylly.

Pitkäperjantaina kisattiin Vöyrillä, jossa oli kaksi agilityrataa tarjolla. Tuomarina oli Timo Vertanen Ruotsista, eikä A-radalla ollut keinua. Syvä helpotuksen huokaus siis... Rata oli aika haastava ykkösille, vääntöä ja kääntöä. Tuloksen sai vain kuusi koirakkoa 17:stä. Lilli oli hyvässä vireessä, kun vertasi sen menoon Mäki-Pohdossa. Nyt ei mikään kummitellut. Meidän nolla tosin meni jo toisena esteenä olleeseen U-putkeen. Todennäköisesti ohjaus rtuli myöhässä ja Lilli kiersi putken. Sen jälkeen tehtiin puhdas rata, kaikista vaikeista kohdistakin suoriuduttiin. Kaksi valssia valui törkeän pitkäksi ja näihin tuhrautui aikaa sen putkenkierron lisäksi. Lopputuloksena 5+ reilu 5 sekuntia yliaikaa eli yhteensä 10 ja jotain, sijoitus viides. Tais olla meidän paras sijoitus tähän mennessä... Nolla oli niin lähellä ja menetettiin se niin olemattomaan virheeseen, että oikeasti harmitti tosi paljon. Varsinkin kun loppuosa meni hyvin. Siinä sitten meni  meidän nollaradan mahdollisuus noista kisoista, koska B-radalla olikin sitten keinu, Lillin kauhu...

B-rata oli muuten ehkä helpompi. Taisin vissiin päättää, että liian helppo, koska en ohjannut :( Idiootti, mikä idiootti. Lilli ohitti neljännen hypyn ja mä päätin sitten lopettaa ohjaamisen. Lillilläkin oli taas se haahuilumoodi päällä, mikä Mäki-Pohdossa. Olisin luullut, että ekan kisan jälkeen sekin pääse kisaamisen makuun, mutta ei näemmä. No, ohjaamisen lopetettuani Lilli ohitti yhden hypyn ja hyppäs sen väärin päin uudelleen eli hylly tuli tästä radasra. Jatkettiin kuitenkin eteenpäin, koska halusin kokeilla keinua. Ensiyrittämällä Lilli hyppäsi pois, mutta toisella yrittämällä meni. Tosin hyppäsi pois ennen kontaktia. Päivän saldona siis melkein nolla ja surkea hylly, ja paljon jossittelua. No joo, jälkiviisaus se onkin aina niin helppoa...

 Mikä oli positiivista:
- mua ei jännittänyt, tais olla eka kerta kun housunpuntti ei tutissut kisastartissa
- Lilli ei karannut lähdössä ja sitä uskalsi jättääkin kauemmaksi kuin metrin päähän
- Lilli ei yrittänyt ohittaa ekaa hyppyä
- kepit meni hyvin, oli vauhdikkaat Lillin kepeiksi eikä keskeyttänyt kuten Mäki-Pohdossa
- putket meni hyvin, ei kieltoja
- A-radalla oli tosi hyvä vire koiralla

Ja sitten ei niin positiiviset jutut:
- kartturi lopetti ohjaamisen heti kun joku meni pieleen
- hirveät valssit
- keinu
- Lillin haahuilu B-kisassa

Positiivisia asioita oli kuitenkin enemmän kuin negatiivisia eli ihan hyvä fiilis päivästä jäi. Ja innolla odotan seuraavia kisoja, jotka on vapunpäivänä Maalahdessa ja sitä seuraavana viikonloppuna olevat omat kisat. Kunhan tuolla koiralla ei vaan alkaisi juoksu. Se merkkailee kyllä siihen malliin, että ei noihin kisoihin taideta päästä, vaikka niin kovasti toivon että alkaisi vasta niiden jälkeen. Sitten ei olisi kisoja ennen kesäkuun puoltaväliä ja olis aikaa juosta...

Iitun kanssa ollaan tässä talven aikana käyty tokon 2-luokka ja se on osoittanut kykenevänsä rauhalliseen työskentelyyn, mitä agiradalla ei uskoisi. Taitotaso ei ollut vielä niin hyvä, että oltaisiin saatu jatkaa 3-luokalle, joten kertaamme 2-luokan tässä loppukeväästä.

Todennäköisesti päivitän tätä blogia aika harvakseen, mutta yritän kirjoittaa aina jotain, kun on agikisoja, näyttelyitä tai jotain merkittävämpää juttua.

Kisaraporttia pukkaa...

Sunnuntaina siis kisattiin Lillin kanssa kahdessa startissa: agility- ja hyppykisassa. Mitään en odottanut. Itse asiassa, aamulla tuumasin itsekseni, että meillä meni kesän kisat niin penkin alle kuin voi olla ja olin jo hiljaa mielessäni päättänyt, että nää on viimeiset kisat Lillin kanssa. Miksi kisata koiran kanssa, joka pelkää keinua ja on välillä niin haluton, etten tiedä pitääkö se edes koko lajista.

No eilinen todisti, että  ainakin se rrrrakastaa Wall Sport Areenaa, koska se oli ihan liekeissä, kun päästiin areenan pihaan. Ja joka kerta, kun tultiin lenkiltä, se kiskoi kuin hinaaja pyöröoville, joita se tuntui myös rakastavan. Hassu... :) Kummassakaan kisassa ei näkynyt välähdystäkään epävarmasta Lillistä. Hyppiksellä se oli suorastaan ylikierroksilla käyvä... Mutta mennääs siihen agirataan eka. Rata oli kiva, ei liian helppo mutta tehtävissä. Ainut mikä huoletti, oli suora putki, joka mentiin kahteen kertaan, koska en todellakaan ole nopea. Ja radalla oli KEINU. Sen kuulin jo pihamaalla tullessani. Kysyin nimittäin ekalta tutulta vastaantulijalta, et onko keinua, ja huokaisin syvään kuullessani, että oli.

Lähdössä aattelin, että jos yhtään lupaavalta näyttää, yritetään keinua, koska se oli vasta tokavika este. Alku meni melko sujuvasti ja puhtaasti yli puolen välin. A-esteen jälkeen oli hyppy, jolle käännyttiin  45 astetta. Jäin varmistelemaan kontaktia, ja jäin Lillistä vähän jälkeen. Tuolta hypyltä tuli kielto ja kun yritin nopeasti huitaista sen yli, tuli samalta esteeltä toinenkin kielto. Sen jälkeen rata eteni taas sujuvasti, Lilli oli niin innoissaan ja liekeissä, että kun keinulle tultiin, päätin että yritetään. Ja niin vain Lilli teki upean, vauhdikkaan keinun eikä mitään epävarmuutta eikä pelkoa keinun paukahduksesta. Viimeinen hyppy meni komeasti yli ja koira haukkui yhtä innoissaan kuin meikäläinen tuuletti hyvin sujunutta keinua. Luulen, että Lilli ei tainnut edes tajuta  menneensä keinua ennen kuin oli liian myöhäistä :)

Mitä siitä, vaikka tulos ei ollut kaksinen: 10 ja yliaikaa. Mä nautin Lillin ilosta ja siitä onnistuneen keinun tuottamasta tunteesta. Lillillä ei ollut koko radalla ainuttakaan epävarmuuden hetkeä, vaan se oli intoa täynnä. Aivan ihana Lilli <3

Hyppyrata oli aavistuksen haastavampi sen takia, että alussa oli pitkä neljän esteen suora ennen putkea. Ja kun en uskalla Lilliä jättää lähdössä kovin kauas, tällaiset suorat ovat meikäläiselle myrkkyä. Ja toki ne suorat putket oli tälläkin radalla. Huoh. Mutta mua ei jännittänyt pätkääkään. Olin itse asiassa niin väsynyt, että olin vain helpottunut siitä, että kohta saadaan lähteä kotiin :) Lähtöpaikan luona oli verkkojen takana pieni kuntosalinurkkaus ja Lilli hoksas verkkojen takana olevat punttien nostelijat. En saanut sitä istumaan startissa, vaan se kääntyi taaksepäin murisemaan moisille outouksille. Päätin sitten lähteä lentävällä lähdöllä, että saan sen mukaani. Ja siinä oli sitten sen suoran kohtalo sinetöity. Se meni enemmän ja vähemmän pyörimiseksi. ja putken takana oli jotain mitä Lillin piti käydä kommentoimassa :) Keppikulma oli vähän hankala ja ohjasin huolimattomasti. Ekalla kerralla Lilli sujahti kakkosväliin ja toisella lopetti kesken. Yliaikaa tuli tälläkin radalla ja 15 ratavirhettä. Päivästä jäi kuitenkin erittäin iloinen mieli.

Mikä onnistui:
- molemmista starteista saatiin tulos
- koira oli innokas, eikä epävarmuutta näkynyt missään
- keinu oli aivan ylihieno (vaikka voi olla, ettei se tajunnut tehneensä keinua...)
- koira irtosi putkiin (tää on takunnut harkoissa)
- hyppiksellä pari hankalaa kohtaa meni niin kuin olin ajatellutkin

Mikä ei onnistunut:
- kartturi on hidas kanttura, joka torpedoi koiran nollatulokset :C

Ihan oikeasti, tarttis aloittaa kunnonkohotusprojekti eikä vaan puhua siitä. Huoh... Meidän vauhti (tai siis mun) on niin etanamaista, että on saatava nollatulos, että voi haaveilla ihanneajan alituksista. Yksikin takku vie jo yliajalle. Toki tuo välillä oireileva kantapääkin vaikuttaa melkoisesti menoon. Mutta, ehkä mä saan tästä tsemppiä, kun Lilli oli niin ihqu.

Niin, se aamulla tehty päätös kisauran lopettamisesta peruttiin sitten saman tien. Ens vuonna siis nähdään kisaradoilla myös Lilliä. Jos sillä vaan tuo vire pysyisi, niin kiva sen kanssa olisi kisata :)

Täällä taas

Koirat on vielä hoidossa eilisen Hesan reissun jäljiltä, joten nyt voisi yrittää päivittää tätä retuperällä olevaa blogiakin. Nyt on niin kaikenlaista muutakin, että blogin kirjoittamiselle ei tahdo jäädä aikaa. Tiedä häntä, onko se loppujen lopuksi niin suuri menetys... :)

Mulla on huono omatunto siitä, että ehdin niin vähän omatoimisesti treenaamaan koirien kanssa. Nyt on onneksi pieni lomanpätkä ja täytyi heti käydä hallilla kummankin koiran kanssa. Meillä olisi keskiviikkona ollut Lillin kanssa ohjatut treenit, mutta mulla oli kurkku kipeä ja työpäivän päälle niin veto pois, että jätin iltatreenit väliin. Seuraavana aamuna olo oli onneksi ihan erilainen ja lähdettiin heti aamutuimaan Lillin kanssa käymään hallilla. Olen ilmoittanut Lillin viikon päästä oleviin omiin kisoihin ja ajatuksena oli treenata esteitä, joissa on viime aikoina ollut ongelmaa. Ekaksi rengas.... meillä oli tässä taannoin rengas treeneissä ja Lilli hyppäsi sivusta. Ohitus oli Lillille ihan uusi juttu, sillä sitä se ei ole koskaan tehnyt, ei edes alkeiskurssilla. Treeneissä meitä ennen  meni koira, joka osui renkaaseen ja rengas jäi jotenkin vinosti roikkumaan. No eihän tuo primadonna taida muuta tarvita ja päätti olla menemättä koko estettä. Laitoin Lillin menemään renkaan muutaman kerran, eikä ohitteluongelmaa onneksi ollut. Toiseksi putket... Lilli on aikaisemmin irronnut tosi hyvin putkeen, mutta viime aikoina se on pitänyt saatella putken suulle asti. No, otin avuksi pallon. Koira putkeen ja sen jälkeen pallo lentää. Johan tuli vauhtia ja Lilli ampaisi putkiin ihan eri lailla. Pallohullu on aina pallohullu. Se on Lillin ylivoimaisesti paras palkka.

Perjantaiaamuna oli Iitun vuoro. Iitun kanssa ei olla varmaan kuukauteen käyty treenaamassa. Pitäisi kai Iituun panostaa enemmän, kun kerran löytyy vauhtia ja intoa, ja se on näistä mun koirista potentiaalisempi. Paitsi, meidän vauhti ja liikkuvuus on ihan eri planeetoilta ja jälleen kerran mietin, yrittäisinkö löytää Iitulle ripeäkinttuisen lainaohjaajan...

Olin laiska, enkä jaksanut laittaa keppeihin verkkoja, vaan treenattiin ilman. Kyllä huomaa, että verkkotreeneistä on ollut hyötyä ja Iitu muisti, mitä oli oppinut. Oikealta puolelta ohjatessa se osasi hakea keppien aloituksen oikein eri kulmista ja pujotteli vauhdikkaasti loppuun asti. Vasemmalta puolelta ohjatessa se aloitti oikein, mutta hyppäsi kesken pois. Eli vasemmalta ohjatessa tarvitaan vielä verkot avuksi.

Puomia ei olla treenattu aikoihin, ja se olikin unohtunut ja vähän pelottikin Iitua. Otettiin puomia ensin runsaalla namipalkalla hihnassa ja muutaman toiston jälkeen Iitu meni puomin reippaasti. Ilman namialustaa en alastulokontaktia vielä ota, eli vaiheessa ollaan sen kanssa...

Huomenna on vielä lomapäivä ja suunnistetaan hallille heti aamusta Iitulaisen kanssa. Saas muuten nähdä kuinka tämän treenaamisen kanssa käy ensi vuoden puolella, kun muutetaan naapuripaikkakunnalle. Agilityhallille on tällä hetkellä matkaa 2 kilsaa ja muuton jälkeen 30 eli tällaiset pikkukäväisyt hallilla taitaa loppua :( Toisaalta saadaan isompi piha, johon mahtuu enemmän esteitä kuin nykyisessä ja saadaan ainakin kesäaikaan treenattua jotain kotonakin...

Loppuun vielä näyttelyhumua... Olimme eilen toisen sheltinomistajan, Tanjan, kanssa Helsingissä Voittaja-näyttelyssä. En ole koskaan ollut paikan päällä katsomassa kyseistä näyttelyvuoden päätapahtumaa, joten kun kaveri kysyi lähdenkö, niin ilman  muuta läksin, vaikka aika kova reissu ajella Hesaan omalla autolla olikin yhden päivän aikana. Ja tietty oli kiva olla paikan päällä todistamassa, kun Iitun kasvattajalle Kaisalle, myönnettiin Kennelliiton Vuolasvirta-palkinto ansiokkaasta kasvatustyöstä. Kaikin puolin mukava reissu oli. Näki tuttuja, sai ihailla kauniita koiria ja vähän shoppaillakin. Matkakin sujui kuin siivillä jutellessa, mistäpä muusta kuin koirista :) Eli ensi vuonna uudelleen...

Viikon päästä on varmaan luvassa jonkinnäköistä kisaraporttia. Toivottavasti edes mukavaa sellaista... Olen ilmoittanut omiin kisoihin Lillin agilityradalle ja hyppyradalle. Jos agilityradalla on keinu, ohitamme sen tyylikkäästi. Keinu ei mene treeneissäkään, tuskin siis kisoissakaan eli ei edes yritetä. Mutta saadaan ainakin harjoitella kisatilannetta in real life. Toivotaan, että olis niin hyvä säkä, että agiradalla ei sitä keinua ole (mun tuurilla sitä ei tietystikään ole sillä C-radalla, mihin emme ole ilmoittautuneet...) Mutta, pitäkäähän peukkuja... :)