Pienin askelin eteenpäin...

... nimittäin Lillin ja keinun kanssa. Kyllä tuo oman keinun ostaminen oli tosi hyvä asia. Tulee tuota keinuongelmaa treenattua usein, kun ei tarvitse aina lähteä erikseen hallille.

Aluksihan Lilli kurkkii aitauksen toisesta päästä keinua ja houkutellahan se sille piti. Ensin ollaan otettu vaan alastuloa, sitten ollaan vähän keinuteltu vaan ja tällä viikolla oon kokeillut koko estettä. Viikolla se suoritti esteen ihan vapaaehtoisesti, ilman suurempia houkutteluja. Se meni keinun, mutta otin vielä kädellä vastaan. Tänään uusi yritys. Eipä tarvinnut neitiä hirveästi houkutella: se tuli melkein innolla, mikä on sille paljon. Muutaman kerran se meni keinun niin, että otin kädellä vastaan, mutta lopuksi ei tarvinnut enää helpotuksiakaan ja koira meni vielä uudelleenkin. Tehtiin vain muutama toisto ja lopetettiin, kun meni hyvin. Yes, yes, yes!!! Jospa keinukammosta päästäis hiljalleen eroon. Tällä hetkellä näyttää ainakin lupaavalta. Toki paljon vaaditaan treeniä ja tuo rohkeus pitäis saada siirrettyä siihen kisakeinuunkin, joka paukahtaa Lillin mielestä kamalasti. Nyt mennään niin ohuen langan varassa, ettei saisi tulla yhtään takapakkia. Eli pysytään ensin vain tässä omalla keinullamme ja sitten kun näyttää siltä, että se on varma, niin sitten vasta siirrytään kisakeinulle. Mutta joka tapauksessa, tämä on hirveän suuri askel Lillille. Hienoa!!!

Iitunkin kanssa käytiin aamulla hallilla. Tehtiin etenemisharjoitusta, kolmen hypyn suoraa. Iituhan etenee, kun näkee että makkara odottaa. Sitten treenattiin keppejä ja puomia. Puomi on Iitulle ehkä jännittävin este tällä hetkellä. Raivostuttavaa, kun se vain tahtoo karata sinne ja puolessa välissä neidillä alkaa sitten jalkoja tutisuttaa.

Lilli ja Iitu ovat niin erilaisia motivoinnin ja palkkauksen suhteen. Lillille kelpaa kyllä namipalkkakin, mutta siihen tulee aimo annos sähäkkyyttä ja temperamenttia lisää, kun sitä palkkaa pallolla. Iitulle taas makkara on SE juttu. Kokeilin huvikseni palkata sitä tänään pallolla. Se lönkötteli katsomaan, että mikäs toi on, mikä lensi ja tuli sitten mun luokse, että missäs se makkaratarjoilu on...:)

Seuraavat ryhmät alkaa heinäkuussa ja toiveita on, että päästäis Iitun kanssa ryhmään. Toivottavasti päästään. Iitu tarttis ryhmätreeniä. Sen pitäis saada harjoitella sitä, että se voi mennä radalla myös silloin, kun on muita koiria ja ihmisiä paikalla. Ja emäntäkin tarttis vähän peräänkatsojaa...

Lillin spesiaaliviikonloppu

Menneelle viikolle on taas mahtunut monenlaista koiratapahtumaa. Sää on ollut sateinen, joten takapihan keinutreenit on saanut vähäksi aikaa unohtaa. Lillin juoksu loppui vihdoin ja viimein, joten päästiin keskiviikkona taas harkkoihin. Viiden viikon tauko näkyi sekä koiran että emännän otteissa. Hiukan kuutamolla oltiin molemmat, mutta tästä on hyvä jatkaa.


Tämä viikonloppu onkin ollut mun ja Lillin spesiaali-weekend. Ollaan harrastettu kahdestaan ja Iitu on ollut hoidossa tai kotona. Eilen osallistuttiin Lapualla mätsäriin, vähän niin kuin Tuurin kenraaliharjoituksena. Miten ihana oli mennäkään Lillin kanssa kehään. Iitun kanssa ollaan koluttu koko kevät mätsäreitä ja sen kanssa saa aina vähän jännittää, että mitähän se nyt keksii. Lilli oli ehkä hieman perässä vedettävä ja tsempattava juoksuun, mutta muuten se meni niin kuin  ajattelin. Ei tarvinnut kiristää hihnaa lainkaan, vaan se ravasi löysässä hihnassa vieressä, eikä yrittänyt kaasutella. Päinvastoin hiukan piti kiskoa, että tuus ny sieltä. Pöydällä olokin sujuu varmasti, tosin eilinen tuomari käänteli korvanlehtiä ja siinä vaiheessa Lilli oli sen näköinen, että nyt riittää. Poseeraus oli taas varmaa Lilliä: se seistä jökötti samassa paikassa. Tosin meidän kohdalle osui rapaisempi alue, joten voi sanoa, ettei se näyttänyt hirveästi siltä, että Lilli olis esiintymisestä nauttinut. Eikä tullut sitten sijoitustakaan, mutta tärkeintä että kenraali meni ihan hyvin ja mulla on tuntuma siihen, miten Lillin kanssa kehässä mennään. Häntä, no se oli tuuliviirinä, huokausten huokaus…. Mutta olkoon, en mä jaksanut yrittää komentaa. Toivotaan, että se olis Tuurissa edes maltillinen. Muuten Lilli on nyt niin hienossa kuosissa ja tykkään itse, että se on nyt vasta kypsynyt sellaiseksi kuin sen olla pitää.


Tänään oli vuorossa oman seuran agility-epikset. Lilli selvästi nautti, kun se sai olla ja tehdä mun kanssa kahdestaan. Se oli ihan polleeta. Tarkoitus oli kisata mölleissä ja ottaa lisästartti ykkösissä, mutta tuo riivatun kantapää kipeytyi niin, etten pystynyt toista kisaa enää juoksemaan. Mölli-rata oli kiva, ei ihan suoraa ja lopussa käännös-tyyliä. Sillä oli myös pöytä ja siitähän se vitonen sitten kopsahti. Vähän ollaan sitä treenattu ja siinä kävi just niin kuin arvelin, että Lilli hyppäs vauhdilla pöydän yli. Toisella käskyllä jäi nätisti. Lopputuloksena siis vitonen pöydältä ja muuten meni hyvin. Tosin kartturi meinas kerran tipahtaa, mutta Lilli meni oikein, vaikka näytin väärin. Hieno Lilli… Silläkin oli kivaa. Radalla ollessahan se ei koskaan hauku. Se korkeintaan urahtaa putkeen mennessään tai pois tullessaan, jos se nauttii. Ja tänään se nauttii, urahti putkesta tullessaan. Näiden hetkien ansiosta jaksaa taas harrastaa, vaikkei niin putkeen aina mene. Ihanaa…


Lopuksi vielä terveystulos. Iitun lonkka- ja kyynäräkuvat lausuttiin vihdoin ja viimein. Kuvannut eläinlääkäri tuumasi, että on A:n lonkat ilman epäilyksenhäivää. No, eipä ne Kennelliiton eläinlääkärin mielestä olleet. Lonkat tuli takaisin B/B:nä ja kyynärät 0/0. Eli hyvät tulokset kuitenkin, vaikkei ihan A-luokkaa ollutkaan. Me like...:)

Keinuhulluutta

Juu, sellaista on ilmassa. Kaksi päivää oon treenannut lähinnä Iitun kanssa ja tuloksena on keinuhullu koira, joka karkais keinulle aina kun selkänsä kääntää. Eikä siihen muuta tarvittu kuin yhdistelmä ahne koira ja nakit. On ihan pakko laittaa esteitä keinun eteen, ettei Iitu pääse sinne, kun en ole pihalla.

Aluksi otin kädellä vastaan ja hidastin keinun liikettä, mutta nyt ei tarvitse enää sitäkään. Iitu menee keinun tosi tosi reippaasti. Ja hienosti se seisoo alastulokontaktilla, kunnes saa vapauttavan käskyn (tai voi olla, että seisoo niin kauan kuin nakit piisaa...). Mutta olen mielissäni siitä, miten reippaasti Iitu keinun menee. Täytyy myöntää, että tällaista menoa siltä odotinkin, en yhtään vähempää.

No Lilli sitten. sitä näyttää vaivaavan koko kapistus takapihalla. Se kurkkii terassilta varovasti, että mikä kamaluus tänne on tuotu. On sekin keinun mennyt, jopa ilman hihnaa, mutta maanittelujen kera. Oikeastaan olen sen kanssa tehnyt vain sitä, että se seisoo keinulla namia syöden ja hiljalleen keinuttelen keinua. Lopuksi potkitaan palloa. Siitä hankalaa tää keinun opetus Lillille, kun se ei ole niin ahne kuin Iitu, jolla parissa päivässä nakin avulla tuli keinusta maailman ihanin juttu :) Mutta toivon, että Lillikin pikku hiljaa pääsisi sinuksi sen kanssa ja voittaisi pelkonsa. Aikoinaan pussi oli sille kauhistus ja nykyään lempiesteitä. Toivotaan siis parasta. Lopuksi kuva Iitun ekasta kerrasta keinulla ilman hihnaa ja kuva koko komeudesta.

Reissu-Iitu

Iitulla oli jännää viime viikonloppuna: lähdettiin nimittäin sen kanssa kahdestaan reissuun Lahteen. Lilli meni hoitoon äitini luokse. Se pelkää autossa oloa ja sillä on vielä juoksukin, niin sillä oli koiramummalla huomattavasti mukavampaa kuin reissussa. On joku, joka jaksaa potkia sille palloa koko ajan. Juu, äiti on Lillin idoli...:)

Mennen tullen oli melkoinen helle. Ilman ilmastointia ei autoilusta olisi tullut yhtään mitään. Onneksi tajusin ottaa mukaan fleeceviltin, jonka sain paiskata Iitun häkin päälle vielä lisäsuojaksi. Ilmastoinnista lisäbonuksena oli tosin meikäläisellä maanantai-aamuna kipeä korva, mutta se onneksi parani äkkiä. Itse Lahden matka meni mukavasti. Iitu ei ollut millänsäkään kaupungin hälinästä. Uudessa paikassa yöpyminen oli hiukan jännää ja muutenkin se seurasi mua perskärpäsenä joka paikkaan, jopa vessan oven taakse itkemään. Hissillä ajelu oli ainut pelottava asia reissussa. Iitu kun ei ole koskaan hissillä matkustanut. Sylissähän se sitten matkusti mennen tullen, sen verran tutisutti, ettei voinut pientä maahan laittaa. Ei ole tullut Iitua hissiin totutettua, kun ei tähän mennessä ole tarvinnut sitä koskaan käyttääkään.

Maanantaina tuli tilaamani agilitykeinu Saksasta. Kuten arvata saattaa, keinu oli kymmenissä pienissä paloissa eli koottava. Ensimmäisten ruuvailujen jälkeen mulla oli jo kädet rakoilla ja ranne kipeä. Onneksi kokoamisohjeet oli suht' helpot ja ruuvit ym. tarvikkeet merkattu saksalaisella tarkkuudella. Kun sain veljeltä porakoneen lainaksi, rupes kokoaminenkin sujumaan. Ei se helppoa tosin ollut sittenkään. Olin illalla ihan puhki, etten jaksanut esitellä koirille koko kapistusta. Tänään sitten vois jo Lillin kanssa siihen tutustua.

Aamulla käytiin  Iitun kanssa hallilla. Pariin viikkoon ei ole ehditty käymään eli jo oli aikakin. Treenattiin keppejä ja ohjauskuvioita muutamalla hypyllä. Myös A:ta mentiin nyt kokonaisuudessaan pitkän tauon jälkeen. A oli Iitun mielestä vähän jänskä este viimeksi, mutta nyt ei ollut epäröintiä. Otettiin muutaman kerran sitä Iitu hihnassa niin, että pysäytin sen alasmenokontaktille. Luulisin, että ylösmenokontaktit ei tuota ongelmia, on tuo sen verran lyhytjalkainen, ettei ainakaan A:lla pomppaa yli, luulisin. Meidän pitäis päästä kesällä ryhmään. Iitu tarttee häiriötreeniä ja olisi myös tosi hyvä, että palkka tulee aina muualta kuin mun kädestä. Paljon olen tuota namialustalta palkannutkin. tahtoo vain joskus karata namille ennen kuin on tehnyt vaadittavat jutut... 

Täytyy päivitellä, kun saadaan kokemuksia keinusta, että miten menee. Iitun kanssa tuskin on ainakaan pelko-ongelmia. Lillin kun saisi keinun menemään ensin omalla ja sitten oikealla keinulla, se olis mun haave...

Mätsäripulinaa vaihteeksi

Jospa pari riviä raapustais tämänpäiväisestä mätsärikeikasta. Mun pitäis itse asiassa olla pakkaamassa, mutta tällä hetkellä kaikki muu on kiinnostavampaa. Niin  aiheeseen, Iitun kanssa jälleen kerran suunnattiin mätsäriin, tällä kertaa Jalasjärvelle. Tästä on tullut suorastaan jo joka viikonloppuinen tapa. No, onneksi viikon päästä ei ole mitään show:ta tiedossa, mutta seuraavana taas on... Kaveriksi saatiin naapurista Miira ja Myrtti, ja paikan päällä oli sitten muitakin tuttuja.

Iitun kanssa näemmä kannattaa olla ajoissa paikalla. Nytkin se kehän laidalla haukkui ja huhtoi kaikille juokseville koirille. Liekö agilitykentän laidalta opittu paha tapa. Noin tunnin se jaksoi, sitten se rauhoittui. Itse kehässä se meni mun mielestäni hyvin: vähän haistelua, mutta ei pomppinut, eikä juuri kaasutellutkaan. Kulmissa pyrki hiukan eteen, mutta suoralla saatiin mennä välillä jopa löysällä hihnalla, mikä on tavoite. Miira kertoi, että Iitu välillä peitsas. Nopeus ei mulla ollut oikea, kävelin rauhallisesti, jotta en laukaise pomppimista. Iitu menee nopeassa liikkeessä helposti myös laukalle, joten siinä on tasapainoilemista, että saa sen oikean ravin. Loppuposeerauskin meni hienosti, joten meikäläisen suupielet loksahti auki, kun tuomari lykkäsi sinisen nauhan käteen. Kehäkaverimme oli nimittäin myös sheltti, joka poseerauksessa pyöri ja istuikin. Noh, jospa tuomari tykkäsi runsaamman turkin omaavasta koirasta. Loppukehässä meidät käteltiin viimeisten joukossa pois ennen sijoittuneita. No eii mua tuo nauhan väri tai sijoitus kiinnostanut oikeastaan lainkaan. Hienointa oli se, että kehätouhut etenee oikeaan suuntaan. Taitaa tuo hurja-Iitukin rauhoittua iän myötä :) Jospa sitä sitten virallisiinkin kehiin uskaltaisi viedä ihan meikäläisenkin esittämän, kunhan ensin kasvattaisi turkkinsa.

Huomenna on Iitullekin edessä uusi kokemus: me lähdetään nimittäin viikonlopuksi Lahteen kyläilemään. Lillillä on juoksut, eikä se muutenkaan tykkää autoilla, joten se menee mummolaan hoitoon.

Ensi viikko on lomaa. Toivottavasti keinu tulisi pian, jotta päästään treenaamaan ja muutenkin olis tarkoitus käydä hallilla ennen kuin Iitun juoksu alkaa. Merkkejä on jo ilmassa. Mut semmoista, nyt taidan mennä vihdoin pakkaamaan, ettei jää aamuun. Reissusta sitten myöhemmin...

Sitä sun tätä

Huh, mikä otsikko, mutta en tähän sepustukseen parempaakaan keksinyt. No, kuvastaahan se aihetta hyvin, sillisalaattia tulossa... Harmittaa, kun ei ole ollut energiaa lähteä agilityhallille Iitun kanssa. Jo pari viikkoa ilman hallitreeniä. Ei oo treenattu kuin kotipihassa keppejä. Onneksi viikon päästä alkaa viikon loma. Aikomus olis käydä hallilla sitten useamman kerran. Ja aloittaa keinutreenit kotipihassa :) Saksasta tilaamani keinu on nimittäin jo matkallla Suomeen. Keinu lähti heti eteenpäin, kun rahat näkyivät firman tilillä. Saksalaista jämptiyttä siis... Jos keinu on hyvä, taidan tilata muitakin esteitä sieltä: paremmat kepit ja pussinkin ehkä. Hinnat olivat nimittäin halvempia kuin Suomessa  eikä postikuluja tule lainkaan yli 39 euron tilauksiin. Mä olen päättänyt, että Lilli oppii sen keinun tänä kesänä. Ensin treenataan koti-keinulla ja jos se saadaan onnistumaan, niin sitten hallin keinulla. Mulle tuli niin haiku olo, kun alkeiskurssikaveri kisasi ja me takutaan yhden kiikun kanssa :( Tekis mieli kisaradalle, ennen kuin oma kynnys nousee jättimäisen korkeaksi.

Iitun kanssa käytiin eilen mätsärissä. Lillinkin olisi voinut ottaa mukaan, kun junioreille oli oma sarjansa. Olisin ehtinyt kummankin kanssa kehään. En viitsinyt sitä kuitenkaan juoksuisena ottaa mukaan poikakoiria kiusaamaan. Itse kisassa ei tullut kultaa eikä kunniaa, mutta olen tyytyväinen Iitun käytökseen. Liikkeet meni melko mukavasti,ei täydellisesti, mutta ihan hyvin. Tällä kertaa se myös seisoi kauniisti. Tuomarina oli iso, partainen mies. Iitu oli pöydällä tosi reippaasti, eikä väistänyt yhtään. Mutta ainahan se on reipas ollut, ei siis mitään uutta. Treenit jatkuu taas helatorstai-mätsärissä.

Olen ehtinyt kuvailemaankin taas vaihteeksi. Tässä muutama räpsy näytteeksi. Lisää niitä löytyy Picasasta.

Tarkennus on jossain muussa kuin koirassa, mutta tuo tausta on aika ovela

Tytöt Törnävän kartanon pihalla.

Hei hulinaa

Maanantaina oli näyttelytreenien viimeinen kerta. Meidän suoritukset tahtoo vaihdella, ei oo mitenkään tasaista menoa. Tällä kertaa meni nimittäin tosi hyvin. Oikein naurattaa tuo Iitulainen.Kun treenattiin pöydällä oloa, se kiskoi kuin hinaaja pöytää kohti ja yritti hypätä sille. Ahne kun on, tiesi että nyt tulee makkaraa, äkkiä pöydälle. Myös liikkeet meni tällä kertaa oikein hyvin, paria aloitusloikkaa lukuunottamatta. Jännä juttu: jos IItun kanssa lähtee paikalla olosta esim. kolmiota tekemään tai kehää ympäri, sen on aina saatava ottaa ne pari pakollista loikkaa. Mutta jos ensin tehdään pari pientä ympyrää, ihan kuin raveissa volttilähdössä ja sit kiihdytetään varsinaiseen liikkeeseen, niin ei mitään pomppuja vaan nättiä menoa.... Mutta kivaa, että viimeinen kerta meni hyvin. Ensi lauantaina on mätsäri Nurmossa ja sinne olis aikomus mennä treenaamaan, ellei sää ole ihan kauhea.

Rupesin toissailtana surffaamaan aikani kuluksi netin koiratarvikesivuilla ja innostuin hiukan tilailemaan.... Ihan mukiinmenevän näköinen agilitykeinu maksoi 99 euroa. Alennuksien kanssa hinta tippui kympillä eikä postikulujakaan tule. Siispä tilaamaan. Firma tosin oli Saksassa, joten nyt on pieni jännitysmomentti, että onnistuiko nettipankin maksu ja tuleeko keinua. Olen ihan tyytyväinen kauppaan, jos kaikki menee ok. Kahdessa suomalaisessa nettikaupassa kyseinen keinu maksoi nimittäin toisessa kaupassa 169 ja toisessa 200 euroa, joten halvalla sain, jos se vaan perille joskus tulee. Ja toivon, ettei tarvitse ruveta viestimään asiakaspalvelun kanssa. Se kun on englanninkielinen... Eihän tuo keinu ihan sama ole kuin kunnon agilitykeinu, mutta saadaan Lillin kanssa treenata sitä keinuvaa liikettä, mikä tuntuu sille olevan se pahin kauhistus. Ja Iitun kanssa saadaan treenata keinun alkeita ja kontakteja, eikä aina tartte lähteä hallille. Eipä mun takapihalle sitten muuta mahdukaan kuin keinu ja kepit. Niin onnettoman pieni pläntti se on.

Eilen pakkasin koirat töiden päälle autoon ja otin naapurista mukaan Severi-sheltin kera omistajansa Sannan. Sitten ajeltiin Jalasjärvelle Ilmi-sheltin ja Tanjan luo kylään. Siis ihana paikka koiranomistajan kannalta: ei tietä lähellä, eikä naapureitakaan. Ovelta sai lähteä peltotielle ja metsään lenkille, eikä koiria tarvinnut pitää kiinni. Oli tosi mukavaa. Koirat otti ilon irti ja kyllähän ne juoksi. Virtaa niillä riitti vielä sisällä konhottamiseenkin. Ja me ihmiset saatiin jutella, mistäs muusta kuin shelteistä :) Oli kyllä kiva ilta kaiken kaikkiaan. Täytyy ottaa joskus uusiksi, ja isommallakin porukalla. Iitun patterit eivät tyhjentyneet reissussa, vaan se jaksoi vielä kotonakin ottaa rallia lelunsa kanssa. Sillä tuota energiaa piisaa. Lilli paineli heti maata, kun päästiin kotiin. Oli kakaroitten seura varmaan vienyt mehut...:) Loppuun vielä muutama kuva eiliseltä lenkiltä Kuvia tuli vaan harmittavan vähän, kun mun kamerasta Duracelit loppui kesken...

Iitu ja Severi vauhdissa

Kaikki kerrankin samassa kuvassa...