Eiliset epikset

Lillin kanssa kisattiin eilen oman seuran epiksissä. Starttasin sen kanssa vain ykkösten kisassa, koska halusin säästellä kipeää kinttuani ja ajattelin, ettei virallisissakaan kisoissa saa kuin yhden startin, että olis mahdollisimman kisanomainen fiilis. Toiveena ja tavoitteena oli saada onnistunut suoritus ennen ens lauantain virallista kisaa.

Lilli kävi erittäin kuumana hallissa, enkä oikein tiennyt onko se hyvä vai huono merkki. Kesällä se oli kisoissa samanlainen ja kierteli epävarmana kaikki hypyt. Ykkösten rata oli mielestäni aika kiva. Oli siinä pari tarkkaa paikkaa: alussa kahden hypyn jälkeen käännös 180 astetta seuraavalle hypylle, vaikka A-este olisi ollut tarjolla suoraan edessä. Lopussa oli välistäveto, joka ei meidän bravuuri ole ollut koskaan.

Meillä oli pari viikkoa sitten treeneissä samanlainen alku kuin nyt oli. Treeneissä tehtiin jaakotus tuossa alun käännöksessä, mutta päätin jättää sen tällä kertaa tekemättä. Hiukka olin myöhässä ja Lilli melkein ehti karata A:lle, mutta onneksi vain melkein. Sain sen viime tipassa pois.

Meidän treenihalli on entinen kanala ja naapurihalli on edelleen kanalakäytössä. Juuri kun Lilli oli kaartamassa hallin perällä hypyltä kepeille, hallin katossa olevaa putkea pitkin meni naapurihalliin rehua. Lilli jäi kuuntelemaan katosta kuuluvaa rapinaa ja pari sekkaa tärvääntyi siinä ihmettelyssä. Kepit se aloitti kuitenkin hienosti ja jatkoi puhtaasti loppuun asti, ei ihan niin nopsasti kuin mitä se on treeneissä viime aikoina tehnyt, mutta ilman virheitä kummiskin. Hienoa!

Puolivälissä rataa oli meidän kohtalon este eli keinu. Olin etukäteen päättänyt, että me ei mitään ohitella, vaan keinu suoritetaan. Lilli hyppäsi ensimmäisellä kerralla keinulta pois ja olin ihan varma, ettei se sitä suostu menemään. Sain sen maaniteltua takaisin ja se meni kuin menikin keinun hienosti. Ja mikä parasta se jatkoi rataa innoissaan keinusta huolimatta. No pari estettä myöhemmin olleelle hypylle tuli kielto. Keinu rämähti takaisin maahan juuri kun Lillin olisi pitänyt valmistautua hyppyyn ja Lilli säikähti sitä. Loppuradan se jatkoi kuitenkin hyvin häntä tötteröllä loppuun asti. Saldona siis 10 vp kielloista ja vähän yli 10 sekkaa yliaikaa noiden kieltojen takia, mutta oltiin ainoat, jotka sai tuloksen ja voitettiin luokkamme. Kyllä oli kartturillakin hyvä fiilis. Ihanaa... Lilli kisasi hyvällä asenteella, kepit meni ok ja keinukin meni loppujen lopuksi. Nyt melkein harmittaa, että ilmoitin sen lauantaina vain hyppärille. Toisaalta, aloitetaan rauhallisesti, kun Lilli on herkkä paikan ja melun suhteen, tai itse asiassa kaiken suhteen. Ehtiihän tuota kisaamaan vielä monet kerrat. Ja mulla itselläkin on jalat aika huonossa kunnossa. En rehellisesti tiedä, kestäisikö ne kolmea starttia samana päivänä. Tuskinpa...

Lauantain suunnitelma on mennä WallSport-areenalle jo aamusta ja hengailla siellä niin, että Lilli tuntisi olonsa turvalliseksi sitten, kun on oma kisavuoro. Hienoa, kun saa kisata lämpöisessä hallissa näillä keleillä, se on kyllä luxusta. Sunnuntaina menenkin sitten töihin kolmosten minien kisoihin ratahenkilöksi. Kivaa sekin, saa seurata edistyneempien kisaamista aitiopaikalta :)

Ostin viime viikolla videokameran, joten nyt voi katsoa treenejä ja kisasuorituksia jälkeen päin. Tässä olisi sitten meidän eilisestä kisasta video. ei mitään rakettimaista huippumenoa, mutta kivaa menoa kuitenkin :)

Illalla Lilli pääsi vielä hierojalle. Hiukan jäykkyyttä oli, muttei mitään jumeja. Kaikki kunnossa siis siltä osin.
Ja ensi viikonloppuna pukkaakin sitten kisaraporttia. Saako ruveta jo jännittämään...

Tehotreeni kannatti

Ollaan nimittäin tehty koko viikko töitä Iitun ja namialustan kanssa. Ollaan treenattu joka päivä viime viikon treenien jälkeen niin, että laitan namialustan olohuoneen kauimmaiseen nurkkaan ja sitten kävellään Iitun kanssa eteiskäytävän toiseen päähän. Matkaa on ehkä seitsemän metriä. Luvan kanssa ja mene-käskyllä Iitu on saanut sitten palkkansa hakea. Kotitreenit on menneet erittäin hyvin ja niin paljon jännitti onko treeneistä hyötyä myös agihallilla, että lähdettiin tiistain treeneihin hieman ennemmin testaamaan opittua. Lähetin Iitun ensin yhdelle hypylle. Kun se onnistui, kokeiltiin vielä kahta ja kolmeakin hyppyä lähettämällä ja hienosti Iitu irtosi. Sitten piti vähän leikkiä jo upporikasta ja rutiköyhääkin. Laitoin neljä hyppyä peräkkäin ja lähetin Iitun ensimmäisen hypyn takaa. Mitä teki pimatsu: hyppäsi komeasti koko sarjan. Tehtiin sama vielä niin, että juoksin vierellä ja hienosti Iitu eteni: ei yhtään kääntynyt räkyttämään mulle. Varsinaisissa treeneissä se tosin kuumui ja mulle räksytys palasi takaisin. Harjoiteltiin välistävetoja, jotka ei oikein menneet putkeen. Nopea koira ja hidas, myöhässä oleva kartturi. Siinäpä se pulma... Mutta ihan lopuksi treenattiin vielä sylikäännöstä, mikä taas onnistui hienosti. Katotaan nyt, miten seuraava treenikerta meillä menee. Kehtaisko ton kuumakallen kanssa osallistua möllikisoihin, vai mennäänkö Lillin kanssa kahden... We'll see...

Lillin treenit oli eilen. Menin hallille jo hieman ennemmin ja treenattiin takaaleikkausta, joka tahtoo tuottaa tuskaa ajoittain. Kokeilin vaihdella omaa kulkusuuntaani ja seurata miten koira käyttäytyy. Itse asiassa sainkin muutaman hyvän suorituksen, jossa Lilli eteni oikeaan suuntaan eikä tehnyt ekstra-pyörähdystä kuten sillä tapana on. Varsinaisessa treenissä meillä oli kiva rata, jossa kepit mentiin kahdesti, jälkimmäinen kerta oli vielä tosi hankalasta kulmasta. Lilli haki hienosti kepit. Se on kyllä edistynyt huimasti. Se sietää aika kovaa vedätystäkin, muttei sitä, että jään jälkeen tai leikkaan sen takana. Mutta kaiken kaikkiaan olen keppien edistymiseen enemmän kuin tyytyväinen.

Tilasin itselleni joululahjaksi videokameran eli kohta tässä pääsee videoimaan treenejä ja kisoja. Hui kauhistus... Mutta jospa jotain oppiskin, kun näkee itsekin, missä menee pieleen...

Agitreenejä jälleen kerran

Taas on tytsyjen kanssa treenailta agilitya eli on päivityksen vuoro.

Iitu jatkaa kädessä roikkumista, kirjailmellisesti. Ranteessa on muistona patti ja mustelma sen hampaista. Jospa sitä muistais jatkossa, ettei laita käsiään liian alas. Treeneissä palkkana oli vanha urheilusukka, jonka sisään olin sullonut napuja ja makkaraa. Ajatuksena oli, että Iitu kiinnostuisi lelusta enemmän kuin kädestäni. Jonkin verran se Iitua kiinnostikin, mutta ei ihan vielä vakuuttavasti. Tehtiin odotellessä sellaista treeniä, että heitin namia maahan parin metrin päähän ja Iitu sai luvan saatuaan hakea. Iitu oli yllättävän rauhallinen ja keskittyi aika hyvin. Joku treenikavereista tuumasi, että sun koirastasihan on tullut flegmaattinen. No ei nyt sentään, ei Iitusta flegmaattista saa tekemälläkään :) Kotiläksyksi saatiin namialustan vahvistamista ja oon nyt pitkin viikkoa treenannut niin, että namialusta on muutaman metrin päässä ja Iitu saa Mene-käskyllä hakea namin. Irtoamistreeniä samalla. Niin, itse treeneissä harkattiin pakkovalssia ja puolivalssia. Ihan hyvin menee, kun vain ehdin olla edellä Iitusta. Se teettää hieman töitä, kuten arvata saattaa...

Lillin treeneissä oli vauhdikas rata: alussa ja lopussa pienet syheröt ja väli luukutettiin ihan täysillä: pitkät suorat juostiin neljästi.  No senhän arvas, että jalkoihin jäin. Vaikka täytyy sanoa, että kahdella kerralla ehdin hyvinkin mukaan. Lilli hakee esteet tosi hyvin, kun vaan käskytän ajoissa, vaikka olisin metritolkulla jäljessä. Paikoin yllättävänkin hyvin se haki. Syheröissäkin se pysyi tällä kertaa hanskassa, eikä lähtenyt väärille esteille. Tais kartturin kädet pysyä siis maltillisen alhaalla :) Oli kyllä hyvän mielen treenit ja näitä on Lillin kanssa tullut nyt peräkkäin aika monta. Kun vielä saatais molemmat ne kisahermot jostain, niin olisi ihan huippua....

Ai niin, otettiin muutaman kerran keppejä, kun oltiin hallilla ennen kuin treenit alkoi ja nyt Lilli on löytänyt vauhdin pujotteluun. Oli tosi hienon näköistä menoa koiralta, jonka kepitys on ollut tähän saakka pääasiassa hissuttelua. Hieno Lilli <3

Keinun kanssa edistystä

Eli treenipäivitystä tulossa jälleen kerran ja Lillin kanssa varsin mukavissa tunnelmissa vielä. Aloitetaas Iitun treeneistä kuitenkin. Iitu käy kerta kerralta kuumempana, komentaa mua ja yrittää näykkiä kädestä. Se touhottaa enemmän ja kuuntelee vähemmän. Suunta on selvä näiden kahden kurssin ajalta. Tarttis siis tehdä jotain... Onhan se hyvä, että pienellä on intoa, mutta kun sitä on ihan liikaa ja aivot jää narikkaan. Toinen, mitä oikeesti täytyy treenata on irtoaminen. Nytkin treeneissä ohjaaja kutsui Iitua namialustan kanssa hypyn takana, ja Iitu ei huomannut mitään muuta kuin mut. Hypyn jälkeen se kiersi mun luokse takaisin ja viis veisas makkaroista. Aika hämmentävää käytöstä koiralta, joka on hirvittävän ahne normaalisti. Omatoimitreeneissä pyrin käyttämään namialustaa jos se vain suinkin on mahdollista, siksi ihmettelen tätä mussa roikkumista. Mutta nää on nyt kaks asiaa, johon täytyy kiinnittää huomiota treeneissä. Kun vain ehtis viikonloppuisin treenaamaan itsekseenkin, mutta nyt ei ole käyty pitkään aikaan. Onneksi joulukuun eka viikko on lomaa ja sitten kyllä käydään treenailemassa.

Lilli repäisi torstain treeneissä ja meni upeasti keinun. Tosin, luulen että se luuli sitä puomiksi, koska toinen kerta oli jo pari astetta varovaisempi. Mutta se, mikä oli tosi huippujuttu, oli se että Lilli jatkoi tekemistä tarmolla keinusta huolimatta. Tähän asti se on yleensä muuttunut haluttomaksi tekemään yhtään mitään keinun jälkeen, ja lähtenyt ovea kohti. Keinu oli radalla toisena esteenä ja Lilli painoi innolla loppuun asti ja kesti vielä toistojakin lopun syheröissä. Ehkä se tästä. Onneksi kisoissa ei tartte mennä keinu kuin kerran. Noita syheröitä takuttiinkin sitten useamman kerran. On se jännä, että Iitun kanssa tulee noottia siitä, että käsi on liian lähellä ja Lillin kanssa käsi on liian ylhäällä. .. Ehkä sitä pienemmälle koiralle vaistomaisesti laskee kättään.  Kepit meni myös hienosti. Ekaksi Lilli haki ne tosi hyvin ja toiseksi pujotteli sangen vauhdikkaasti. Lillin pujotteluhan on tavannut olla kuin hidastetusta filmistä: vakaata, mutta hissuttelua. Nyt oli vauhtia ja se pujotteli loppuun asti, vaikka vedätin aika reippaasti. Musta tuntuu, että pujottelu on tainnut nousta yhdeksi Lillin lemppariesteistä :)

Hyvin menneestä treenistä innostuin sen verran, että päätin ilmoittaa Lillin omiin joulukuun kisoihin hyppyradalle. Luulin, että kaikki kolme kisaa ovat agilityratoja, mutta yks kisa onkin hyppäri. Ja sille päätin Lillin ilmoittaa. Voipi olla, että Lilli arastelee Wall Sport Areenaa, meteliä, kuulutuksia ym. ja alkaa hyppyjen kiertelyn, mutta pakko on ainakin yrittää. Eihän kisahälinään totu kuin kisaamalla,, ei muu auta.  On sitä kymmenen euroa paljon turhempaankin törsätty. Välillä naurattaa itseäkin tämä ajatusten vuoristorata. Viime viikolla suunnittelin kisaavani Lillin kanssa seuraavan kerran vasta kesällä, mutta tuo positiivisesti yllättänyt keinu muutti mieltä. No muutenkin, eipä sitä korkealta putoa ja onhan se niin, ettei koira kisahärdelliin koskaan totu, ellei sitä sinne vie...

Takaakiertoja

Menneen viikon agitreeneistä voisi raapustella muutaman ajatuksen. Itse asiassa, oli tosi kivat treenit kummankin kanssa ja molempien treeneissä tehtiin sattumalta paljon takaakiertoja. Aloitetaas Iitusta. Meillä oli lyhkäisiä radanpätkiä ja treenattiin ohjausta: oli mutkia ja niitä takaakiertoja. Iitu osaa takaakierron tosi hyvin ja tulee käteen, vähän liiankin hyvin. Irtoaminen on se juttu, mitä Iitun kanssa pitäisi treenata paljon. Esim. putkeen se pitää saatella melkein suulle asti. Ei mene Iitu-neiti lähettämällä. Jatkossa palkataan sitä treeneissä ainoastaan namialustalta. Nytkin se jokaikinen kerta kiersi katsomaan, saako kädestä mitään, vaikka ohjaaja odotti namin kassa esteen takana Iitua huhuillen. Iitu ei edes kuullut kutsua, se oli niin mun perään. Eli tätä siis harjoitellaan paljon. Intoa on edelleen 150% lasissa, sitä ei todellakaan tarvitse hakea. Iitu ei malttaisi tehdä edes lämppärilenkkiä: koko ajan pitäisi kääntyä takaisin hallille päin.

Lillikin oli hyvin kuulolla omissa treeneissään. Hallille ajaessani tosin tuumasin. että taidan laittaa Lillin kisatauolle talven ajaksi. Joulukuussahan olisi omat kisat Areenalla, mutta luulen että paikka on Lillille liikaa: meteliä, musiikkia, outo paikka. Se kun ei kestä ylimääräisiä ärsykkeitä radalla ollessaan, niin luulenpa että me keskitytään vaan pitämään treeneissä hauskaa. Kun niissä Lilli kerta nauttii. Mietitään sitten kesällä kisaamista, tai jos oikein putkeen menee, niin voihan sitä aikaisemminkin harkita. Mennään hetki kerrallaan.
Niin ne treenit. Rata oli hieman helpotettu pätkä kolmosten kisaradasta. Sai juosta, mutta oli paljon mutkia ja ohjattavaa, haltuunottoa ja paljon takaakiertoja. Ne ei ole olleet Lillin vahvaa osaamista, mutta nyt meni eka rata melkein nappiin. Kaikki takaakierrot onnistuivat hienosti ja Lilli oli mutkissa hyvin hallussa, eikä painellkut omiaan. Sanoinkin ohjaajalle, että kun eka yritys oli niin hyvä, niin toisella kämmätään ja varsinaista sotkemistahan se sitten olikin. Noissa tiukissa käännöksissä, missä koira on otettava haltuun, mun täytiysi muistaa pitää kädet alhaalla. Ne tahtoo nousta liikaa ja koira ajautuu väärälle esteelle. Mutta oikein olen tyytyväinen Lillin treeneihin. Me mentiin hienosti.

Eilen istuin Areenassa shelttikehän laidalla, kun täällä Seinäjoella oli KV-näyttely. Mukavaa katsella rauhassa, kun ei tarvinnut omien koirien kanssa hätäillä ja jännittää. Oli varsin opettavainen keikka shelteistä ja shelttien esittämisestä. Kun saisi tuon Iitun kehäesiintymisenkin kuosiinsa, niin sen kanssa olisi tosi kiva käydä kehässä. Noh, ehkä veteraanikehässä sitten viimeistään...:)

Alive and kicking...

...kasaribändi Simple Mindsiä lainatakseni... Täällä ollaan, vaikka hiljaista on ollutkin. Aina vaan näyttää menevän vaikeammaksi tämä päivittäminen. Mutta yritetään taas jotain rykäistä.  Koirilla alkoi uudet agikurssit. Iitun aloitus piti tosin jättää väliin. Olin viime viikonloppuna kipeänä, enkä tiistaina siis lainkaan juoksukunnossa. Kun Iitun kanssa treenaa, on oltava huippukunnossa, muuten iskee maitohapot jo starttiviivalla :) Lillin treeneihin mentiin sitten torstaina. Ehkä jokusen kommentin niistäkin treeneistä laittaisi. Lilli oli erittäin vauhdikkaalla päällä, mikä oli huippujuttu. Ei tosin siinä mielessä huippu, etten ollut vieläkään oikein kunnossa ja meni välillä pakka sekaisin, kun piti yrittää raahustaa koiransa perässä ja vielä ohjatakin...  Meinasi tulla noutaja radalle muutaman kerran. Mulla on muutenkin omassa ohjauksessa sellainen ongelma, että olen näille nopeille koirille liian hidas ja usein käskytyksessäni myöhässä. Sitten kun ehdin niiden mukaan, hätäilen, että nyt ehdin kerrankin tekemään jotain ajoissa.Tuloksena kaaos, yleensä. Kun vain maltan itse pysyä rauhassa, kaikki sujuu hyvin. Niin nytkin: eka kerta oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja toisella kerralla hoin itselleni, että rauha, rauha... Heti meni paremmin. Oikein tyytyväinen olin keppeihin, jotka radalla mentiin kahteen kertaan kummaltakin puolelta. Lilli haki ne erittäin hyvin ja pujotteli ne loppuun asti. Olen yrittänyt nyt syksyllä treenata keppejä niin, että Lilli jatkaa, vaikka jään jälkeen tai leikkaan sen takana. Mut eipä se jatka, vaan keskeyttää heti, kun häivyn viereltä. Toisekseen mun ei saa sanoa mitään muuta kuin kepi-komentoa. Lilli keskeyttää pujottelun heti. Samoin käy, jos ohjaaja puhuu tai liikkuu, tai joku muu puhuu, tai ovi kolahtaa, tai... Eli tekemistä on edelleen ja paljon.

Jossain välissä käytiin shelttilenkillä tuolla Hoikkasaaren lenkillä, ei kovin kaukana Seinäjoelta. Meitä oli neljä ihmistä ja viisi shelttiä. Käveltiin 2,5 kilsaa laavulle ja makkaran paiston jälkeen takaisin. Matkalla taisi joku jo kommentoida, että pitkospuilla ja muuallakin polulla oli ilmeisesti karhunkakkaa. Mikä muukaan elukka tekisi isoja läjiä, joiden sisällä on puolukkaa. Ei mikään. Parin päivän päästä agikaveri oli ollut samassa paikassa lenkillä ja nähnyt myös läjiä ja myllätyt muurahaispesät. Voi yäääh, ollaan reilun viiden kilsan päässä Seinäjoen keskustasta ja karhunläjiä näkyvillä. Harmittaa, koska oli tosi kiva lenkkipaikka, mutta mua tuskin sinne enää saa. Olen petokammoinen...

Lilli, Iitu, Severi, Ada ja Ilmi Hoikkasaaren laavulla

Ensilumikin tuli ja ehti jo sulaakin. Talvi on Lillin ehdoton lempparivuodenaika ja sillä olikin hauskaa, kun sai pyydystää putoilevia lumihiutaleita. Iitukin innostuu niistä, mutta se ei voi ymmärtää Lillin intoa umpihankikahlailuun. Iitu on city-tyttö, joka ei tassuaan juuri laita auratun maantien tai tallatun polun ulkopuolelle, ellei ole ihan pakko. On ne vaan erilaisia tässäkin asiassa :)

Tänään oltiin sitten Jalasjärvellä match show:ssa. Kehään pääsi Iitu, joka sai kunnian olla myös junior handler-kehässä vaihtokoirana. Haastetta siis, sekä Iitulle että handlereille, jotka aika hyvin tehtävästään suoriutuivatkin. Varsinaisessa pikku koirien kisassa oltiin sitten sinisten neljäs. Koiria oli vähän, melkein kaikki pääsivät palkinnoille, joten ei tässä kauheasti kannata henkseleitä paukutella. Iitu ei juurikaan loiki, mutta ei osaa juosta nätisti rinnalla harjoituksesta huolimatta. Liikkeet on edellä menevän perässä kaasuttelua. Se seisoo kyllä erittäin nätisti. Voipi olla, että meitä ei siis virallisissa kehissä yhdessä nähdä, vaan täytyy hommata sille handleri. Tekisi mieli muutaman kerran viedä sitä näytille, kun ikää on tullut lisää. Kunhan tuo turkki tulisi joskus takaisin. Se alkoi kesällä kasvamaan takaisin, ja oli keskivartaloa lukuunottamatta jo aika hyvällä mallilla ja nyt se lähtee taas. Eli se siitä sitten. Toivottavasti keväällä päästäisiin johonkin näyttelyyn, jospa saisi metsästettyä sen ykkösruusukkeenkin.  Jep, tämä tällä kertaa. Koitan taas ryhdistäytyä, kun seuraavan kerran on jotain kerrottavaa...

Bloginpitäjä yrittää ryhdistäytyä

Päivitykset laahaa niin, ettei pysy enää muistissa, mitä on tapahtunut sitten viime kerran. Mä olen kyllä laiskistunut tämän blogin kanssa aivan täysin. Facebookissa tulee kerrottua lyhyesti tunnot ja tunnelmat. Stoorin tuottaminen alkaa  näemmä olla lujassa.

Noh, koirat on terveitä. Treeneihin olisivat molemmat jo päässeet. Lillin treenivuoro tosin siirtyi taukoviikolle, joten vain Iitu pääsi liihottelemaan. Ja kyllä se olikin virtaa täynnä: ihan mahdoton huuto ja pomppiminen hihnan päässä. Arvelinkin näin käyvän ja olin varustautunut treeneihin kevythäkillä. Iitu raapii verkkoa ja vetoketjua, ja huuti sielläkin tauotta. Olin ihan varma, että se saa hajalle lähes uuden häkin. Onneksi  häkki on sen verran lujaa tekoa, ettei se nyt yhdestä kerrasta vielä hajonnut. Mutta jos Iitu saa tehdä tätä usein, saa häkille sanoa adios. Ens kerralla siis metallihäkki mukaan.

Iitu antoi kaikkensa paitsi radan reunalla, myös radalla. Sillä oli niin paljon virtaa, että ei malttanut aina keskittyä kuuntelemaan komentoja, vaan jatkoi samaa huutoa ja hyppimistä myös radalla. Treenien teemana oli sylikäännökset. Oikealla kädellä tehtynä ne menikin varsin hyvin. Vasen puoli oli tahkeampi: koira kiepsahti väärin päin. Varmasti omakin koordinaatio on vasemmalla huonompi ja käden liike ei ehkä oo samanlainen kuin oikealla, luulisin. Vauhti ei tauon aikana ole Iitulta hävinnyt minnekään: sitä on riittävästi. Emännän vauhti ei valitettavasti ole yhtään lisääntynyt. Eli töitä on tiedossa :)

Kepit tuntuu Iitulle nyt kolahtaneen: se menee ne ilman käsiapuja, kunhan vieressä jolkottelen, siis kun olen oikealla puolella. Vasen puoli tahtoo tihkaista Iitullakin. Kunhan taas jaksaisi tehostaa harjoittelua kaarilla, sekin varmaan sujuisi paremmin.

Keskiviikkona tehtiin peltolenkki kolmen naisen ja neljän sheltin porukalla. Aurinko onneksi paistoi hienosti eli sää oli mitä mainioin, eikä maajussikaan ollut käynyt kyntämässä, joten koirat saivat antaumuksella päästellä menemään pitkin sänkipeltoja. Tosin Lilli ei tähän ilakointiin liittynyt. Se ei piittaa juoksennella vieraiden koirien kanssa, eikä kyllä edes tuttujen. Paitsi tietty Iitun. Se on ihan hassu. Sillä on nimittäin pakkomielteenä syksyinen maa ja sen hajut. Kun lenkkeillään asfaltilla, se itkee sitä että haluaa nurmikolle nuuhkimaan. Ja sinne on sitten mentävä, ei Lillin itkua jaksa kauaa kuunnella. Se kulkee nenä maassa ja nuuhkii välillä kaivaen. Turha siis yrittää saada sitä porukkakuviin muiden kanssa: se kulkee omia polkujaan nenä kirjaimellisesti savessa. Taas päädyn siihen loppulausumaan, että kaikki ovat omia persooniaan, mutta Lilli on kyllä varsinainen persoona isolla P:llä. Sillä on niin monta omituisuutta niistä tähtien katseluista alkaen, ettei toista oo vielä vastaan tullut eikä taida tullakaan...

Kolmen kopla selvästi juonii jotain :)

 Lillillä oli omat huvit hajujen maailmassa....

 Muut sen sijaan paineli jonossa...

 ... tai kasassa...

...mutta vauhdin hurmaa kerrakseen, ei voi muuta sanoa...