Jopa kiinnosti tulla blogiakin päivittämään, kun pitäisi ottaa imuri käteen. Ei sen puoleen, siivous on kyllä must-juttu. Koirat tuo tassuissaan ihan käsittämättömän määrän hiekkaa, jota löytyy kaikkialta sänkyä myöten. imuroit tänään ja huomenna on sen näköistä, ettei ole ikinä siivottu. Se onkin kevään ainut haittapuoli. Lumet suli takapihalta yllättävän nopsaan. Koiratkin pääsi eilen korkkaamaan aitauksensa ja olivat innoissaan, kun pääsivät pihalleen.

Lillin juoksua kun ei kuulu vieläkään niin on treenattu molempien koirien kanssa tälläkin viikolla. Lillin kanssa treenattiin niistoa, jonka treenaamista jatketaan omatoimiharkoissakin, jos vain hallille joskus ehtis. Joku lamppu Lillille syttyi eli siitä jatketaan. Tehtiin vauhtiympyrää, jossa sai koira tykittää ja sit vielä hämättiin koiria, eikä kolmatta pätkää mentykään vauhdilla vaan tehtiinkin uuppari ja haa, se oli taattua Lilliä: piiiitkää kaarrosta. Mutta kivat treenit meillä oli. Lillillä oli hyvä vire, ja taidettiin me vähän jotain osatakin. Ei ainakaan koutsi haukkunut maanrakoseen :)  Ja kun koutsi tän kummiskin lukee, niin voin tunnustaa että vähän on paineita kun on tuttu ohjaaja, mutta mun mielestä sillai hyvällä tavalla. Sitä oikeesti yrittää saada siellä radalla jotain aikaan, eikä vaan mene hällä väliä-asenteella. Lillin virettä ei latistanut edes se, että laitoin sen menemään keinun muutaman kerran vuoroa odottaessamme. Ja kyllä se keinun menikin ihan oma-aloitteisesti, tosin mulkoillen... Keinu tosin oli 10 sentin korkeudella, ettei tarvinnut kisakeinua mennä. Tosi hyvä juttu tää seuran uusi keinu, jonka korkeutta saa säädettyä mieleisekseen.

No eilen oli sitten sähköjäniksen vuoro. Vauhti ja tarmokkuus oli taattua Iitua. jostain syystä se kävi vielä tavallistakin kuumempana. Kepit se tapaa vetää suvereenisti vauhdilla ja virheettä. Nyt ei keskittyminen riittänyt täyden sarjan suoritukseen, vaan saatiin onnistumaan vasta kun vähennettiin kepit puoleen. Mentiin varsinainen rata pätkissä ja pienet pätkät menikin hyvin. Kokonaiseen radansuoritukseen ei vielä Iitun keskittyminen riitä. Sillä on hirvee kiire eteenpäin ja kun se ei vielä oikein tiedä, mitä pitäis tehdä, niin tahtoo pienellä mennä yliyrittämiseksi ja kuumumiseksi koko touhu välillä. Mut eikö me tästä treenaamalla mennä eteenpäin. Välillä Iitu eteni ihan kivasti, mutta irtoaminen on Iitulle vaikeinta ja sitä pitäisi kovasti treenata.

Kun Lillin juoksua ei kuulu ei näy, ilmoitin sen sitten pitkäperjantain kisoihin Vöyrille ja omiin vappukisoihin. Äsken lenkillä se kyllä merkkaili muutaman kymmenen metrin välein, joten saapa nähdä, kuinka käy. Jos juoksu alkaa viikon sisällä, menee kolmet odottamani kisat pommiin. En olis alkuvuodesta uskonut, että se näin kauas juoksua panttaa, mutta uskottava se nyt on. Tässä saakin pari viikkoa jännätä, että alkaako vai eikö.

Sunnuntaina olis aikomus mennä Iitun kanssa treenaamaan mätsäriin. Ehkä me sen kanssa jossain kehässä pyörähdetään loppukesästä, kun vain ensin pudottais kunnolla turkkinsa, että saa ruveta sitä taas kasvattamaan.