Oon katellut loppukesän näyttelyitä sillä silmällä, että josko Iitun johonkin ilmoittais. Kunhan se nyt ensin tiputtais kaiken karvansa ja alkais sitten kasvattamaan uutta. Mätsärikausi alkoi ja niitä onkin nyt melkein joka viikonloppu. kesän tavoitteena on saada Miss I:n kehäkäytös kuntoon.
Tänään oli mätsäri sekä Kurikassa että Nurmossa. Valitsin Nurmon, koska se oli paljon lähempänä. Ja ihan hyvä, että valitsin: paikalla oli aika vähän koiria ja haasteelliset olosuhteet. Paikkana oli nimittäin yläasteen piha ja kehät oli sellaisessa paikassa, että siellä pyöri tuuli ihan mielettömästi. Tuuli tarttui kehänauhoihin niin, että niistä kuului ihan järkyttävä lepatus. Itsekin säikähdin ensin, että mikä ihme ääni tää on, ennen kuin tajusin mikä sen aiheutti. Tuuli lennätti hiekkaa niin, että sitä oli silmät ja suu täynnä. Hampaat vain narskui :)
Iitu ei tykännyt kehänauhojen lepatuksesta lainkaan. Häntä pakkas välistä koipien väliin ja aattelin jo, että mitähän tästä tulee. Noh, pieni pelko tuntui olevan vain hyväksi. Ei ollut kengurumeininkiä laisinkaan, vaan tassut pysyi nätisti maassa. Liikkeitä esittäessä ravasi hienosti käännöksiä ja liikkeellelähtöä lukuunottamatta. Seisominen ja pöydälläolo on Iitulla mennyt aina hyvin ja niin nytkin. Parimme oli kumminkin sen verran hyvä, että sinistä nauhaa käteen tyrkättiin. Oltiin kuitenkin loppujen lopuksi kakkosia. Iitulla kesti pinna tosi hyvin pitkään seisomiseen. Ehkäpä se on aikuistunut. Who knows... Ensi viikonloppuna sitten nähdään, oliko tämänpäiväinen käytös vain kertaluonteista. Jos käytös jatkuu tällaisena, niin kyllä viralliset kehätkin vielä tänä kesänä meitä kutsuvat... Se on saletti. Pitäis se ykkösruusuke nimittäin metsästää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti