Eli kisaraporttia olis tulossa. Tänään kisattiin Lillin kanssa kaksi starttia Vöyrillä. Pieni toive oli, ettei radalla olisi keinua, edes toisella. Ja niin onnekkaasti kävi, ettei sitä ollut kummallakaan. Mutta osattiin me kämmätä siitä huolimatta (Tai oikeammin minä kämmäsin. Lilli teki minkä voi, ohjaajasta huolimatta). Olin tosi helpottunut, kun näin ettei A-radalla ollut keinua, eikä itse ratakaan vaikuttanut erityisen vaikealta. Taisin olla niin helpottunut, että unohdin ohjaamisen, ja sen että koiralle pitää näyttää ja kertoa, mihin se menee. Ja kyllä mua jännittikin niin, että olin ihan kokovartalokipsissä. Vaikutti siis sekin... Kolmannelle esteelle, puomille, tuli kielto. Sen jälkeen putki meni vielä hyvin. Mutta seuraavan hypyn Lilli kiersi ja samoin kaksi muutakin hyppyä radalla eli hylly tuli. Olin radalla ihan liian pehmeä. Lilli otti kierroksia kuulutuksesta, mutta ne ei olisi häirinnyt sen suoritusta, jos olisin kunnolla käskyttänyt sitä. A-radan jälkeen ajattelin, että tästä ei voi olla muuta suuntaa kuin ylöspäin. Mua ei toinen kisa enää edes jännittänyt, kun otti niin päähän ensimmäinen suoritus. Kävin syömässä starttien välissä aamulla väliinjääneen aamupalankin, mitä kisakaveritkin ihmetteli. Mut harmitus oli tosiaan niin suuri, että jännitys pyyhkiytyi tipo tiehen ja ruokakin maistui...
B-radalle päätin tsempata ja kaivaa asenteen esiin. Ennen kuin tuli meidän vuoro, kuiskasin Lillille, että perkele nyt mennään. Asenne olikin itsellä nyt ihan eri. Käskytin kunnolla esteille ja ohjasin loppuun saakka. Lilli irtosi putkiin tosi hyvin. Kepeille tultiin aika hankalasta kulmasta. Lilli suoriutui siitäkin loistavasti ja aloitti oikein. Pujotteluun se tarttis kyllä lisää vauhtia: meni taas sipsutteluksi. Sillä vois saada toista sekuntia ajasta poois. Me kun ei puhtaallakaan radalla olla mitään raketteja. Keppien jälkeisen hypyn Lilli sitten kiersi, mutta sain sen takaisin ja selvittiin siitä pelkällä kiellolla. Sain kentän laidalta palautetta kisan jälkeen. Mun olisi pitänyt ottaa Lilli paremmin haltuun niiden keppien jälkeen. Ennakoin liikaa tulevia hyppyä ja kaarretta. Ja vedin kädellä Lillin hypyn ohi. Hiukan siis kaivelee tuo vitonen, kun nolla oli niin lähellä. Ja virhe oli täysin omaa syytä. Mutta onneksi päällimmäiseksi jäi hyvä positiivinen mieli, kun noustiin notkosta ja tsempattiin.
Mulla on nyt uus slogani, jonka aion pitää mielessä: asenne ratkaisee. Pitää olla sata lasissa ja asialla, eikä tuudittautua siihen, että näyttää helpolta. Mutta kai tätä pettymyksen karvasta kalkkia on välillä juotava. Se opettaa olemaan tosissaan radalla ja tsemppaamaan. Vaikka joskus sitä kyllä ihmettelee, että miksi sitä ei opi vaan toistaa samoja virheitä yhä uudelleen ja uudelleen. Jospa tänään opitut pysyisi mielessä vähän pidempäänkin... hope so.
Viikon päästä olis ohjelmassa onneksi omat vappukisat ja kolme starttia. Mulla on kaikki peukut pystyssä, että Lillin juoksu odotuttaisi vielä viikon, että päästäisiin kisaamaan. Ne on nimittäin kirjaimellisesti kotikisat, kun asun 200 metrin päässä kisapaikasta :).
Lopuksi pieni loppukevennys. Lillihän ei ole juuri hevosia nähnyt ja sitten kun on hevosen kohdannut, on pelännyt ja räksyttänyt ihan mielettömästi. No, Vöyrin kisat oli maneesissa ja hevosia ympäristössä oli paljon. Meidän auton vieressä oli aitauksessaan hepo, joka kurotti turpaansa Lilliä kohti. Lilli yllätti mut ja meni nuuhkimaan hevosen turpaa. Siinä ne sitten nuuskuttelivat toisiaan hyvän tovin ihan rauhassa. Kiva heppakokemus siis Lillille :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti