Hajatelmia paikallamakuukurssilta

Paikallamakuu, IItun kompastuskivi tokossa ja mun motivaation tappaja number one. Talvella oltiin Tanja Mäennenän paikallamakuukurssilla, ja luulin ongelman selättyvän positiivisella vahvistamisella ja häiriöharjoituksella. Vaan ei, IItun paikkis on taantunut alkeistasolle: koira, jolla on TK1 nimensä edessä, ei suoriudu edes helposta makuusta, vaan pomppaa istumaan kun käännän selkäni. Tai kun yritän vaikeampaa makuuta avoimen tyyliin, IItu nousee istumaan, mutta käytyäni käskyttämässä uudelleen, se menee maahan ja pysyy yleensä vaaditun ajan. Piilomakuuta on päästy harjoittelemaan tosi vähän. Siis harmittaa todella paljon, koska periaatteessa koira osaa muut avoimen liikkeet, mutta paikallamakuun takia ykköstuloksesta on turha haaveilla.

Onneksi, siis onneksi, meidän tokoseura järjesti kolmen kerran paikallamakuukurssin, ohjaaja meidän tuttu alo/avo-kurssilta, tarkkasilmäinen ja ah niin suorasanainen... Meidän ongelmat ladottiin tiskiin, eikä siihen ollut mitään vastaanväittämistä, vaan asia on juuri niin kuin kerrottiin. Koirani on pehmeä, mutta pidän sitä vielä pehmeämpänä kuin se on ja käsittelen pumpulihansikkain. Olen varma, että ollessani piilossa, isot pahat koirat hyökkäävät ja syövät pikku puuhkani. Ja tämä kaikki näkyy koiralleni, jonka paikkikseen en luota, eikä sekään luota itseensä. Sitten se ei välttämättä edelleenkään täysin tiedä, mitä siltä odotetaan, koska en ole sitä riittävän selvästi kertonut. Ja lopuksi kysymys, paljonko olette viime aikoina edistyneet? Helppo vastaus: ei yhtään, zero, takapakkia ollaan menty ja lujaa. Mitenkä voikaan edistyä, kun ohjaaja pysyy mukavuusalueellaan ja treenaa sillee pienesti ja kivasti, eikä kerro mitä koiralta haluaa eikä palkkaa johdonmukaisesti... Mutta onneksi toivoa kuulemma on laadukkaalla harjoittelulla ja astumalla pois meidän mukavuusalueella.

Meillä on kaksi kurssikertaa takana. Ollaan harjoiteltu luopumista ja makuuta erilaisissa häiriöissä. Makuutettu koiria pienessä ympyrässä, kouluttajan häiritessä ja antaessa valekäskyjä, kouluttajan häiritessä omien koirien kanssa jne. Viimeksi oltiin paikallisen raviradan parkkipaikalla treenaamassa. Samalla alueella on myös agilitykenttä, jossa oli treenit menossa. Tuumasin, että IItuhan ei makaa, kun näkee toisen koiran menevän aksaa. Noh, ohjaajamme passitti meidät treenaamaan juuri sinne ja tuumasi, että te treenaatte lopun aikaa tässä. Ja kas kummaa, IItu pysyi maassa, vaikka 10 metrin päässä koira meni putkeen. Tehtiin muutamia toistoja, otin etäisyyttä, menin vähän auton taakse piiloonkin ja IItu pysyi maassa 90% toistoista. Musta tuntuu, että nyt IItu alkaa tietämään, mitä siltä odotan. Mulla on torumissana, jota käytän paikkamakuun epäonnistuessa, että myös Iitukin hiffaa, että ei nyt mennyt oikein. Ollaan treenattu kaupan parkkipaikalla ja eilen lenkin yhteydessä kirkon parkkipaikalla. Jätin IItun 20 metrin päähän ja treenasin Lillin kanssa rallyn vauhdikkaita liikkeitä, ja maassa pysyttiin. Paremmalta näyttää siis. Ihan hirvittää, kun huomenna on viimeinen kurssikerta, että miten saan jatkettua tällä samalla innostuksella ja oikein. En millään haluaisi luovuttaa tokouraa paikallamakuun ongelmaan...

Lillin kanssa osallistuttiin rally-tokoepiksiin lauantaina. Lilli on niin riemuissaan, kun pääsee hommiin. Se on varma ja vakaa, eikä rieku turhasta. Yhtään ei tarvitse stressata juosten tehtäviä liikkeitä, koska Lilli ei kuumene juoksemisesta lainkaan; se vain tulee vieressä. Pistesaldoksi saatiin 96 ja neljäs sija. Nyt voi hyvillä mielin osallistua viralliseen kisaan Kannuksessa ensi sunnuntaina. Lähdetään hakemaan Lillille sitä RTK1-koularia. Kovasti olen pohtinut, alkaisinko treenaamaan Lillin kanssa myös avoimen luokan liikkeitä. Toisaalta Lilli hallitsee takapään käytön paremmin kuin IItu, mutta se ei halua olla kovin lähellä ja avoimen luokan tiiviit liikkeet voi tuottaa sille ongelmia. Jos saan sen oppimaan 360 asteen tiukan käännöksen vasemmalle, niin sitten jatketaan, koska arvelen sen olevan varmaan vaikeinta Lillille.

Loppuun syksyisiä kuvia, joita tuli eilen näpsittyä lenkillä.

Kuvia

Kun ei ole mitään uutta kerrottavaa, niin laitanpa valokuvapostauksen tällä kertaa. Syksy on ihanaa ulkoilu- ja valokuvausaikaa. Luonto hehkuu kauniita, soopelin taustaksi sopivia värejä. Ja kameraa olenkin ulkoiluttanut ahkerasti, kun on riittänyt aurinkoisia syyspäiviä.

RTK2 ja AVO3

Kuten otsikosta voi päätellä, on tiukka kisaviikonloppu takana. Molemmat koirat pääsi kisaamaan ja erityisesti tykkäsin eläkeläis-Lillin palaamisesta kisakentille, ei tosin agilityssa vaan rally-tokossa. Kun IItu on tulta ja tappuraa, niin Lilli on kuin junan vessa, joka toimii kuten pitääkin ja tasaisesti mennään.

Aloitetaan siis Lillistä.... Lilli korkkasi rally-tokouransa kahdessa alokasluokan kisassa. Kummassakin oli Lillille epävarma kyltti: ensimmäisessä peruutustehtävä ja jälkimmäisessä Istu, kierrä koitan ympäri. Peruuttamisessa eteentulo on Lillille vaikeaa. On oikeasti harjoiteltu tosi vähän sitä ja Lilli pyrkii jatkuvasti joko perusasentoon tai istumaan oikealle sivulle. Kiertämisessä Lilli ei kestä sitä, että menen sen taakse ja pomppaa istumaan. Tosin ensimmäisellä radalla oli kiertäminen maassa olevan koiran ympäri ja olin todella yllättynyt, että Lilli pysyi maassa.

Ensimmäisellä radalla peruuttamiskyltti meni plörinäksi, kun Lilli yritti kiertää oikealta taakseni. Ajattelin, etten rupea tätä kohtaa jankkaamaan, koska on hyvin todennäköistä, ettei se välttämättä mene oikein seuraavallakaan kerralla. Otin siis tarkoituksella 10 virhepistettä luottaen siihen, että Lilliltä sujuu loput kuten pitää. Ja sujuihan siltä. Vain taluttimen kiristymisiä ja saksalaisessa koira pois asennosta eli neljän pisteen verran kauneusvirheitä ja saldona 86 pistettä ja hyväksytty tulos.

Toinen kisa meni aika lailla samalla kaavalla kuin ensimmäinen. Tällä radalla oli juosten tehtävä spiraali, mutta ei mua juurikaan edes jännittänyt sekään. Lilli tulee vieressä, kävelen tai juoksen, eikä se kuumene juoksusta kuten IItu. Tälläkin radalla onnistuttiin saamaan kympin virhe, juurikin kyltillä Istu, kierrä koiran ympäri. Lilli ei malttanut istua vaan pomppasi pystyyn. Nyt yritin uudelleen, mutta Lilli nousi toisellakin kertaa. Muulta radalta tuli jälleen vain kauneusvirheitä kolmen pisteen verran ja Lillille toinen hyväksytty tulos 84:llä pisteellä. Aika hyvin Lilli klaarasi, neljä tai viisi kertaa on tehty koko rata tätä ennemmin kisanomaisesti. Sen kanssa on treenattu oikeastaan vain yksittäisiä kylttejä. Lokakuussa olisi tarkoitus kisata Lillin kanssa Kannuksessa ja hakea sille RTK1. Ei koskaan saisi olla mistään varma, mutta tästä voin olla melkein varma, sen verran luottokaveri Lilli on. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että Lillin rally-ura loppuu sitten siihen, mutta nytpä en tiedäkään enää. Alan opettamaan sille avoimen liikkeitä ja takapään käyttöä, Katsotaan nyt, miten se oppii ja päätän sitten, jatketaanko avoimessa sen kanssa.

Sitten tapaus IItu... Hmmmm... Iitulla oli alla kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta ja RTK2 enemmän kuin lähellä. Nähtyäni ratapiirustuksen toivoin sydämeni pohjasta, että saadaan tulos ensimmäiseltä, koska toisella radalla oli juoksua ja Istu-askel sivulle-istu, jota IItu ei kunnolla osaa. Noh, ensimmäisellä radalla oli hyppy ja houkutus eli ei sekään mikään läpihuutojuttu ollut. Iitun suoritus oli jälleen kerran taistelua, tällä kertaa ei kuumumista vastaan vaan hiljaisuutta. Meidän suorituksen aikana hallissa oli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla nuppineulankin putoavan ja tuntuu, että kuulin sen, miten yleisö pidätti henkeään. Ja IItu muuten kuuli ne nuppineulojen putoamiset. Sen kontakti oli aika lailla olematonta ja se tuijotti joka välissä yleisöön päin ja pysähteli ääniä kuullessaan. Houkutuksen isokokoinen aasilelu piti käydä haistamassa ja kympin virhe saatiin Istu, seiso, kierrä koiran ympäri-kyltiltä, jossa IItu kääntyi perässäni 90 astetta, eikä pysynyt paikoillaan. Radalla oli paljon pikkuvirheitä ja kokonaisvaikutelmastakin vähennettiin kaksi pistettä kontaktin puutteen takia. Loppusaldo oli kuitenkin täpärästi hyväksytty tulos 74:llä pisteellä. Iitu saa siis koulutustunnuksen RTK2, mistä olen erittäin iloinen, mutta en siitä suorituksesta, millä tuo tunnus tuli. Harmittaa sekin, että IItu ei kyennyt siihen, mitä se osaa, koska se käyttää hienosti takapäätään. Kyllä voittajaluokkaan on vielä pitkä matka ja IItu pitäisi saada paljon häiriövarmemmaksi. Ehkäpä ulkokisat on meille suotuisammat, missä taustamelua on eri lailla kuin hallissa.

Rally-kisan jälkeen oli itseltä niin veto pois, että suunnittelin jättäväni seuraavan päivän tokokokeen väliin. Yli yön nukuttuani tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Koe oli kuitenkin aika lähellä ja oli kyllä mielenkiintoista saada tietää, millä tasolla mennään koetilanteessa. Ja tulihan se todettua, että tarvitaan vielä paljon treeniä. Iitu sai niukin naukin 3-tuloksen, kiitos löysän tuomarin. Oli suorituksessa toki hyvääkin, mutta kolme nollaa rokottaa tulosta todella paljon.

Tässä IItun osa-aluepisteet ja kootut selitykset:

Paikallamakuu 0, ei ollut todellakaan mikään yllätys. Hyvin epävarma liike, jonka meinasin ensin jättää väliin ja tehdä vain yksilöliikkeet, ehkä olis kannattanut. Iitun vierestä lähti holsku ennen kuin päästiin edes piiloon ja IItu vanavedessä.

Seuraaminen 7, melko hyvää juoksuun asti. Siitähän IItu repes ja yritti napsia lahkeesta. Kontakti rakoili tämän jälkeen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9, tää oli kokeen helmiä. Pinna lähti pienestä ennakoinnista lopussa.

Luoksetulo 5, joo tulihan IItu luokse. Unohti vaan, että siinä välissä olisi pitänyt pysähtyäkin. Meni siis läpijuoksuksi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0, tämä on Iitulla yleensä hyvä. Nyt ei pysähtynyt vaan malekis perässäni. Itsellekin tapahtui mukahdus ja annoin lisäkäskyn aivan liian myöhään, vaikka eipä se olisi tulosta pelastanut.

Nouto 0, Iitu lähti tosi hienosti kapulalle, ei varastanut ja oli tuomassa kapulaa jo yli puolivälin, kun se saamari tipahti IItun suusta. Uusin käskyn, mutta ei IItu kapulaa sitten enää hakenut.

Kaukokäskyt 9, tähän olen todella tyytyväinen, koska vielä edellisiltana IItu ei noussut makuulta istumaan. Kokeessa muistin treenikaverin kertoneen, että hän ei katso koiraa käskyä antaessaan. Tein sitten saman ja katsoin sivuun, ja kas kummaa, asennonvaihdot sujuivat hienosti.

Hyppy 10, laiha lohtu lopuksi. Hyppyä ei olla treenattu varmaan kahteen kuukauteen ja se ei yllättäen olisi voinut mennä paljoakaan paremmin. Karjaisin istu-käskyn varmasti ajoissa, ettei Iitu ehdi kiertyä esteen reunaan, jotta saan sen takaisin oikeaa reittiä, ja se onnistui.

Kokonaisvaikutelma 8, pisteet lähti haukkumisesta ja paikkiksen epäonnistumisesta. Löysä tuomari, joku muu olisi varmaan rokottanut vielä enemmän.

Olen ilmoittanut IItun tokokokeeseen lokakuun puolivälissä. Sitä ennen on oikeasti treenattava luoksetulon stoppia ja noutoa. Myös murheenkryyni paikallamakuu olisi selätettävä. Onneksi meidän tokoseurassa on kolmen kerran paikallamakuukurssi, joka alkaa ensi viikolla. Ei olisi voinut parempaan paikkaan tulla. Toivottavasti saadaan siitä apua meidän ongelmaan.

RTK2 TK1 Happy Master's Love N Kisses

IItu Äänekosken näyttelyssä

Vaihteeksi näyttelypäivitystä... Turhan usein ei näyttelyissä käydä; taitaapa olla melkein päivälleen vuosi edellisestä kehävisiitistä.  Eilen matkasimme Äänekoskelle ryhmänäyttelyyn Tanjan ja Ilmin kanssa. Tuomarina shelteillä oli Markku Kipinä. Olin Facebookista lukenut jo kaikenlaista tuomarista, että on tarkka koosta, liikkeestä, hampaista, pitää käyttäytyä kehässä kauniisti.... Niinpä olin ihan varma, että hyllyn kanssa lennämme kehästä, tai hyvässä tapauksessa saadaan armosta T. Pohdin sitäkin, että vieras esittäjä saisi Iitun liikkumaan kauniimmin, mutta sitten kun näin, miten kauan tuomari tutkii pöydällä ja katsoi suuhun aika kovakouraisestikin, kun moni koira pöydällä pakitti, niin päätin sitten esittää Iitun itse.

Liikkeet meni just niin kuin ajattelinkin pelkäsinkin. Mamman kanssa oli kivaa kehässä, häntä nousi. Pari kertaa Iitu yritti napsia lahkeesta, eikä malttanut pysyä ravissa.

Niin, arvostelu olikin sitten positiivinen yllätys. Kipinä näytti IItusta tykkäävän, vaikka liikkeet ei menneetkään putkeen. Iitu sai eh:n ja sijoittui luokassa neljänneksi, parhaana eh:n saaneena (seitsemän sai eh:n) eri:n saaneiden jälkeen. Ihan oikeasti meinasin persiilleni lentää...  Tosin jäin sitten miettimään, että mitähän oltais saautu, jos Iitu olis malttanut ravata kauniisti... Tälle tuomarille voin kyllä mennä IItun kanssa toistekin, mutta sitten täytyy saada Iitulle vieras esittäjä, että saataisiin myös liikkeestä parhaat puolet esiin. Iitu osaa ravata kauniisti ja ravaa normaalisti aina häntä alhaalla, mutta näyttelykehässä sillä on vaan niin kivaa, kun mamma ja kaikki muutkin juoksee, niin ei kerta kaikkiaan malta.

Pöydällä Iitu käyttäytyi todella hienosti. Tuomari katseli suuhun kauan, IItu ei hievahtanutkaan. Mittakeppi ei saanut aikaan mitään reaktiota. Pitäiskö kiittää sitä, että kehäsihteeri kirjoitti arvostelun kirjoituskoneella. Sen naputus oli niin mielenkiintoinen, että Iitu seisoi kuin patsas ryhdikkäänä, eikä tainnut edes huomata,että sitä mitattiin...

Arvostelu on tässä:
Pienehkö, tasapainoisesti rakentunut, seistessä kaunislinjainen narttu, jolla riittävä luusto. Hyvin kulmautunut. Kaunis kallo ja pään linjat. Purenta ok. Hyvät korvat ja silmät. Hyvänlaatuinen niukahko turkki. Hieman jäykkä ja ahdas takaliike ja vaikeuksia säilyttää askelrytmi ravilla. Lyhyt lantio ja siksi korkea häntä. Hyvä luonne.

Ehkä me taas vuoden päästä kokeillaan kehäketkuiluja ja Kipinälle vien Iitua varmaan toistekin.

Ensi viikonloppuna on sitten toiset kujeet mielessä, nimittäin rally-tokokisat ja molempien koirien kanssa osallistutaan kahteen kisan eli neljä starttia mulle tiedossa. Huh huh.... Toivotaan, että Iitun kanssa tarttisi startata vain ensimmäiseen ja saataisiin siitä tulos, minkä jälkeen Iitu saisi tittelin RTK2.

Häkissä sukulaismummot Minttu ja Peppi. Minttu valioitui näyttelyssä 13,5 vuoden iässä. Ihan mahtavaa ja oli hienoa olla mukana todistamassa sitä. Tässä odotellaan vielä omaa vuoroa.

Ja tässä Iitu EH4 :)

Avoimesta luokasta toinen tulos

Onpas edellisestä päivityksestä vierähtänyt taas aikaa. Vähän laiska olen tekemään treenipäivityksiä, mutta nyt täytyy taas aktivoitua, kun oltiin viime sunnuntaina Iitun kanssa kisaamassa rally-tokossa Sievissä.

Kolmen naisen ja koiran porukalla ajeltiin Sieviin ja hyvin IItu perällä viihtyi australianterrierin kanssa, vaikka ensin piti hampaita väläytellä, kun täysin vieras koira tukkii viereiseen häkkiin. Kun päästiin perille, täytyi heti käydä tsekkaamassa ratapiirros: ei mitään vaikeaa, vaan todella helppo rata. Vasemmalle kääntyviä käännöksiä vain yksi ja mua etukäteen eniten pelottanutta juoksuosuutta ei ollut lainkaan vaan oli käveltävä hitaasti yksi kyltinväli.

Iitusta kun ei koskaan tiedä, niin helposta radasta huolimatta sain silti jännittää kisaa. Ja taitaa pipo kiristää turhan paljon, koska Iitu muuttuu kehänauhan sisäpuolella astetta häiriöherkemmäksi koiraksi kuin mitä normaalisti mun mielestä on. Matkakaveritkin sanoivat, että ääneni ja käskytykseni muuttuu erilaiseksi kuin treeneissä, vaikka en itse sitä huomaa. Kisaradasta kuvatulla videollakaan ääneni ei kuulu, että pystyisi vertaamaan itsekin.

Rata oli yhtä tasitelua maata haistelevan Iitun kanssa. Yhden helpoimman liikeen, puhtaan vasemmalle käännöksen sössin, kun Iitu menikin yhtäkkiä kyltin taakse haistelemaan. Otin vaistomaisesti askeleen eteenpäin, enkä uusinut liikettä. Uusimalla olisin ehkä selviytynyt kolmella virhepinnalla, nyt meni kymmenen. Pohdin siinä kyllä uusiako vai ei, mutta pelkäsin että Iitu muuttuu vielä poissaolevammaksi, jos alan kyltillä takkuamaan. Seuraavan eteentulo-kyltin kyllä jouduin uusimaan. Puolen välin jälkeen kumpikin meistä taisi rentoutua ja loppu oli Itun normaalisuorittamista. Kovasti mua jännitti, saadaanko tulos, mutta siinä laskeskelin ja järkeilin, että pitäisi riittää. Radalla virheet tuntuvat vaan itsestä suuremmalta kuin ne ovat, mutta joku haistelu tms. on kuitenkin vain yhden pisteen virhe.

Tulos saatiin eli 81 pistettä. Tosin en ole siihen täysin tyytyväinen, koska radan alkuosa ei ollut normaalitasoamme. Mutta tulos on aina tulos, ja kuitenkin nousujohteinen, koska edellisen kisan pistemäärä oli vain 75. Jospa seuraavassa päästäisiin jo yli 90 pisteen. Seuraavat kisat onkin sitten kotikisat eli ne pidetään oman seuran Hurtta-hallissa ja ovat tuplakisat. On siis peräti kaksi mahdollisuutta saada se puuttuva tulos RTK2-koularista. Toivottavasti saan pidettyä hermoni kurissa ja en liikaa ajattelisi koularia. Halli on Iitulle yleensäkin "paha" paikka, koska se näkee kaikki ihanat agi-esteet ja kuumentuu helposti juoksuosuuksista, puhumattakaan hyppyesteestä. Tiedossa on muutenkin tiukka päivä, koska myös Lilli aloittaa kisauran alokasluokassa. Mulla on siis ehkä jopa neljä kisastarttia ja neljä kertaa jännitettävää. Toivon totisesti, että saataisiin se tulos Iitun kanssa ekasta, niin pääsisi hiukan vähemmällä. Lillin kanssa ollaan kerran osallistuttu rally-epiksiin ja se yllätti mut hienolla tuloksella, paremmalla kuin Iitu on tehnyt ikinä :) Sen jälkeen tuumasin, että kai tuon eläkeläisen kanssa on pakko ruveta oikein tosissaan kilpailemaan, kun tuollaisia tuloksia tekee.

Tokopuolella on ollut aika hiljaista ja motivaatio on ollut monta kuukautta nollassa, pääasiassa tuon paikallamakuun takia. Kummasti MM-tokokisojen seuraaminen auttoi omaankin motivaatioon ja ollaan taas treenattu. Viimeksi saatiin treeneissä onnistunut paikallamakuu. Pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä, että ehkä siitäkin joskus kokeessa selvitään. Tänään olin katsomassa tokokoetta, kun kaveri kisasi ja kummasti vaan tuli sellainen kutina, että olisi niin kivaa itsekin kisata. Ja pakko nyt on vähän treenatakin, koska olen ilmoittanut Iitun tokokokeeseen 14.9. Saas nähdä kuinka meidän käy, kun koe osui rally-tokon kanssa samalle viikonlopulle. Epäilen lähinnä omaa turnauskestävyyttäni ja jaksamista. Iitulta ei varmaankaan virta lopu.

Myös näyttelyreissua on tiedossa, kun tuli ilmoitettua IItu Äänekosken ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina on Markku Kipinä. Täytyyhän sitä kerran vuodessa kehässä käydä, kun kerrankin on tytöllä turkkia.

Hyppyesteellä, kuva: Maarit Halmetoja

Olen siirtynyt valokuvauksessa askeleen eteenpäin, kun ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Olen nyt yrittänyt opetella säätöjä ja ilmoittauduin kansalaisopiston valokuvauskurssillekin. Tässä on muutama otos uudella kameralla.

Voihan EVA

Lillin kanssa osallistuttiin Tuurin näyttelyyn  noin vuoden näyttelytauon jälkeen. Nyt kun Lilli oli hyvässä karvassa, näyttely lähellä ja edullinen veteraaniluokka, niin ajattelin, että eipä tuossa mitään häviä, jos kokeillaan. Lillillähän leikattiin kyynärpää tammikuussa nivelrikon takia ja se on leikkauksen jälkeen edelleen ontunut ajoittain, kuitenkin selvästi vähemmän kuin ennen leikkausta. Toivoin siis hyvää päivää jalan suhteen, mutta valitettavasti se ei sitä sitten ollut.

Seurasin Lillin liikettä matkalla parkkipaikalta näyttelyalueelle, eikä se ontunut. Ennen meidän vuoroa lämmiteltiin kehän laidalla, eikä ontunut. Mutta kun päästiin kehään, se alkoi ontumaan. Meidän vuoro oli ensimmäisenä ja nostaessani Lilliä pöydälle tuomari sanoi, että koira ontuu. Tein yksilöliikkeet normaalia hitaammin toivoen että ontuminen lakkaisi, vaan ei, ontui edelleen. Tuomioksi tuli siis EVA eli ei voi arvostella. Tuomari tuli sanomaan minulle, että häntä harmittaa suuresti, ettei voi ontumisen takia antaa arvostelua näin ihanailmeiselle tytölle. Harmin paikka, ei voi mitään. Otin tietoisen riskin, ja toivoin, että olisi se hyvä hetki kehässä. Lilli kuitenkin tykkäsi olla kehässä ja oli iloisella ilmeellä. Lilli kun yleensä on sellainen, että jos ei huvita niin ei huvita ja se myös näkyy... :)

Tässä Lillin arviointi, tuomarina Tarja Löfman. Mitenkähän taas onnistuinkin saamaan tuosta kirahvista lyhytkaulaisen, huoh... Taitavaa...
Feminiininen oikean kokoinen narttu. Ihastuttavailmeinen pää, jossa oikea pituus ja kauniit linjat. Turhan lyhyt kaula ja kevyt eturinta. Valitettavasti koira ontuu oikeaa eturaajaansa, minkä takia liikkeitä ei voi arvostella.

Katellaan nyt, josko kokeiltais metsästää sitä hyvää hetkeä jossain veteraanikehässä vielä. Tänä kesänä se ei varmaan enää onnistune, koska tuo Lillin upea turkki alkaa varmaan kohta lähtemään, eikä tässä kovin lähellä ole näyttelyitäkään.

Eka virallinen rally-tokokoe 1.5.14

Nyt on sitten avattu virallinen rally-tokoura, eikä kovin huonosti mennytkään. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että ihan tyytyväinen en meidän suoritukseen ole: tulos oli toivottu, mutta itse suoritus meni alakanttiin. Mulla oli tavoitteena väsyttää Iitu niin, että olisin saanut purettua sen ylivirittyneisyyden. Ihan ei suunnitelma onnistunut, taisi mennä jo yliväsyn puolelle. Ja se taitaa myös reagoida jännittämiseeni tuolla possuilulla. Jotain täytyy ruveta keksimään tuon käytöksen poistamiseen. Mutta sitten siihen kisaan...

Kisat oli Kalajoella, sellaisen vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä. Onneksi ne ei alkaneet aivan aamusta ja mentiin kahden seurakaverin kanssa samalla kyytillä, niin ei tarvinnut aamuvarhaisella lähteä yksin ajamaan. Matkakaverit kisasi alokasluokassa ja me Iitun kanssa avoimessa. Muutenkin meidän seurasta oli kiva osanotto, peräti seitsemän koirakkoa. Aika hyvin, kun vuosi sitten taidettiin Iitun kanssa olla ainut kisaava koirakko. Niin kiva, että on saanut treeni- ja kisaseuraa.

Rata oli kiva, ei vaikea, mutta ei helppokaan. Siinä ei ollut IItulle vaikeimpia kylttejä; ehkä ihan eka: istu-seiso-koiran ympäri oli etukäteen hankalin. Iitulle on vaikeaa vielä tuo paikallaan seisominen. Se tahtoo helposti pyllähtää takaisin istumaan, ellen ehdi kehumaan ajoissa. Ja toisekseen se steppaa siinä vaiheessa, kun kierrän sen ympäri. Olin jo varautunut siihen, että se tekee kaikki yllämainitut virheet ja olin päättänyt, etten uusi liikettä. Iitupa yllätti: se seisoi käskystä ja pysyi melko hyvin paikoillaan seisomassa. Yhden askeleen se taisi ottaa, mistä tuli yhden pisteen virhe, samoin vinosta perusasennosta. Myös lähdöstä saatiin yhden pisteen vähennys vinosta perusasennosta. Ihan oma moka, olisi pitänyt oikaista koira ennen kuin sanoi tuomarille valmis.

Rata oli yhtä taistelua koko ajan kyltti kyltiltä kuumenevaa Iitua ja sen mörköjä vastaan. Vieressä oli tennis- ja jalkapallokentät, jotka ei ollut kiinnostanut Iitua koko päivän aikana. Radalla se tuntui kuulevan jokaikisen potkun ja pallon osumisen mailaan. Radalla olevan juoksuosuuden osasin jo ennakoida. Se sisälsi paljon haukkua ja pomppua. Onneksi IItu pysyi sen verran hallinnassa, ettei lähtenyt pujottelusta pois. Yksi virhepiste tuli siitä, että se käväisi pujottelun aikana liian kaukana minusta. Onneksi pysyi kartioiden oikealla puolella kuitenkin.

Houkutuksessa oli toisena houkuttimena valtavan suuri pehmolelu. Sanoin ennen suoritustamme, että onneksi Iitua ei lelut kiinnosta. No joo, ei yleensä, mutta kun radalle tuodaan jättikokoinen pupu, niin pitihän se käydä haistelemassa. Onneksi IItulle riitti vain yksi nuuskaisu, josta tuli kolmen pisteen vähennys.

Siinä se houkutuspupu odottelee... :)

Ja pitihän sitä käydä nuuhkaisemassa...

Yhdessä käännöksessä Iitu osui kylttiin ja sen pasmat meni vähän sekaisin. Se pomppasi liikkeen lopussa sivuun, josta tuli yhden pisteen vähennys. Viimeinen liike epäonnistui vaikka sen uusinkin. Kyseessä oli 360 asteen käännös vasempaan, jonka IItu on oppinut ihan viime viikkoina suorittamaan niin, että vain takapää liikkuu. Se oli edelleen jotenkin tolaltaan sen kylttiin törmäämisen seurauksena, eikä suostunut pyörähtämään.

Summa summarum: yhtä täysin epäonnistunutta liikettä ja ajoittaista räksytyspomppua lukuunottamatta rata oli puhtaampi kuin miltä se tuntui ja saatiin kuin saatiinkin tulos. Itsestä ne virheet tuntuvat radan jälkeen paljon isommilta kuin ne oikeasti ovat. Olin nimittäin ihan varma, että ei saada tulosta, ja arvioin pistesaaliiksemme noin 50. Onneksi tuomari sanoi heti palkintojenjaon alkaessa, että kaikki saivat tuloksen. Mikä helpotus!!! :) Tuloksemme oli siis hyväksytty 75 pistettä. Kokonaisvaikutelmasta tuli vielä neljän pisteen vähennys pomppimisen ja haukkumisen takia. Tuomarin kommentti kuvasi kyllä suoritusta hyvin: "Haukahtelusta ja pomppimisesta vähennykset. Hienoa osaamista, möröt radalla vaikuttivat suoritukseen." Näinhän se oli.

Plussat ja miinukset kisasta:
+ hyväksytty tulos, totta kai :)
+ Iitu on oppinut käyttämään takapäätään ja osasi myös kisassa, viimeistä mörköilyä lukuunottamatta
+ istu-täyskäännös-istu oli hieno

- häiriöherkkyys
- mörköily
- haukkuminen ja kuumuminen, tämän ongelman perussyyn kun saisi selville...

Olen tyytyväinen, että jatkettiin virallistumisen jälkeen avoimessa luokassa. En jaksa tuskailla alokasluokan remmin kanssa ja toivon, että avoimeen luokkaan mahtuu kisoissa paremmin kuin alokasluokkiin, joihin on alkuvaiheessa tunkua. Tavoitteena olisi päästä kisaamaan Tampereen seudulle kesä-heinäkuussa ja syyskuun omissa kisoissa saada kolmas hyväksytty tulos ja RTK2-koulari. Yritän olla ajattelematta tuota koularia etukäteen ja keskittyä vain yhteen kisaan kerrallaan ja IItun suorituksen parantamiseen. Jos tuo koulari syksyllä saadaan, saakin treenata kauan sen jälkeen,koska voittajaluokassa tulee vastaan paljon uutta esim. oikealla puolella seuraaminen, mitä ei juurikaan ole treenattu.

Istu-seiso-kierrä koiran ympäri-liikettä suorittamassa

Kuvat Eija Rauvolan ottamia