Kisaraporttia pukkaa...

Sunnuntaina siis kisattiin Lillin kanssa kahdessa startissa: agility- ja hyppykisassa. Mitään en odottanut. Itse asiassa, aamulla tuumasin itsekseni, että meillä meni kesän kisat niin penkin alle kuin voi olla ja olin jo hiljaa mielessäni päättänyt, että nää on viimeiset kisat Lillin kanssa. Miksi kisata koiran kanssa, joka pelkää keinua ja on välillä niin haluton, etten tiedä pitääkö se edes koko lajista.

No eilinen todisti, että  ainakin se rrrrakastaa Wall Sport Areenaa, koska se oli ihan liekeissä, kun päästiin areenan pihaan. Ja joka kerta, kun tultiin lenkiltä, se kiskoi kuin hinaaja pyöröoville, joita se tuntui myös rakastavan. Hassu... :) Kummassakaan kisassa ei näkynyt välähdystäkään epävarmasta Lillistä. Hyppiksellä se oli suorastaan ylikierroksilla käyvä... Mutta mennääs siihen agirataan eka. Rata oli kiva, ei liian helppo mutta tehtävissä. Ainut mikä huoletti, oli suora putki, joka mentiin kahteen kertaan, koska en todellakaan ole nopea. Ja radalla oli KEINU. Sen kuulin jo pihamaalla tullessani. Kysyin nimittäin ekalta tutulta vastaantulijalta, et onko keinua, ja huokaisin syvään kuullessani, että oli.

Lähdössä aattelin, että jos yhtään lupaavalta näyttää, yritetään keinua, koska se oli vasta tokavika este. Alku meni melko sujuvasti ja puhtaasti yli puolen välin. A-esteen jälkeen oli hyppy, jolle käännyttiin  45 astetta. Jäin varmistelemaan kontaktia, ja jäin Lillistä vähän jälkeen. Tuolta hypyltä tuli kielto ja kun yritin nopeasti huitaista sen yli, tuli samalta esteeltä toinenkin kielto. Sen jälkeen rata eteni taas sujuvasti, Lilli oli niin innoissaan ja liekeissä, että kun keinulle tultiin, päätin että yritetään. Ja niin vain Lilli teki upean, vauhdikkaan keinun eikä mitään epävarmuutta eikä pelkoa keinun paukahduksesta. Viimeinen hyppy meni komeasti yli ja koira haukkui yhtä innoissaan kuin meikäläinen tuuletti hyvin sujunutta keinua. Luulen, että Lilli ei tainnut edes tajuta  menneensä keinua ennen kuin oli liian myöhäistä :)

Mitä siitä, vaikka tulos ei ollut kaksinen: 10 ja yliaikaa. Mä nautin Lillin ilosta ja siitä onnistuneen keinun tuottamasta tunteesta. Lillillä ei ollut koko radalla ainuttakaan epävarmuuden hetkeä, vaan se oli intoa täynnä. Aivan ihana Lilli <3

Hyppyrata oli aavistuksen haastavampi sen takia, että alussa oli pitkä neljän esteen suora ennen putkea. Ja kun en uskalla Lilliä jättää lähdössä kovin kauas, tällaiset suorat ovat meikäläiselle myrkkyä. Ja toki ne suorat putket oli tälläkin radalla. Huoh. Mutta mua ei jännittänyt pätkääkään. Olin itse asiassa niin väsynyt, että olin vain helpottunut siitä, että kohta saadaan lähteä kotiin :) Lähtöpaikan luona oli verkkojen takana pieni kuntosalinurkkaus ja Lilli hoksas verkkojen takana olevat punttien nostelijat. En saanut sitä istumaan startissa, vaan se kääntyi taaksepäin murisemaan moisille outouksille. Päätin sitten lähteä lentävällä lähdöllä, että saan sen mukaani. Ja siinä oli sitten sen suoran kohtalo sinetöity. Se meni enemmän ja vähemmän pyörimiseksi. ja putken takana oli jotain mitä Lillin piti käydä kommentoimassa :) Keppikulma oli vähän hankala ja ohjasin huolimattomasti. Ekalla kerralla Lilli sujahti kakkosväliin ja toisella lopetti kesken. Yliaikaa tuli tälläkin radalla ja 15 ratavirhettä. Päivästä jäi kuitenkin erittäin iloinen mieli.

Mikä onnistui:
- molemmista starteista saatiin tulos
- koira oli innokas, eikä epävarmuutta näkynyt missään
- keinu oli aivan ylihieno (vaikka voi olla, ettei se tajunnut tehneensä keinua...)
- koira irtosi putkiin (tää on takunnut harkoissa)
- hyppiksellä pari hankalaa kohtaa meni niin kuin olin ajatellutkin

Mikä ei onnistunut:
- kartturi on hidas kanttura, joka torpedoi koiran nollatulokset :C

Ihan oikeasti, tarttis aloittaa kunnonkohotusprojekti eikä vaan puhua siitä. Huoh... Meidän vauhti (tai siis mun) on niin etanamaista, että on saatava nollatulos, että voi haaveilla ihanneajan alituksista. Yksikin takku vie jo yliajalle. Toki tuo välillä oireileva kantapääkin vaikuttaa melkoisesti menoon. Mutta, ehkä mä saan tästä tsemppiä, kun Lilli oli niin ihqu.

Niin, se aamulla tehty päätös kisauran lopettamisesta peruttiin sitten saman tien. Ens vuonna siis nähdään kisaradoilla myös Lilliä. Jos sillä vaan tuo vire pysyisi, niin kiva sen kanssa olisi kisata :)

Täällä taas

Koirat on vielä hoidossa eilisen Hesan reissun jäljiltä, joten nyt voisi yrittää päivittää tätä retuperällä olevaa blogiakin. Nyt on niin kaikenlaista muutakin, että blogin kirjoittamiselle ei tahdo jäädä aikaa. Tiedä häntä, onko se loppujen lopuksi niin suuri menetys... :)

Mulla on huono omatunto siitä, että ehdin niin vähän omatoimisesti treenaamaan koirien kanssa. Nyt on onneksi pieni lomanpätkä ja täytyi heti käydä hallilla kummankin koiran kanssa. Meillä olisi keskiviikkona ollut Lillin kanssa ohjatut treenit, mutta mulla oli kurkku kipeä ja työpäivän päälle niin veto pois, että jätin iltatreenit väliin. Seuraavana aamuna olo oli onneksi ihan erilainen ja lähdettiin heti aamutuimaan Lillin kanssa käymään hallilla. Olen ilmoittanut Lillin viikon päästä oleviin omiin kisoihin ja ajatuksena oli treenata esteitä, joissa on viime aikoina ollut ongelmaa. Ekaksi rengas.... meillä oli tässä taannoin rengas treeneissä ja Lilli hyppäsi sivusta. Ohitus oli Lillille ihan uusi juttu, sillä sitä se ei ole koskaan tehnyt, ei edes alkeiskurssilla. Treeneissä meitä ennen  meni koira, joka osui renkaaseen ja rengas jäi jotenkin vinosti roikkumaan. No eihän tuo primadonna taida muuta tarvita ja päätti olla menemättä koko estettä. Laitoin Lillin menemään renkaan muutaman kerran, eikä ohitteluongelmaa onneksi ollut. Toiseksi putket... Lilli on aikaisemmin irronnut tosi hyvin putkeen, mutta viime aikoina se on pitänyt saatella putken suulle asti. No, otin avuksi pallon. Koira putkeen ja sen jälkeen pallo lentää. Johan tuli vauhtia ja Lilli ampaisi putkiin ihan eri lailla. Pallohullu on aina pallohullu. Se on Lillin ylivoimaisesti paras palkka.

Perjantaiaamuna oli Iitun vuoro. Iitun kanssa ei olla varmaan kuukauteen käyty treenaamassa. Pitäisi kai Iituun panostaa enemmän, kun kerran löytyy vauhtia ja intoa, ja se on näistä mun koirista potentiaalisempi. Paitsi, meidän vauhti ja liikkuvuus on ihan eri planeetoilta ja jälleen kerran mietin, yrittäisinkö löytää Iitulle ripeäkinttuisen lainaohjaajan...

Olin laiska, enkä jaksanut laittaa keppeihin verkkoja, vaan treenattiin ilman. Kyllä huomaa, että verkkotreeneistä on ollut hyötyä ja Iitu muisti, mitä oli oppinut. Oikealta puolelta ohjatessa se osasi hakea keppien aloituksen oikein eri kulmista ja pujotteli vauhdikkaasti loppuun asti. Vasemmalta puolelta ohjatessa se aloitti oikein, mutta hyppäsi kesken pois. Eli vasemmalta ohjatessa tarvitaan vielä verkot avuksi.

Puomia ei olla treenattu aikoihin, ja se olikin unohtunut ja vähän pelottikin Iitua. Otettiin puomia ensin runsaalla namipalkalla hihnassa ja muutaman toiston jälkeen Iitu meni puomin reippaasti. Ilman namialustaa en alastulokontaktia vielä ota, eli vaiheessa ollaan sen kanssa...

Huomenna on vielä lomapäivä ja suunnistetaan hallille heti aamusta Iitulaisen kanssa. Saas muuten nähdä kuinka tämän treenaamisen kanssa käy ensi vuoden puolella, kun muutetaan naapuripaikkakunnalle. Agilityhallille on tällä hetkellä matkaa 2 kilsaa ja muuton jälkeen 30 eli tällaiset pikkukäväisyt hallilla taitaa loppua :( Toisaalta saadaan isompi piha, johon mahtuu enemmän esteitä kuin nykyisessä ja saadaan ainakin kesäaikaan treenattua jotain kotonakin...

Loppuun vielä näyttelyhumua... Olimme eilen toisen sheltinomistajan, Tanjan, kanssa Helsingissä Voittaja-näyttelyssä. En ole koskaan ollut paikan päällä katsomassa kyseistä näyttelyvuoden päätapahtumaa, joten kun kaveri kysyi lähdenkö, niin ilman  muuta läksin, vaikka aika kova reissu ajella Hesaan omalla autolla olikin yhden päivän aikana. Ja tietty oli kiva olla paikan päällä todistamassa, kun Iitun kasvattajalle Kaisalle, myönnettiin Kennelliiton Vuolasvirta-palkinto ansiokkaasta kasvatustyöstä. Kaikin puolin mukava reissu oli. Näki tuttuja, sai ihailla kauniita koiria ja vähän shoppaillakin. Matkakin sujui kuin siivillä jutellessa, mistäpä muusta kuin koirista :) Eli ensi vuonna uudelleen...

Viikon päästä on varmaan luvassa jonkinnäköistä kisaraporttia. Toivottavasti edes mukavaa sellaista... Olen ilmoittanut omiin kisoihin Lillin agilityradalle ja hyppyradalle. Jos agilityradalla on keinu, ohitamme sen tyylikkäästi. Keinu ei mene treeneissäkään, tuskin siis kisoissakaan eli ei edes yritetä. Mutta saadaan ainakin harjoitella kisatilannetta in real life. Toivotaan, että olis niin hyvä säkä, että agiradalla ei sitä keinua ole (mun tuurilla sitä ei tietystikään ole sillä C-radalla, mihin emme ole ilmoittautuneet...) Mutta, pitäkäähän peukkuja... :)

Bikini-Iitu näytelmöi

Meinasin tähän alkuun kirjoittaa perusteellisen selonteon Lillin agilitytreeneistä keskiviikolta, mutta enhän mä oikein enää muista mitä tehtiin. Vauhdikas radanpätkä meillä kuitenkin oli ja lopussa oikein mielenkiintoinen kohta: kaksi suoraa putkea peräkkäin ja niiden jälkeen takaakiertohyppy. Lisäksi ohjaajan oli melkein pakko ohjata niin, että puomi jää putkien ja ohjaajan väliin, koska puomin kiertäminen olisi tiennyt lisämatkaa ja sitten ainakin olisi jäänyt koiran taakse. Olin ihan varma, että Lilli ei mene jälkimmäiseen putkeen, kun olen puomin takana, mutta niinpäs vain meni. Ja takaakiertohypyllä olin jo jäljessä, mutta komennolla kierrä kierrä, niin vain koira kiersi esteen taakse, vaikka olin kaukana enkä millään ehtinyt näyttämään koiralle kuinka päin hyppy mennään. Lilli yllätti tässäkin. Koira osaa näemmä enemmän kuin ohjaaja olettaa :) Keinu olisi ollut radan lopussa, mutta sitä Lilli ei suostunut menemään, enkä halunnut pakottaa. Mutta muuten jäi treeneistä oikein hyvä maku.

Eilen oli sitten vuorossa KV-näyttely täällä Seinäjoella. Iitu olikin oikein biksu-Iitu. Karvanlähtö alkoi heti kun sain näyttelymaksun maksettua. Kaikki pohjavilla on irronnut ja loput lähtikin sitten ennen kehäesiintymistä harjatessa. Aattelin kuitenkin osallistua, kun maksettu on. Ja täytyy tunnustaa että, kyllä se kotona näytti ruusunpunaisten lasien läpi kohtuukarvaiselta, kun vertailukappale Lilli on vielä paljon surkeamman näköinen. Areenassa karvaisempien kaverien rinnalla Iitu näytti surkealta, mutta kun kerran paikalla oltiin, niin niillä mentiin, mitä jäljellä oli.

Tuomarin kaverina oli kaksi harjoittelijaa ja pöydällä piti seistä tosi kauan. Ajattelin jo, että Iitu ei malta olla niin kauaa paikoillaan, mutta malttoihan se. Liikkeetkin meni ihan ok. Pelkäsin pöydän jälkeisiä yksilöliikkeitä, koska niissä Iitu tahtoo ottaa parit pomput. Nyt meni ees taas nätisti, ympyrässä vähän levottomasti. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin Iitun esiintymiseen tyytyväinen, niin paljon muutakin on nähty. Iitu sai H:n eli hyvän, arvostelussa maininta että turkki on jäänyt kotiin. No niinhän se olikin :) Mutta eipä tuomari tuntunut Iitussa tykkäävän yhtään mistään. Arvostelussa ei taida olla muuta positiivista kuin pää, kaunis turkin väri ja iloinen luonne. Hmmm, mihin on kadonnut se laadukas kokonaisuus, joka Iitu oli vielä junnuluokassa. No, odotellaan karvan kasvua ja katsotaan mitä Iitusta ollaan mieltä ensi keväänä. Kyllä me ainakin joissakin näyttelyissä aiotaan käydä ensi vuonna. Iitun arvostelu löytyy näyttelyarvostelut-välilehden alta, jos kiinnostaa.

Päästiinpä Iitunkin kanssa treenaamaan

Mulla on huono omatunto, kun en oo pitkään aikaan ehtinyt käydä Iitun kanssa hallilla treenaamassa. Aamulla päätin ryhdistäytyä ja piipahdettiin hallilla. Nyt kun Iitu ei oo ryhmässä, taidetaan vaan taantua. Mä en tee tarpeeksi haastavia ratoja. Toisaalta meidän ongelma nro 1 on edelleen se, että Iitu ei irtoa pätkääkään, räksyttää mun jaloissa. Siksi oon toistaiseksi noudattanut erään jääkiekkovalmentajan slogania "keep it simple"... :) Iitu irtoaa kyllä erinomaisen hyvin, jos lopussa on namikuppi odottamassa. Mutta jos sitä kuppia ei ole, niin irtoamisesta ja esteiden hakemisesta ei oo tietoakaan. Huoh... paitti putkeen ja kepeille. Hyvä, että irtoaa edes niille. Neidin äänenkäyttö on sitä luokkaa, että sain karjua komentoni, kirjaimellisesti. Kuului varmaan Jalasjärventielle asti, kun mä karjuin putkeen ja kepikepi... :)

Keppejä ollaan treenattu verkkojen kanssa ja niitä on otettu joka kerta, kun hallilla käydään. Verkkojen kanssa Iitu kepittää hienosti. Vaikka kärrynpyöriä tekisin, se pujottelee. Otin kokeeksi kaksi keskimmäistä verkkoa pois. Edelleen kepitti hienosti. Poistin vielä yhden lisää ja se oli jo liikaa. Iitu pomppas kepeiltä pois. Kepit kyllä sujuu ilman verkkoa, jos juoksen vierellä oikealla puolella. Kaikissa muissa variaatioissa ei sitten sujukaan. Jatkamme siis verkkojen kanssa toistaiseksi.

Yksittäisistä esteistä kokeiltiin rengasta, jonka Iitu näyttää unohtaneen. Jos menin vastaanottamaan, se hyppäsi läpi. Muuten yritti alta ja sivusta. Keinun kanssa ei ole ongelmia. Hidastuskäsky toimii, eikä Iitulla ole mitään pelkoa keinua kohtaan. Onneksi. Riittää, että Lillin kanssa ei keinu suju.

Ens lauantaina on sitten vuorossa Seinäjoen näyttely. Iitu ei vain valitettavasti ole parhaassa mahdollisessa turkissaan. Pohjavilla alkaa olla aika lailla irti. Onneksi Iitulla sentään on muhkea turkki, mistä on varaa vähän pudottaakin, mutta viikko on aika pitkä aika odottaa. Lillikin oli viikossa ihan naku, sitten kun karva rupes lähtemään. Katotaan nyt, kuinka bikini-lady kehässä loppujen lopuksi esiintyy...

Laiskiainen

Ei jaksa, ei huvita... kirjoittaa siis. Täytyy kyllä sanoa, ettei oo paljon kirjoitettavaakaan. Lillin kanssa oli yhdet penkin alle menneet treenit. Joku kuvittelee olevansa helikopteri ja jälki on sen mukaista, koira väärillä esteillä. Koskahan sitä oppis pitämään kädet alhaalla ja selän suorana. Ei kai koskaan. Taas kerran tulee siihen lopputulemaan, että kun jonkun harrastuksen aloittaa vanhana pieruna, niin ei sitä ikinä opi. Mutta revin ilon irti siitä, että Lillillä oli hauskaa. Se jopa innostui haukkumaan mulle radalla ja sitähän se ei ole oikeastaan koskaan tehnyt. Ja sen pystyi jättämään starttiin kahden hypyn päähän, eikä se kiertänyt aloitushyppyä. Taitaa Lillilläkin olla vapautunut olo, kun ei (toivon mukaan) kolota mistään hypätessä. Perjantaina sillä on toistaiseksi viimeinen treenikerta vesijuoksumatolla. Lilli varmaan huokaisee helpotuksesta, kun pääsee eroon siitä puuhasta. Vesiallasjuoksu ei taatusti ole Lillin lempipuuhaa.... :D

Ilmoitin Iitun Seinäjoen näyttelyyn, joka on 29.10. Kyllä siltä hiljalleen irtosi karvaa jo ennen ilmoittamista, mutta nyt tuntuu siltä, että joka kerta kun menen olkkariin, löytyy sen tummalta matolta valkoisia karvatuppoja. Reilu kolme viikkoa taitaa olla turhan kaukana ja kun tuo koira pitäis vielä pestäkin. Ääääh..... Mutta mä peukutan, ettei nuo karvat ihan hirveellä vauhdilla tippuisi, että päästäis sinne näyttelyyn asti ja olis edes vähän karvoja jäljellä. Sunnuntaina olis aikomus osallistua mätsäriin ihan treenimielessä...

Syksyn satoa

Tulipa ulkomuodon lisäksi vaihdettua myös blogin otsikkokuvaa. Tää sopiikin tähän hetkeen mitä parhaiten. Koirien kanssa ollaan oltu lenkillä sänkipelloilla, ja niitähän täällä lakeuksilla piisaa, kun malttaa ensin vähän matkaa huristella autolla. Lillin suurin huvi on haistella maata ja kaivella multaa. Sen huomaa tästä otsikkokuvastakin: nenänpää harmaana kuivuneesta mullasta. En tiedä, mikä tuossa maan hajussa kiehtoo Lilliä keväisin ja syksyisin. Iitulla ei ole lainkaan samanlaisia taipumuksia. Se lähinnä ihmettelee kaverin touhuja ja on näreissään, kun ei saa lenkillä juoksentelukaveria, kun kaveri kulkee koko ajan nenä maassa, kirjaimellisesti.

Perjantaina oltiin Lillin kanssa toistamiseen vesijuoksumatolla. Reipas kävelyvauhti on sille hyvä. Se kävelee askelta venyttäen tasapainoisesti. Hölkkävauhdissa askeleet meinaa välillä mennä epäpuhtaaksi. Tällä kertaa juoksutettiin kauemmin ja nyt joutui Lillikin jo pikkasen puhaltamaan eli hengästyi. Ei tuo vesimatto selvästikään Lillin lempipuuhaa ole niin kuin ei vesi yleensäkään, mutta ei se mitään traumoja näytä saavan. Herkut kelpaa ja hirveät hepulit sai, kun otettiin altaasta pois ja kuivattiin. Ensi perjantaina on seuraava aika. Suunnittelin, että viisi kertaa käydään ja sitten mennään fyssarille kontrolliin ja jatketaan lihaskunnon ylläpitämistä luonnollisin keinoin. Toivottavasti saadaan hyviä uutisia ja kaikki työ ei olisi mennyt hukkaan.

Loppuun vielä syksyistä kuvasatoa viime viikonlopulta.

 Iitu lempipuuhassaan kyttää lintuja

Ja perään mentiin eli Iitu böördijahdissa 

Wuhuu...

Ei ole epäselvyyttä siitä, mitä Lilli on puuhastellut :)

Vaihteeksi mätsärissä

Viikonloppuna päätin, että nyt on pakotettava itsensä jonkinnäköiselle agilitytauolle. Muuten tuo koipi ei parane ikinä. Pitäis kai tyhmemmänkin jo ymmärtää levätä, kun kipua kerran on. Iitun kanssa käydään tekemässä keppiharkkaa, mutta muuten agility saa nyt olla tauolla neljä viikkoa ainakin. Katotaan sitten, mitä jalka kestää. Tääkin vaiva on aikoinaan tullut Birkenstockin työjalkineista, joista en heti malttanut luopua. Mutta toivotaan, että juoksutauko, jumppa ja nilkkatuki auttaa, niin pääsee tositoimiin.

Sunnuntaina ajeltiin koirien kanssa mätsäriin Vaasaan. Tällä kertaa pääsi kehään molemmat koirat. Tuomari piti shelteistä ja sanoikin, että hänelle tulee lopussa vaikeuksia valita. Molemmat koirat sai punaisen nauhan  ja niinpä olin vaikeuksissa, että mistä saisin esittäjän toiselle. Onneksi eräs tyttö (jolla myös oli sheltti) lupas handlata Lilliä. Lilli käteltiin aika pian ulos. Eihän se malttanut mennä tai seistä eteenpäin, kun me oltiin Iitun kanssa muutaman koiran päässä, vaan kiemurteli taakse päin koko ajan. Iitu sen sijaan pisti parastaan. Lilli hakkui parin metrin päässä kehän laidalla suoraa huutoa, mutta Iitu se vain seisoi kuin patsas eikä piitannut kaverin aiheuttamasta metelistä ollen lopuksi punaisten kolmas. Tuomari tuli vielä ihailemaan Iitua, kehui tälle että oot sä lutuunen ja nappas vielä syliinkin... :) Nyt voi sanoa, että melkein harmitti, kun ei voitettu japäästy BIS-kehään, koska siellä oli todella hyvät palkinnot. Lilli on ollut saman yhdistyksen järjestämässä mätsärissä BIS3 ja silloinkin palkinnot oli sitä luokkaa, että kannatti Vaasaan asti ajella. Iitu petraa kehäkäytöstään kisa kisalta. Karvakin näyttää jopa lisääntyvän, vaikka sitä koko ajan toisen pään kautta lähtee. Taidanpa siis ilmoittaa sen Seinäjoen näyttelyyn.

Loppuviikosta on Lillillä kovasti ohjelmaa. Torstaina se pääsee luultavasti lampaita paimentamaan. Katotaan nyt kuinka se käyttäytyy, päästetäänkö sitä lampaille. Ja jos pääsee, meneekö jahtaamiseksi paimentamisen sijasta. Lenkillä se ainakin paimentaa mua: kulkee siksakkia perässä ja sitten kiertää edestä ympäri, tekee tätä koko ajan kun on vapaana. Ja perjantaina on ohjelmassa vesijuoksua toinen kerta. Saas nähdä, mitä Lilli tuumii kun tunnistaa paikan :)

 Iitu kyttää lintuja

Meillä on näin arvokas lenkkipaikka: kartanon puisto :)

Vakkarilenkkimaisemissa