eli seuraa kertomus Iitun ensimmäisestä kehäesiintymisestä. Ajeltiin koirien kanssa Kauhajoelle Samojedistien järjestämään mätsäriin. Liekö epävakainen sää säikytellyt, kun osanottajia ei ollut kovin mahdottomasti, eikä tarvinnut siellä koko päivää kuluttaa. Ilmoitin vain Iitun pentuihin. Lilli oli toki mukana, mutta ihmetteli maailmanmenoa häkistä käsin.
Aloitetaan positiivisista asioista. Iitu oli jälleen kerran tosi reipas. Tosin ensimmäiset puoli tuntia se haukkui takasin kaikille, jotka haukkuivat, mutta kun oli saanut haukkunsa haukuttua, rauhoittui. Kun piti seisoa, Iitu seisoi tosi nätisti, Se seisoo ryhdikkäästi korvat oikeassa asennossa ja kauniisti, sanoi joku kehän laidalta. Mun ihana pikku sopuli... Mutta kävely, sitä ei voi edes kutsua kävelyksi. Heti kun mennään kehään, Iitun kävely muuttuu loikkimiseksi. Nytkin se loikki ja pomppi, eikä ottanut ainuttakaan normaalia askelta. Jos oltais oltu oikeassa näyttelyssä, tuomari ei olisi kyllä saanut katsottua liikkeitä. Mutta yleisöllä oli hauskaa koko rahan edestä... Musta tuntuu nyt siltä, että se härnää mua. Pitänee näyttää sille kaapin paikka. Otinkin heti pikatreenin, kun tultiin kotiin. Koiralla hirveä nälkä, eikä ruokaa saanut ennen kuin käveli nätisti. Kävelihän se, kun oli pakko... Tästä siis uuteen nousuun. Huomenna on uus mätsäri Närpiössä. Täytyy kai hinautua sinnekin treenin toivossa. Vinkkejä otetaan vastaan...
Ja vaikka kehässä ei saatu menestystä, niin silti kannatti lähteä. Voitin nimittäin kaikkien osallistuneiden kesken arvotun rokotuslahjakortin klinikalle. Koskaan en oo voittanut mitään ja kerrankin onni potkaisi. Pitäisköhän lotota tänään...
Muoks. Olihan meillä torstaina agiharkatkin. Iitu oli mukana hengailemassa ja lipsahti mun kädestäni irti, kun kaverit oli radalla. Iitu syöksyi kuin ohjus radalla painavan jackrusseli Uunon perässä kentän toisessa päässä olevalle hypylle ja loikkasi epäröimättä riman yli. Perässä tuleva hihna veti riman alas, mutta Iitu ei ollut asiasta moksiskaan, vaan jatkoi matkaa. Muutenkin se oli häkissään kuin pieni peto: haukkui koko ajan radalla meneville koirille. Saas nähdä, kohta vois jotain pientä ruveta harjoittelemaankin sen kanssa. Mutta ens harkkakerralla jätän sen omien hermojen säästämiseksi vaihteeksi kotiin. Mutta on se vaan ihanaa, kun pieni on niin intona...:)
1 kommentti:
Mä peukutan teille kovasti sunnuntaina!! Toivotaan, että peukut kestää krampitta: lupasin peukuttaa Kaisankin sakille.. ;)
Mukavaa ja onnistunutta viikonloppua: treenit on tehneet ainakin hyvää jälkeä!! :)
Lähetä kommentti