Alkuviikosta on taas ollut molemmilla koirilla ohjatut treenit. Maanantaina oli Iitun vuoro. Tunnin teemana oli takaakierrot. Ne ei tuottaneet Iitulle ongelmia. Tätä ollaan käyty treenaamassa kahdestaan hallilla. Kunhan vain itse olen ajoissa, niin hyvin menee. Tehtiin pieni radan pätkä, jossa mukana oli rengas. Iitu menee renkaan yksittäisesteenä, mutta jos se on osana rataa, niin ohi mennään. Tämä tuotti kaikille ryhmän koirille ongelmia. Renkaan sivuille laitettiin siivekkeitä, rimoja ym. ja aina vain Iitu löysi kohdan mistä pääsi pujahtamaan sivusta. Muutaman kerran piti yrittää, ennen kuin saatiin onnistunut suoritus. Omatoimiesteenä oli keinu. Sen verran helpotettiin, että laitettiin tyyny vaimentamaan alastuloa. Muuten keinu sai keinahtaa koiran painosta. Iitulla ei ole keinun kanssa mitään ongelmaa, eikä se noteerannut mitenkään keinun paluun aiheuttamaa paukahdustakaan. Hyvä Iitu!!!
Viikonloppuna me käytiin Iitun kanssa treenaamassa takaaleikkauksia, kun sitä oli porukka treenannut edellisviikolla meidän poissaollessa. Ne tuottikin takaakiertoa enemmän tuskaa. Iitu ei vielä osaa irrota vaan kääntyy esteiden jälkeen räksyttämään mulle. Aika monta kertaa sai tahkota hyppy-hyppy- putki-yhdistelmää ennen kuin saatiin yks onnistunut takaaleikkaus. Tässäkin varmaan auttaisi, kun olisi avustaja odottamassa namin kanssa putken päässä. Mutta sitäpä ei ollut, joten oli pärjättävä omillamme.
Sitten Lilliin. Sunnuntaina oltiin Lillin kanssa hierojalla. Takapää oli jumissa, varsinkin vasen puoli, mutta se saatiin nyt auki ja parin viikon päästä mennään uudelleen hierontaan. Ei ole kumma, ettei se ole antanut mun venytellä takajalkojaan. Ja nyt kun näen sen venyttelevän itseään, niin tuli mieleen että eipä se ole itsekään juuri venytellyt. Eilisiin harkkoihin menin siis jännittynein mielin: mitä koira tuumaa hypyistä. Jatkuuko kiertely vai oliko hieronnasta apua ja koira on kuten ennenkin. Olin etukäteen suunnitellut, että jatketaan sen kanssa hyppyjä matalilla rimoilla. Halusin kuitenkin nähdä, miten hieronta on vaikuttanut ja hyppyytin Lilliä 30.n rimoilla. Onneksi, hyppyjen kanssa ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Lilli hyppäsi reippaasti, vauhdikkaasti, ilman epäröintiä. Näyttää siis siltä, että takapään jumi oli syynä tuohon hyppäämättömyyteen. Jos näin on, saan katsoa itseäni peiliin ja hävetä, kun en ole riittävän hyvin kisakaverin lihashuollosta huolehtinut. Tästä eteenpäin huolehdin. Sain riittävän opetuksen siitä. Aika jännä kuitenkin, että jumi vaikutti vain riman ylityksiin. Lilli hyppäsi jumissa ollessaankin renkaan, muurin ja pituuden ihan normisti. Toisaalta, jos Lillillä on ollut hiukankin epävarma olo jostain mistä tahansa syystä, se on aina näkynyt epävarmuutena hypyissä. Lilli on niin omalaatuinen tapaus, että mun täytyy nähdä sen hyppäävän vierailla esteillä kisoissa normaalisti ennen kuin uskon, että ongelmien taustalla oli vain pelkkä jumi. Ensi sunnuntaina olisi epäviralliset kisat Lapualla. Lapuan kenttä on harmiksi vain ihan parkkipaikan vieressä, joten en tiedä uskallanko kisata tuon autopaimenen kanssa ilman vaaraa, että se juoksee auton alle. Täytyy mennä paikalle ja vähän tuumata, mitä tekisi. Jos me vaikka saataisiin liikenteenvalvoja suorituksemme ajaksi :)
Nyt on huomattavasti parempi mieli kuin viikko sitten ja katselin jo kisakalenteriakin. Pietarsaaressa olisi syyskuun alussa kisat, joissa olisi hyppyrata. Taidanpa ilmoittaa Lillin sinne siis. Viimeinen ilmopäivä tais olla ensi sunnuntai. Siinä mielessä nuo Lapuan episket olisi hyvä kisata. Jos ne menee ok, sitten mennään virallisiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti