Eli ekat viralliset kisat sitten korkattu... Tässä tulee kisasta lyhyt raportti. Etukäteen pohdin sitä, miten Lilli suhtautuu vieraisiin esteisiin ja ulkona kisaamiseen pitkän tauon jälkeen. Juu, koira oli ulapalla ja niin taisi olla ohjaajakin. Lilli oli heti lähdössä outo. Lähistöllä joku vingutti vinkulelua, joka vei kaiken Lillin huomion. Vielä hetkeä ennen oli leikitty lähtöpaikan lähellä ja kaikki oli ok. Startissa Lilli kiersi ekan hypyn. Tää on se, mitä se ennen teki, kun tunsi olonsa epävarmaksi. Reagoiko sitten tosiaan outoihin esteisiin, emännän jännitykseen, vai mihin. Who knows... Vaikka en mä mielestäni edes kovin paljoa jännittänyt. Tämän päiväisen esityksen jälkeen jännitän seuraavaa kertaa varmaan paljon enemmän. Esitys oli niin limbo kuin ikinä olla voi...
Itseäni saan ruoskia siitä, että luovutin itse heti tuon ekan hypyn ohituksen jälkeen. Loppu olisi kuitenkin ollut mahdollista mennä puhtaasti ja saada tulokseksi viitonen. Hylly tuli nimittäin aloitushyppyä seuranneesta putkesta, jonka Lilli meni väärästä päästä. En kunnolla ohjannut. Ei starttikaan mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Lilli varasti aavistuksen ja meni pasmat siinäkin vähän sekaisin. Ja mun olis pitänyt huolehtia kunnolla, että se hyppää sen ekan hypyn eikä ohita.... Välillä Lilli meni ihan hienosti. Sitten se oli yhtäkkiä ajatuksissaan ihan muualla, katseli kentän laidoille aivan kuin olisi etsinyt jotain ja ohitteli hyppyjä. Se ei ollut yhtään kuulolla eikä mun kanssa samalla aaltopituudella. Mahtoiko häiritä Iitun haukkuminen häkistään. Se kuului ihan selvästi radalle. Voi olla... Mutta Lilli ei ollut tänään lainkaan oma itsensä. Itselleni olen tosi vihainen siitä, että alistuin koiran poissaolevaan käytökseen. Olin heti lyöty, kun olis pitänyt tsempata. Prrr....
Tästä huonommin ei uran aloitus olisi siis enää voinut mennä. Harmi, koska rata oli ihan kiva ja suoritettavissa oleva. Huomenna olisi Vaasassa epäviralliset kisat. Jätän Iitun huomisen harkkavuoron väliin ja lähden Lillin kanssa Vaasaan totuttelemaan uusiin esteisiin ja uuteen ympäristöön. Jospa ensi sunnuntain kisa menisi sitten siltä osin paremmin. Mut nokka pystyyn ja kohti uusia haasteita. Tästä on todellakin suunta vain ylöspäin...
5 kommenttia:
Oikea asenne Anne!! Hyvähyvä!! Ja huomenna EHOTTOMASTI Vaasaan, vieraille esteille.
Voi Miira, vieläkö säkin täällä kirjoittelet...
Täytyy potkia tuota asennetta ittestään vaikka väkisin. V...ttaa niin armottomasti. Vaikka koira oli ulapalla, mun ei olisi saanut alistua siihen. Itselleen vihainen, murrrr....
Ekat kisat...jos ne menisi ihan täydellisesti, niin pettymys siitä, jos joskus ei mene hyvin olisi ihan suunnaton...
Sun asenne on kyllä hieno!!! Huomenna tulee hieno rata ja sitäkautta itseluottamusta (täällä paraskin neuvoja...=D)
Mut nyt on eka rata takana, seuraava menee jo tosi hienosti!!!
Tsemppiä!
-Jaana&Iisa&Into-
Kiitos. Kyllä mä tästä tsemppaan. Mielenkiintoista ja jännittävää tää harrastaminen. Vaikka päätä on lyöty seinään tuhansia kertoja, en vaihtaisi pois. Lilli on <3 <3
Parhaimmillani aattelin, että saatais ehkä vitonen kepeiltä ja toinen jostain kiellosta, mutta se oli tänään ylipositiivisesti aateltu. Mut ehkä ens kerralla tai sitä seuraavalla tai sitä...
Sitä niin helposti menee mukaan siihen koiran fiilikseen, vaikka pitäis jaksaa tsempata, kehua ja käskyttää ja pitää koira hereillä.
Muista, että te ootte tulleet pitkän tien ja kehittyneet sillä välillä ihan hurjasti!
Tsemppiä huomiselle!
Lähetä kommentti