Rakkautta ja rimakauhua

Harhauttava otsikko... Koira on kyllä rakas, mutta tällä kertaa pääosassa on se rimakauhu. Jos et siis halua lukea alavireistä ja masentavaa tekstiä, voit lopettaa lukemisen tähän. Mua on nimittäin tällä viikolla harmittanut niin, ettei sen määrää voi edes kuvata…. Ja kuinka mä odotinkaan näitä kahta viikonloppua ja ensimmäisiä virallisia kisojamme. Oli niin kiva aloittaa vihdoin ja viimein kisaaminen. Joo, Lapuan kisat meni miten meni ja Vaasan kisojen osallistumisen olen perunut. Lillin rimakauhu on palannut. En mä lähde Vaasaan sen kanssa hyppyjä kiertelemään.

Sunnuntaisten Lapuan kisojen jälkeen päätin osallistua Lillin kanssa maanantaina epiksiin Vaasassa. Ajattelin, että Lilli oudoksui Lapualla vieraita esteitä ja ulkonaoloa, ja sen takia kiersi hypyt. No, nuo epikset oli niin syvältä. Ei olisi kannattanut Vaasaan asti ajella. Ensiksikin päätin, että kisataan 1-luokan rata. Kunpa olisin tiennyt, miten kauhea se oli, niin olisin ilmoittanut meidät mölliradalle, joka oli ihan ok. Ykkösluokan rata oli vaikea, ei todellakaan mikään ykkösluokan rata. Ja Lilli, huokaus, kieltäytyi aloitushypystä. Meni sen toisella yrittämällä, mutta kaikki radan hypyt se joko ohitti tai hyppäsi erittäin vastentahtoisesti. Radalla ei onnistunut niin mikään, paitsi kontaktit.

Tiistaina meillä oli treenipäivä. Sama kiertely jatkui sielläkin. Joka toisen hypyn Lilli hyppäsi ihan normaalisti ja joka toisen se kiersi. Keskiviikkona oli sitten epikset omalla hallilla. Ilmoitin Lillin vain lisästarttilaisena mölliradalle. Kiertely jatkui edelleen. Aloitushyppy meni vasta kolmannella yrittämällä ja radalla Lilli kiersi kaksi hyppyä. Muuten se kyllä meni radan oikein mallikkaasti.

Ensin  pohdin sitä mahdollisuutta, että Lilliin sattuu hyppääminen ja se kiertää hypyt sen vuoksi. Toisaalta se kuitenkin hyppää renkaan, pituuden ja muurin ilman minkäänlaista epäröintiä, joten syynä ei ole kipu vaan rimat. Mä rupesin jo pohtimaan, että jos sillä on näössä vikaa eikä se hahmota rimoja kunnolla. Mutta ei sen käyttäytyminen muuten näytä yhtään siltä, että se ei kunnolla näkisi. Neiti bongaa olemattomat tikutkin maasta ja tuo niitä keppeinä heitettäväksi.

Lillillä on siis rimakauhu. Vaiva, joka sillä oli aivan agilityaikojen alussa, on palannut. Mä päätin, että aloitetaan hyppyjen treenaaminen sen kanssa ihan alusta. Aloitetaan yhdestä hypystä, sitten lisätään määrää, rimat matalalla ja ruhtinaallinen palkka. Toivottavasti saadaan tällä konstilla tuloksia. Porukkatreeneissä täytyy varmaan laskea rimat niin matalalle kuin saa, että ei tarvi siellä ruveta kiertelemään. Lillin kanssa olisi muuten niin kiva harrastaa, kun se selvästi muuten lajista tykkää ja innostuu. Ja olisi ollut niin kiva kisatakin. Iitu ei ole kisavalmis vielä aikoihin. Mietin sitäkin, että jos pitäisi yhden kurssin mittaisen tauon Lillin kanssa, jos se nälkä radalle kasvaisi sitä kautta. Katotaan ja tuumataan mitä tässä nyt tehdään. Sunnuntaina mennään sen kanssa hierojalle. Hyvä se on kumminkin tarkistaa sekin puoli. Edellisestä kerrasta on jo luvattoman kauan.

Jep, tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavassa päivityksessä olisi positiivisempaa kerrottavaa. Onneksi tuosta koirasta muuten mitattiin mini. Medi-esteitä en olisi saanut sitä koskaan menemään...