Kesäloman toinen viikko pyörähti käyntiin. Ensimmäinen viikko tuli vietettyä Ikaalisissa vuokramökillä. Mukava reissu oli, varsinkin kun säät suosivat, mutta oli kyllä mukava tulla kotiinkin. Pääsi nukkumaan omaan sänkyyn ja sai juoda aamukahvin sanomalehteä lukien. On ne rutiinit vaan tärkeitä…:)
Mökki oli aika ihanteellisella paikalla. Naapurit olivat näköetäisyydellä, mutteivät kuitenkaan niin lähellä, että olisivat koiria liikaa houkuttaneet. Ainut mikä harmitti, oli mökiltä rantaan menevät rappuset, joissa askelmat olivat tosi harvassa. Koirat mennä viuhtoivat rappuja ylös alas ja mulla oli koko ajan pieni pelko siitä, että jomman kumman tassu luiskahtaa askelman väliin ja tulee kipeetä. Kumpikin koira sai kertaalleen liukastettua tassunsa, mutta ymmärsivät onneksi sen jälkeen varoa ja vaurioilta vältyttiin.
Iitu oli kova kahlaamaan järvessä. Uimaan sitä ei saanut, mutta aina kun joku oli järvessä tai edes lähelläkään sitä, se oli vatsaansa myöten vedessä. Syvemmälle se ei kuitenkaan mennyt. Lillin maksimisyvyys oli ranteita myöten. Siinä se seisoi ja haukkui. Kepin perässä erehtyi kahlaamaan hiukka syvemmällekin. Toki kannoin sen sitten muutaman kerran vieläkin syvemmälle vilvoittelemaan.
Mökki rannalta päin katsottuna
Etupihalta kuvattuna
Näköala terassilta järvelle
Taivas hetki ennen ukkosta
Tytöt poseeraa
Koirien normiuimareissut: Iitu kahlaa veteen ja Lilli tyytyy huutamaan melkein rannassa :)
Kotimatka tehtiin Lillin kanssa Tampereen kautta, jossa oli shelttien erikoisnäyttely. Sää oli ihan passeli, ei liian kuuma, puolipilvinen ja tuulahteli mukavasti. Koiria oli ilmoitettu näyttelyyn tosi paljon, lähes 200. Avoimen luokan nartuissakin oli 25 osanottajaa. Ja muuten olisi Lillilläkin mennyt hyvin, mutta se häntä!!!! Se oli jo “verryttelyssä” ihan tötteröllä. Nypin sitä alas ja murahtelin. Viikko poissa ihmisten ja koirien ilmoilta taisi saada Lillin vireystilan aivan ennätysmäisiin mittoihin. Häntä oli nimittäin ihan hirveä, pystykorvakippurahäntä. Muuten arvostelu oli hyvä ja tuomarikin harmitteli. Sanoi mulle, että “Watch the tail”. No joo, kyllähän mä sen näin. Kun olis tajunnut hokea Lillille, että leikataan kynnet, olisi häntä ehkä hiukan laskenut. Olisi nimittäin riittänyt, että se häntä olisi pysynyt alhaalla yksilöliikkeissä. Tuomari ei lainkaan liikuttanut kaikkia koiria yhtä aikaa. Myös seisotus tapahtui kahteen otteeseen pöydällä, eikä lainkaan maassa. Tuomari jakoi reilulla kädellä pinkkiä. Lillille napsahti EH, ja tähän oli syynä häntä. Murrr…… Lilli oli sen häntänsä kanssa liikkeessä kamalan näköinen eli ihan oikeutettu arvosana. Olis melkein meikäläistäkin hävettänyt ottaa pinkkiä nauhaa vastaan.
Lillin arvostelu, tuomarina Geoff Duffield Iso-Britannia:
4 years old sable. Nicely presented in good coat & condition. Sweet eyes & expression. Stop breaks a little low. Very alert & sound in temperament. Rather straight in shoulder. Very good length in back & topline. Good bend of stifle. Unfortunately flies her tail on the move, which makes her look unbalanced.
Muutenhan tuo arvostelu on tosiaan hyvä. Sydäntä lämmittää tuo nicely presented, koska olen itsekin sitä mieltä, että sain Lillin seisomaan pöydällä tosi ryhdikkäästi. Mulla on siihen supi-supi-konsti :)
Mun ja Lillin kisastartti lähenee ja tää viikko taitaa mennä sitten agilitya treenatessa. Aamulla käväistiin hallilla. Otettiin keinua ja keppejä. Keinu oli bueno, ihanaa. Lilli meni sen viisi kertaa. Pikkasen himmasin kädellä keinun liikettä ja vaimensin paukahdusta mennen tullen. Lilli oli tosi reipas, ei mitään paniikkia eikä suunnistamista ovea kohti. Heitin pallon niin kauas keinusta, että paukahdus ei hänen armoaan enää häirinnyt. Hienoa, hienoa…. Keppien sisäänmeno menee välillä tosi hyvin, välillä ihan puihin. Jos ohjaan vasemmalta puolelta, Lilli on ihan hukassa. Se ei tajua, että mä voin olla sillä puolella. Treenaamisen puutetta, oma vika, tiedän… Koitin laittaa keppien alkuun kaaren. Hah, Lilli kieltäytyi menemästä koko keppejä. Mä arvasin sen. Se ei voi sietää minkäänlaisia pakotteita. Täytyy siis treenata ilman. Huomenaamulla lisää keppitreeniä siis tiedossa. Voi olla, ettei tuo “väärä” puoli tuu valmiiksi kisoihin mennessä. Täytyy vaan ohjata oikealta puolelta, oli rata mikä hyvänsä. Ihan luottavaisin mielin menen kisoihin. Silloin kun Lillillä on normaaliviretila, se on aika estevarma. Se ei yleensä ammu esim. putkeen. Kepit on se meidän suurin kompastuskivi, josta vitosia saattaa tipahdella reilustikin. mutta katotaan, kuinka sunnuntaina käy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti