Mennääs aikajärjestyksessä eli aloitetaan mätsäristä. Toissa keskiviikkona oli Seinäjoellakin mätsäri pitkästä aikaa ja kun Iitulla on ollut tosi pitkä aika mistään kehätouhuista, niin osallistuttiin sen kanssa. Noh, neidin kehäkäytös liikkeissä on rauhoittunut paljon, mutta nyt oli niin pitkä nurmikko, ettei pysty kyllä tuon yhden kerran perusteella sanomaan, miten se menisi oikeassa kehässä jossain hallissa. Pakolliset pomput sen on otettava liikkeiden aluksi ja aina kun vauhti hidastuu kuten esim. kolmion kärjissä, se pomppii pari kertaa mun jalkaa vasten. Eli sen kanssa pärjäis parhaiten, kun kaasuttelee tuhatta ja sataa eteenpäin eikä jarruttele, heh… Toisista koirista se ei kehässä tunnu ottavan niin kierroksia enää, mutta kehän laidalla kyllä sitäkin enemmän. Aaaah, agilitykentän laidalla olo on lisännyt tätä kuumumista. Punainen nauha saatiin, mutta sitten loppukehässä piti seistä ihan hirveän kauan. Ja vaikka Iitu seisoikin kauniisti ja jaksoi tosi pitkään, niin sen kärsivällisyys lakkasi juuri tuomarin arvioivien silmien alla ja meidät käteltiin pihalle. Ihan mukava treeni tää oli kuitenkin ja koirat sai korkata uuden hienon kevythäkkinsä samalla reissulla. Jospa tuota Iituakin uskaltaisi jo laittaa kevythäkkiin ilman, että se hajottaa vetskarin kuten se vanhalle teki. Turkkki on hiljalleen kasvamassa. Jospa sen arvaisi ilmoittaa Seinäjoen näyttelyyn. Se on nyt mietinnässä...
Viime sunnuntaina osallistuttiin Lillin kanssa Lapualla epiksiin. Osallistuin sen kanssa vain 1-luokan kisaan, enkä ottanut mölleissä lisästarttia, kun pelkäsin ettei mun kantapää kestä kahta kisaa ja ei se olisi kyllä kestänytkään. Huomaa, että nyt kesällä on treenattu paljon enemmän, kun tuo jalka rasittuu. Ei tykkää…. Noh, ykkösten rata ei ollut mikään ylivoimaisen vaikea. Oli siinä oma ansansa, johon sitten osui ja uppos… Mut ekaksi startti. Lilli kiersi taas ekan hypyn, mutta kun toisella yrittämällä lähdin sen kanssa yhtä aikaa, se lähti matkaan. Kielto tuli viitoshypyltä, jonne koira hyppäsi takaa. En saatellut tarpeeksi ja kieltohan siitä tuli. Lopullinen niitti tuli siitä ansapaikasta. Lilli irtosi niin upeasti putkeen, että jäin jaloilleni ihailemaan sitä, enkä ollut ajoissa vastaanottamassa sitä kepeille. Niinpä se ehti loikata ansana olleelle A:lle. Loppurata meni sitten taas hienosti. Kaiken kaikkiaan kisasta jäi positiivinen fiilis, vaikka se tuon ekan hypyn kiersikin. Tätä rataa voi jo kutsua agilityksi. Se meni sujuvasti, Lilli oli vauhdikas, eikä arkaillut hyppyjä ja mäkin jopa pysyin lopun suorilla sen perässä, mikä on ihme… Lilli ylittää esteet valtavan korkealta. No, se on sikäli ymmärrettävää, koska Lilli ei halua, että tassut osuisi rimohin. Toisin kuin Iitu, jota ei haittaa vaikka vähän koliseekin… Latasin agilityohjelman demoversion koneelle ja kokeilin piirtää sen radan uudelleen. Mittasuhteet nyt on ihan mitä sattuu, kunhan esteet on oikeassa järjestyksessä ja kulmat sinne päin, mutta joltain tuommoiselta se näytti...
Maanantaina oli sitten Iitun harkkapäivä. Tämän kerran teema oli sokea leikkaus eli sokkari. Tehtiin hyppy-putki-hyppy-hyppy-A-pätkää. Putken jälkeen tehtiin sokkari ja putken jälkeisen hypyn jälkeen valssi. Olin ihan varma, että en ehdi tekemään a. sokkaria, koska Iitu ei irtoa putkeen, vaan mun täytyy se sinne viedä ja b. valssia. Mutta mä ehdin tekemään molemmat. Iitu irtosi tosi hienosti ja vaikka olin itse kovaa vauhtia jo ohittamassa putkea, se ei tullut mun jalkoihin vaan meni minne käskettiin. Iitulainen taitaa siis pikku hiljaa oppia… Keppejä otettiin myös ja niillä sillä on kaamee vauhti ja haukku, ja vähän sellainen häslä telaketju-meininki muutenkin. Se menee hienosti, kun olen oikealla puolella, mutta toinen puoli vähän tökkii, emännästä johtuen kaiketi. Taidanpa senkin kanssa harjoitella kujakepeillä tuon “väärän” puolen.
Sitten tiistaihin, jolloin oli Lillin treenit. Niistä sen verran, että Lilli on oppinut hakemaan kepit aina vaan paremmin ja paremmin. Meillä oli kepeille meno aika hankalasta kulmasta, 180 asteen käännöksestä. Lilli haki kepit hyvin, mutta sitten kartturi innoissaan meni kehumaan “hyvä” ja koira lopetti suorituksen kesken. Mun pitäisi oppia pitämään suuni kiinni, eikä möläyttää sitä hyvää, joka kerta vaikka hyvin meneekin. Oli näissä treeneissä murheenkryynikin ja se oli tietty se keinu. Tehtiin nimittäin lopuksi lyhyt radanpätkä, jossa oli keinu ja Lilli aavisti sen jo startissa. Meno ei ollut niin terävää. Keinu mentiin ok, mutta sen jälkeen alkoi haahuilu ja haluttomuus suorittaa yhtään mitään eli paljon on vielä tehtävää. Tuntuu, että joka toisella kerralla keinu menee hyvin ja joka toisella kerralla ei. Ja se nimittäjä tälle huonolle menolle on muut koirat. Kun ollaan kahdestaan hallilla, ei keinun kanssa ole oikeastaan ollut enää ongelmaa. Mutta Lilli ei tykkää, että paikalla on muita koiria kolistelemassa keinua, ja sitten takkuaa. Vaikka tää on tällaista aaltoliikettä, eteenpäin ollaan kuitenkin onneksi menty, kun aattelee missä oltiin vaikkapa vuosi sitten. Mä oon ilmoittanut Lillin kisoihin Vaasaaan ensi lauantaiksi. Siellä ei ole hyppyrataa, vain pelkkä agirata. Mutta mä mietun, pitäiskö tuo kisa jättää nyt suosiolla väliin, koska meillä on tautia...
Lagun treeniryhmissä on ollut kennelyskää liikkeellä ja keskiviikkoiltana alkoi Iitukin yskimään. Sen oireet on onneksi olleet tosi lievät. Se on saanut yskänpuuskia innostuessaan ja rasituksessa, mutta muuten ollut normaali, ahne, iloinen itsensä. En ole ottanut sitä lenkeille mukaan ja sillä on ihan hirveesti energiaa. Voi olla, että sen kanssa täytyy tehdä pieni hihnalenkki. Sekin on melkein vähemmän rasittava vaihtoehto kuin Lillin kiusaaminen. Eilisen iltapäivän jälkeen ei yskänpuuskia ole enää tullut, joten olisko tauti sitten parantumassa. Taisi rokotuksesta olla sen verran apua, että tauti oli näin tosi lievä. Lilli on vielä ollut terve, mutta senkin kanssa tulee nyt karanteenia harkoista, jos se vaikka on saanut tartunnan, muttei vielä oirehdi. Lillikin kyllä on saanut rokotteen ja sen rokote on tuoreempi kuin Iitun, joten voi olla että se säästyy taudilta täysin. Mutta sitä kisajuttua täytyy pohtia, jos se on saanut tartunnan, muttei vielä oirehdi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti