Kuvia

Koiraharrastusrintamalla on ollut hiljaista. Koirat sairasti tosiaan kennelyskän perä jälkeen. Ensin yski Iitu ja viime viikon puoli välissä sitten Lilli. Se yski yhden kokonaisen yön ihan tauotta, maksimissaan oli varmaan vartin yskimättä. Opin huomaaamaan, että koiran yskä ei ole mitenkään hiljaista. En nukkunut koko yönä silmän täyttä. Lilli oli surkean näköinen, kun missään ei ollut hyvä olla, piti vaan yskiä. Seuraavana päivänä menin sen kanssa eläinlääkärille. Keuhkoista kuului pientä ärsytysääntä ja sain sille antibioottikuurin varalle, mutta ei tarvinnut onneksi kuuria aloittaa. Yskäkin helpotti aika nopeasti parissa päivässä. Mutta on noiden koirien kanssa kurjaa, kun ne sairastaa. Kun ne osaisikin sanoa, kuinka kipeitä oikeasti ovat. Lillilläkin oli sen yskäyön koko ajan niin surkea katse silmissään, ja mitenkään ei voinut oloa sillä hetkellä auttaa. Onneksi tauti oli loppujen lopuksi molemmilla koirilla lievä, olisiko rokotus auttanut kuitenkin sen verran asiaa. Agilitystä ollaan nyt pidetty taukoa, ettei tartuteta tautia muihin. Ensi viikolla onneksi päästään taas treeneihin.

Energiaa niillä on ihan mahdottomasti, varmaankin johtuu vähäisemmästä liikunnasta. On tällä viikolla aloiteltu taas normilenkit. Iitu ainakin selvästi kaipaa energian purkamista, se menee kohta pitkin seiniä...

Kun ei ole mitään varsinaista uutta kerrottavaa, laitetaan lopuksi edes muutama uusi kuva:

Iitun 1,5-vuotisposeeraus

Lilli iltalenkillä

Dumbo-Iitu

Jouppiskan Esteettömällä liikuntareitillä

Mätsäriä, epiksiä, treenejä ja yskää

Otsikossa tiivistelmä puolentoista viikon tapahtumista :) Normaali arkielämä on alkanut eli loma on loppu ja työt on alkaneet eli päivityksetkin laahaa sitten aika lailla. Koitetaas nyt laittaa ajan tasalle  koirakuulumiset, kun vaan kaikki muistais....

Mennääs aikajärjestyksessä eli aloitetaan mätsäristä. Toissa keskiviikkona oli Seinäjoellakin mätsäri pitkästä aikaa ja kun Iitulla on ollut tosi pitkä aika mistään kehätouhuista, niin osallistuttiin sen kanssa. Noh, neidin kehäkäytös liikkeissä on rauhoittunut paljon, mutta nyt oli niin pitkä nurmikko, ettei pysty kyllä tuon yhden kerran perusteella sanomaan, miten se menisi oikeassa kehässä jossain hallissa. Pakolliset pomput sen on otettava liikkeiden aluksi ja aina kun vauhti hidastuu kuten esim. kolmion kärjissä, se pomppii pari kertaa mun jalkaa vasten. Eli sen kanssa pärjäis parhaiten, kun kaasuttelee tuhatta ja sataa eteenpäin eikä jarruttele, heh… Toisista koirista se ei kehässä tunnu ottavan niin kierroksia enää, mutta kehän laidalla kyllä sitäkin enemmän. Aaaah, agilitykentän laidalla olo on lisännyt tätä kuumumista.  Punainen nauha saatiin, mutta sitten loppukehässä piti seistä ihan hirveän kauan. Ja vaikka Iitu seisoikin kauniisti ja jaksoi tosi pitkään, niin sen kärsivällisyys lakkasi juuri tuomarin arvioivien silmien alla ja meidät käteltiin pihalle. Ihan mukava treeni tää oli kuitenkin ja koirat sai korkata uuden hienon kevythäkkinsä samalla reissulla. Jospa tuota Iituakin uskaltaisi jo laittaa kevythäkkiin ilman, että se hajottaa vetskarin kuten se vanhalle teki. Turkkki on hiljalleen kasvamassa. Jospa sen arvaisi ilmoittaa Seinäjoen näyttelyyn. Se on nyt mietinnässä...

Viime sunnuntaina osallistuttiin Lillin kanssa Lapualla epiksiin. Osallistuin sen kanssa vain 1-luokan kisaan, enkä ottanut mölleissä lisästarttia, kun pelkäsin ettei mun kantapää kestä kahta kisaa ja ei se olisi kyllä kestänytkään. Huomaa, että nyt kesällä on treenattu paljon enemmän, kun tuo jalka rasittuu. Ei tykkää…. Noh, ykkösten rata ei ollut mikään ylivoimaisen vaikea. Oli siinä oma ansansa, johon sitten osui ja uppos… Mut ekaksi startti. Lilli kiersi taas ekan hypyn, mutta kun toisella yrittämällä lähdin sen kanssa yhtä aikaa, se lähti matkaan. Kielto tuli viitoshypyltä, jonne koira hyppäsi takaa. En saatellut tarpeeksi ja kieltohan siitä tuli. Lopullinen niitti tuli siitä ansapaikasta. Lilli irtosi niin upeasti putkeen, että jäin jaloilleni ihailemaan sitä, enkä ollut ajoissa vastaanottamassa sitä kepeille. Niinpä se ehti loikata ansana olleelle A:lle. Loppurata meni sitten taas hienosti. Kaiken kaikkiaan kisasta jäi positiivinen fiilis, vaikka se tuon ekan hypyn kiersikin. Tätä rataa voi jo kutsua agilityksi. Se meni sujuvasti, Lilli oli vauhdikas, eikä arkaillut hyppyjä ja mäkin jopa pysyin lopun suorilla sen perässä, mikä on ihme… Lilli ylittää esteet valtavan korkealta. No, se on sikäli ymmärrettävää, koska Lilli ei halua, että tassut osuisi rimohin. Toisin kuin Iitu, jota ei haittaa vaikka vähän koliseekin… Latasin agilityohjelman demoversion koneelle ja kokeilin piirtää sen radan uudelleen. Mittasuhteet nyt on ihan mitä sattuu, kunhan esteet on oikeassa järjestyksessä ja kulmat sinne päin, mutta joltain tuommoiselta se näytti...

Maanantaina oli sitten Iitun harkkapäivä. Tämän kerran teema oli sokea leikkaus eli sokkari. Tehtiin hyppy-putki-hyppy-hyppy-A-pätkää. Putken jälkeen tehtiin sokkari ja putken jälkeisen hypyn jälkeen valssi. Olin ihan varma, että en ehdi tekemään a. sokkaria, koska Iitu ei irtoa putkeen, vaan mun täytyy se sinne viedä ja b. valssia. Mutta mä ehdin tekemään molemmat. Iitu irtosi tosi hienosti ja vaikka olin itse kovaa vauhtia jo ohittamassa putkea, se ei tullut mun jalkoihin vaan meni minne käskettiin. Iitulainen taitaa siis pikku hiljaa oppia… Keppejä otettiin myös ja niillä sillä on kaamee vauhti ja haukku, ja vähän sellainen häslä telaketju-meininki muutenkin. Se menee hienosti, kun olen oikealla puolella, mutta toinen puoli vähän tökkii, emännästä johtuen kaiketi. Taidanpa senkin kanssa harjoitella kujakepeillä tuon “väärän” puolen.

Sitten tiistaihin, jolloin oli Lillin treenit. Niistä sen verran, että Lilli on oppinut hakemaan kepit aina vaan paremmin ja paremmin. Meillä oli kepeille meno aika hankalasta kulmasta, 180 asteen käännöksestä. Lilli haki kepit hyvin, mutta sitten kartturi innoissaan meni kehumaan “hyvä” ja koira lopetti suorituksen kesken. Mun pitäisi oppia pitämään suuni kiinni, eikä möläyttää sitä hyvää, joka kerta vaikka hyvin meneekin. Oli näissä treeneissä murheenkryynikin ja se oli tietty se keinu. Tehtiin nimittäin lopuksi lyhyt radanpätkä, jossa oli keinu ja Lilli aavisti sen jo startissa. Meno ei ollut niin terävää. Keinu mentiin ok, mutta sen jälkeen alkoi haahuilu ja haluttomuus suorittaa yhtään mitään eli paljon on vielä tehtävää. Tuntuu, että joka toisella kerralla keinu menee hyvin ja joka toisella kerralla ei. Ja se nimittäjä tälle huonolle menolle on muut koirat. Kun ollaan kahdestaan hallilla, ei keinun kanssa ole oikeastaan ollut enää ongelmaa. Mutta Lilli ei tykkää, että paikalla on muita koiria kolistelemassa keinua, ja sitten takkuaa. Vaikka tää on tällaista aaltoliikettä, eteenpäin ollaan kuitenkin onneksi menty, kun aattelee missä oltiin vaikkapa vuosi sitten. Mä oon ilmoittanut Lillin kisoihin Vaasaaan ensi lauantaiksi. Siellä ei ole hyppyrataa, vain pelkkä agirata. Mutta mä mietun, pitäiskö tuo kisa jättää nyt suosiolla väliin, koska meillä on tautia...

Lagun treeniryhmissä on ollut kennelyskää liikkeellä ja keskiviikkoiltana alkoi Iitukin yskimään. Sen oireet on onneksi olleet tosi lievät. Se on saanut yskänpuuskia innostuessaan ja rasituksessa, mutta muuten ollut normaali, ahne, iloinen itsensä. En ole ottanut sitä lenkeille mukaan ja sillä on ihan hirveesti energiaa. Voi olla, että sen kanssa täytyy tehdä pieni hihnalenkki. Sekin on melkein vähemmän rasittava vaihtoehto kuin Lillin kiusaaminen. Eilisen iltapäivän jälkeen ei yskänpuuskia ole enää tullut, joten olisko tauti sitten parantumassa. Taisi rokotuksesta olla sen verran apua, että tauti oli näin tosi lievä. Lilli on vielä ollut terve, mutta senkin kanssa tulee nyt karanteenia harkoista, jos se vaikka on saanut tartunnan, muttei vielä oirehdi. Lillikin kyllä on saanut rokotteen ja sen rokote on tuoreempi kuin Iitun, joten voi olla että se säästyy taudilta täysin. Mutta sitä kisajuttua täytyy pohtia, jos se on saanut tartunnan, muttei vielä oirehdi...

Lilli is back :)!!!

Hah, hyvä kun saatiin tähänkin blogiin vaihteeksi toivoa epätoivon tilalle... Lilli on siis entisellään, mutta palataan siihen tarinan loppupuolella... Kesäloma etenee uhkaavasti kohti loppuaan. Viimeinen viikko menossa ja maanantaina työt kutsuu.  Loma on ollut tosi hyvä: hienot säät ja on ollut kunnolla aikaa harrastaa koirien kanssa vähän extraakin...:)

Alkuviikosta on taas ollut molemmilla koirilla ohjatut treenit. Maanantaina oli Iitun vuoro. Tunnin teemana oli takaakierrot. Ne ei tuottaneet Iitulle ongelmia. Tätä ollaan käyty treenaamassa kahdestaan hallilla. Kunhan vain itse olen ajoissa, niin hyvin menee. Tehtiin pieni radan pätkä, jossa mukana oli rengas. Iitu menee renkaan yksittäisesteenä, mutta jos se on osana rataa, niin ohi mennään. Tämä tuotti kaikille ryhmän koirille ongelmia. Renkaan sivuille laitettiin siivekkeitä, rimoja ym. ja aina vain Iitu löysi kohdan mistä pääsi pujahtamaan sivusta. Muutaman kerran piti yrittää, ennen kuin saatiin onnistunut suoritus. Omatoimiesteenä oli keinu. Sen verran helpotettiin, että laitettiin tyyny vaimentamaan alastuloa. Muuten keinu sai keinahtaa koiran painosta. Iitulla ei ole keinun kanssa mitään ongelmaa, eikä se noteerannut mitenkään keinun paluun aiheuttamaa paukahdustakaan. Hyvä Iitu!!!

Viikonloppuna me käytiin Iitun kanssa treenaamassa takaaleikkauksia, kun sitä oli porukka treenannut edellisviikolla meidän poissaollessa. Ne tuottikin takaakiertoa enemmän tuskaa. Iitu ei vielä osaa irrota vaan kääntyy esteiden jälkeen räksyttämään mulle. Aika monta kertaa sai tahkota hyppy-hyppy- putki-yhdistelmää ennen kuin saatiin yks onnistunut takaaleikkaus. Tässäkin varmaan auttaisi, kun olisi avustaja odottamassa namin kanssa putken päässä. Mutta sitäpä ei ollut, joten oli pärjättävä omillamme.

Sitten Lilliin. Sunnuntaina oltiin Lillin kanssa hierojalla. Takapää oli jumissa, varsinkin vasen puoli, mutta se saatiin nyt auki ja parin viikon päästä mennään uudelleen hierontaan. Ei ole kumma, ettei se ole antanut mun venytellä takajalkojaan. Ja nyt kun näen sen venyttelevän itseään, niin tuli mieleen että eipä se ole itsekään juuri venytellyt. Eilisiin harkkoihin menin siis jännittynein mielin: mitä koira tuumaa hypyistä. Jatkuuko kiertely vai oliko hieronnasta apua ja koira on kuten ennenkin. Olin etukäteen suunnitellut, että jatketaan sen kanssa hyppyjä matalilla rimoilla. Halusin kuitenkin nähdä, miten hieronta on vaikuttanut ja hyppyytin Lilliä 30.n rimoilla.  Onneksi, hyppyjen kanssa ei ollut  minkäänlaista ongelmaa. Lilli hyppäsi reippaasti, vauhdikkaasti, ilman epäröintiä. Näyttää siis siltä, että takapään jumi oli syynä tuohon hyppäämättömyyteen. Jos näin on, saan katsoa itseäni peiliin ja hävetä, kun en ole riittävän hyvin kisakaverin lihashuollosta huolehtinut. Tästä eteenpäin huolehdin. Sain riittävän opetuksen siitä. Aika jännä kuitenkin, että jumi vaikutti vain riman ylityksiin. Lilli hyppäsi jumissa ollessaankin renkaan, muurin ja pituuden ihan normisti. Toisaalta, jos Lillillä on ollut hiukankin epävarma olo jostain mistä tahansa syystä, se on aina näkynyt epävarmuutena hypyissä. Lilli on niin omalaatuinen tapaus, että mun täytyy nähdä sen hyppäävän vierailla esteillä kisoissa normaalisti ennen kuin uskon, että ongelmien taustalla oli vain pelkkä jumi. Ensi sunnuntaina olisi epäviralliset kisat Lapualla. Lapuan kenttä on harmiksi vain ihan parkkipaikan vieressä, joten en tiedä uskallanko kisata tuon autopaimenen kanssa ilman vaaraa, että se juoksee auton alle. Täytyy mennä paikalle ja vähän tuumata, mitä tekisi. Jos me vaikka saataisiin liikenteenvalvoja suorituksemme ajaksi :)

Nyt on huomattavasti parempi mieli kuin viikko sitten ja katselin jo kisakalenteriakin. Pietarsaaressa olisi syyskuun alussa kisat, joissa olisi hyppyrata. Taidanpa ilmoittaa Lillin sinne siis. Viimeinen ilmopäivä tais olla ensi sunnuntai. Siinä mielessä nuo Lapuan episket olisi hyvä kisata. Jos ne menee ok, sitten mennään virallisiin...

Rakkautta ja rimakauhua

Harhauttava otsikko... Koira on kyllä rakas, mutta tällä kertaa pääosassa on se rimakauhu. Jos et siis halua lukea alavireistä ja masentavaa tekstiä, voit lopettaa lukemisen tähän. Mua on nimittäin tällä viikolla harmittanut niin, ettei sen määrää voi edes kuvata…. Ja kuinka mä odotinkaan näitä kahta viikonloppua ja ensimmäisiä virallisia kisojamme. Oli niin kiva aloittaa vihdoin ja viimein kisaaminen. Joo, Lapuan kisat meni miten meni ja Vaasan kisojen osallistumisen olen perunut. Lillin rimakauhu on palannut. En mä lähde Vaasaan sen kanssa hyppyjä kiertelemään.

Sunnuntaisten Lapuan kisojen jälkeen päätin osallistua Lillin kanssa maanantaina epiksiin Vaasassa. Ajattelin, että Lilli oudoksui Lapualla vieraita esteitä ja ulkonaoloa, ja sen takia kiersi hypyt. No, nuo epikset oli niin syvältä. Ei olisi kannattanut Vaasaan asti ajella. Ensiksikin päätin, että kisataan 1-luokan rata. Kunpa olisin tiennyt, miten kauhea se oli, niin olisin ilmoittanut meidät mölliradalle, joka oli ihan ok. Ykkösluokan rata oli vaikea, ei todellakaan mikään ykkösluokan rata. Ja Lilli, huokaus, kieltäytyi aloitushypystä. Meni sen toisella yrittämällä, mutta kaikki radan hypyt se joko ohitti tai hyppäsi erittäin vastentahtoisesti. Radalla ei onnistunut niin mikään, paitsi kontaktit.

Tiistaina meillä oli treenipäivä. Sama kiertely jatkui sielläkin. Joka toisen hypyn Lilli hyppäsi ihan normaalisti ja joka toisen se kiersi. Keskiviikkona oli sitten epikset omalla hallilla. Ilmoitin Lillin vain lisästarttilaisena mölliradalle. Kiertely jatkui edelleen. Aloitushyppy meni vasta kolmannella yrittämällä ja radalla Lilli kiersi kaksi hyppyä. Muuten se kyllä meni radan oikein mallikkaasti.

Ensin  pohdin sitä mahdollisuutta, että Lilliin sattuu hyppääminen ja se kiertää hypyt sen vuoksi. Toisaalta se kuitenkin hyppää renkaan, pituuden ja muurin ilman minkäänlaista epäröintiä, joten syynä ei ole kipu vaan rimat. Mä rupesin jo pohtimaan, että jos sillä on näössä vikaa eikä se hahmota rimoja kunnolla. Mutta ei sen käyttäytyminen muuten näytä yhtään siltä, että se ei kunnolla näkisi. Neiti bongaa olemattomat tikutkin maasta ja tuo niitä keppeinä heitettäväksi.

Lillillä on siis rimakauhu. Vaiva, joka sillä oli aivan agilityaikojen alussa, on palannut. Mä päätin, että aloitetaan hyppyjen treenaaminen sen kanssa ihan alusta. Aloitetaan yhdestä hypystä, sitten lisätään määrää, rimat matalalla ja ruhtinaallinen palkka. Toivottavasti saadaan tällä konstilla tuloksia. Porukkatreeneissä täytyy varmaan laskea rimat niin matalalle kuin saa, että ei tarvi siellä ruveta kiertelemään. Lillin kanssa olisi muuten niin kiva harrastaa, kun se selvästi muuten lajista tykkää ja innostuu. Ja olisi ollut niin kiva kisatakin. Iitu ei ole kisavalmis vielä aikoihin. Mietin sitäkin, että jos pitäisi yhden kurssin mittaisen tauon Lillin kanssa, jos se nälkä radalle kasvaisi sitä kautta. Katotaan ja tuumataan mitä tässä nyt tehdään. Sunnuntaina mennään sen kanssa hierojalle. Hyvä se on kumminkin tarkistaa sekin puoli. Edellisestä kerrasta on jo luvattoman kauan.

Jep, tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavassa päivityksessä olisi positiivisempaa kerrottavaa. Onneksi tuosta koirasta muuten mitattiin mini. Medi-esteitä en olisi saanut sitä koskaan menemään...

Meni päin honkia

Eli ekat viralliset kisat sitten korkattu... Tässä tulee kisasta lyhyt raportti. Etukäteen pohdin sitä, miten Lilli suhtautuu vieraisiin esteisiin ja ulkona kisaamiseen pitkän tauon jälkeen. Juu, koira oli ulapalla ja niin taisi olla ohjaajakin. Lilli oli heti lähdössä outo. Lähistöllä joku vingutti vinkulelua, joka vei kaiken Lillin huomion. Vielä hetkeä ennen oli leikitty lähtöpaikan lähellä ja kaikki oli ok. Startissa Lilli kiersi ekan hypyn. Tää on se, mitä se ennen teki, kun tunsi olonsa epävarmaksi. Reagoiko sitten tosiaan outoihin esteisiin, emännän jännitykseen, vai mihin. Who knows... Vaikka en mä mielestäni edes kovin paljoa jännittänyt. Tämän päiväisen esityksen jälkeen jännitän seuraavaa kertaa varmaan paljon enemmän. Esitys oli niin limbo kuin ikinä olla voi...

Itseäni saan ruoskia siitä, että luovutin itse heti tuon ekan hypyn ohituksen jälkeen. Loppu olisi kuitenkin ollut mahdollista mennä puhtaasti ja saada tulokseksi viitonen. Hylly tuli nimittäin aloitushyppyä seuranneesta putkesta, jonka Lilli meni väärästä päästä. En kunnolla ohjannut. Ei starttikaan mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Lilli varasti aavistuksen ja meni pasmat siinäkin vähän sekaisin. Ja mun olis pitänyt huolehtia kunnolla, että se hyppää sen ekan hypyn eikä ohita.... Välillä Lilli meni ihan hienosti. Sitten se oli yhtäkkiä ajatuksissaan ihan muualla, katseli kentän laidoille aivan kuin olisi etsinyt jotain ja ohitteli hyppyjä. Se ei ollut yhtään kuulolla eikä mun kanssa samalla aaltopituudella. Mahtoiko häiritä Iitun haukkuminen häkistään. Se kuului ihan selvästi radalle. Voi olla... Mutta Lilli ei ollut tänään lainkaan oma itsensä. Itselleni olen tosi vihainen siitä, että alistuin koiran poissaolevaan käytökseen. Olin heti lyöty, kun olis pitänyt tsempata. Prrr....

Tästä huonommin ei uran aloitus olisi siis enää voinut mennä. Harmi, koska rata oli ihan kiva ja suoritettavissa oleva. Huomenna olisi Vaasassa epäviralliset kisat. Jätän Iitun huomisen harkkavuoron väliin ja lähden Lillin kanssa Vaasaan totuttelemaan uusiin esteisiin ja uuteen ympäristöön. Jospa ensi sunnuntain kisa menisi sitten siltä osin paremmin. Mut nokka pystyyn ja kohti uusia haasteita. Tästä on todellakin suunta vain ylöspäin...

Kep-kep-kep...

Eli seuraa treenipäivitystä tämän viikon harkoista. Pääteemana on ollut, tadaa, kepit.

Mutta aloitetaan ensin Iitulaisesta. Maanantaina oli tosiaan Iitun treenivuoro. Tällä kertaa suoritettiin peräti 12 esteen rata, ensin kahdessa pätkässä ja lopuksi kokonaan. Etukäteen aattelin, että ei tuu mitään ja vähän sössimiseksi se sitten loppujen lopuksi menikin. Ensiksikin Iitu nimittäin ottaa muista koirista ihan mahdottomat kierrokset. Se haukkuu kaikelle mikä radalla liikkuu. Oon yrittänyt tokoilla sen kanssa vuoroa odottaessa, mutta ei se tahdo malttaa, kun radalla tapahtuu niin kiinnostavaa. Nyt mulla oli häkki mukana ja jos se ei keskittynyt muhun ja alkoi räyhäämään, pistin sen sinne jäähylle. Lopputunnista se oli hieman rauhallisempi, ehkäpä osas yhdistää jäähyn ja käytöksensä välisen yhteyden.
Toisekseen Iitu kuumenee mun juoksemisesta. Se haukkuu kaiken aikaa ja vaikka oon ajoissa liikenteessä sekä käskytän ajoissa, se pyörii mun ympärillä ja haukkuu mulle. Itse asiassa mun täytyy melkein karjua sille komennot, että se kuulis ne haukkumiseltaan. Huoh, ehkäpä se siitä rauhoittuu, kun ikää tulee lisää ja se rupeaa enemmän tajuamaan, mikä agilityssä on pointti. Täytyy käydä joku päivä sen kanssa kahdestaan ja tehdä se sama rata uudelleen. Mutta intoa tosiaan piisaa ja mikään sitä ei ahdista, viis vaikka rimatkin kolisee, Iitun menoa ne ei haittaa.

Eilisaamuna käytiin Lillin kanssa treenaamassa keppejä. Meillä on ongelma nimeltä keppien “väärä” puoli. Olen jättänyt sen opettamisen vähemmälle, koska olen oman koordinaationi kanssa niin hukassa. Lilli eitosiaan tajua, että se voi pujotella, vaikka olen toisella puolella. Edelliset treenaajat oli käyttäneet kujakeppejä ja ne oli siinä keskellä hallia. Siitä sainkin idean kokeilla niillä. Laitoin kepit vain parin sentin verran siksakille, eikä montaa toistoa ei tarvittu, kun Lilli hoksas idean. Sitten kokeiltiin normikepeillä ja niilläkin onnistui useamman kerran. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen ja hirveisiin pallobileiisiin se "väärän" puolen hinkkaaminen.

Erilaiset sisäänmenokulmat oli toinen juttu, mitä treenattiin. Siinäkin Lilli on kehittynyt, mutta edelleen se on ajoittain epävarma sisäänmenovälistä: eli aloittaa kepin väärältä puolelta. Ja mä en oikein tiedä, mitä sen kanssa tekisi, koska tuo virhe ei toistu johdonmukaisesti. Pahin on, kun lähestytään suoraan keppejä. Silloin lähes aina se yrittää väärältä puolelta ensin. Taitaa tarvita vaan treeniä, treeniä ja treeniä… Lilli on suht’ varma kuitenkin. Kun sen saa aloittamaan oikein, se yleensä menee ne loppuun asti, vaikka vauhti ei päätä huimaa. Kokeilin vedättämistäkin. Aika hyvin se sieti sen, vaikka juoksin pari rimanväliä edellä. Pysyi kepeillä ja vauhtia tuli ehkä hitusen lisää. No, ehkäpä se kunnon vauhtikin sieltä joskus tulee. Tällä hetkellä mennään kävelyvauhdilla…

Illalla meillä oli sitten ohjatut treenit. Olin toivonut 1-luokan kisarataa tuota omaa kisastarttia ajatellen. Rakennettiin toissaperjantain iltakisojen A-rata. Vähän jouduttiin soveltamaan, kun halli oli hiukan liian kapea, mutta aika hyvin se saatiin tehtyä. Ekalla pätkällä meidän kompastuskiveksi muodostui puomin jälkeinen hyppy-putki-hyppy-osio. Puomin jälkeen käännyttiin loivasti vasemmalle hypylle, siitä suoraan putkeen, josta takaisin päin toiselle hypylle. Vaikea selittää, pitäis saada piirtää. No, Lilli sinkosi sen hypyn jälkeen sille toiselle oikealle suuntautuvalle hypylle ja siitä putkeen. Vartalon käyttö, Anne. Juu-u, pitäis muistaa se yläkropan käyttö. Mulle on vaan jäänyt mieleen se vaihe, kun Lilli tahtoi kieltäytyä putkista ja aloin ohjaamaan sitä sinne molemmilla käsillä. Tässä tapauksessa molempien käsien käyttö käänsi mun vartaloa väärään suuntaan. Kun käytin yhtä kättä, käännyin itsekin oikeaan suuntaan eli tuokin kohta saatiin lopuksi menemään oikein.

Lopuksi tehtiin koko rata, joka meni muuten hyvin. Paitsi kepeiltä olisi tullut kymppi ja loppusuoran viimeiseltä esteeltä hylly, kun olin jo niin maitohapoilla, että käskytys ei ollut riittävä. Mutta kaiken kaikkiaan kyllä tää mulle kenraalista kelpaa. Ei muuta kuin odottelemaan sunnuntaita. Mulle tuli illalla mieleen, että Lilli ei ole koskaan mennyt muita kuin Lagun esteitä. Saas nähdä, mitä se tykkää vieraannäköisistä jutuista radalla. Eikä me olla treenattu tahi kisattu ulkona vuoteen eli sekin on aika jännittävää. Mutta ainakin vielä tässä vaiheessa jännittää kivalla tavalla. Sunnuntaiaamuna voi olla ilmassa jo paniikin tuntua. Mutta vihdoin: meidän eka virallinen startti, ja se on aika kivaa se…

Mökkielämää ja erkkarikuulumisia

Kesäloman toinen viikko pyörähti käyntiin. Ensimmäinen viikko tuli vietettyä Ikaalisissa vuokramökillä. Mukava reissu oli, varsinkin kun säät suosivat, mutta oli kyllä mukava tulla kotiinkin. Pääsi nukkumaan omaan sänkyyn ja sai juoda aamukahvin sanomalehteä lukien. On ne rutiinit vaan tärkeitä…:)

Mökki oli aika ihanteellisella paikalla. Naapurit olivat näköetäisyydellä, mutteivät kuitenkaan niin lähellä, että olisivat koiria liikaa houkuttaneet. Ainut mikä harmitti, oli mökiltä rantaan menevät rappuset, joissa askelmat olivat tosi harvassa. Koirat mennä viuhtoivat rappuja ylös alas ja mulla oli koko ajan pieni pelko siitä, että jomman kumman tassu luiskahtaa askelman väliin ja tulee kipeetä. Kumpikin koira sai kertaalleen liukastettua tassunsa, mutta ymmärsivät onneksi sen jälkeen varoa ja vaurioilta vältyttiin.

Iitu oli kova kahlaamaan järvessä. Uimaan sitä ei saanut, mutta aina kun joku oli järvessä tai edes lähelläkään sitä, se oli vatsaansa myöten vedessä. Syvemmälle se ei kuitenkaan mennyt. Lillin maksimisyvyys oli ranteita myöten. Siinä se seisoi ja haukkui. Kepin perässä erehtyi kahlaamaan hiukka syvemmällekin. Toki kannoin sen sitten muutaman kerran vieläkin syvemmälle vilvoittelemaan.

Mökki rannalta päin katsottuna

Etupihalta kuvattuna

Näköala terassilta järvelle

Taivas hetki ennen ukkosta

Tytöt poseeraa 

Koirien normiuimareissut: Iitu kahlaa veteen ja Lilli tyytyy huutamaan melkein rannassa :)

Kotimatka tehtiin Lillin kanssa Tampereen kautta, jossa oli shelttien erikoisnäyttely. Sää oli ihan passeli, ei liian kuuma, puolipilvinen ja tuulahteli mukavasti. Koiria oli ilmoitettu näyttelyyn tosi paljon, lähes 200. Avoimen luokan nartuissakin oli 25 osanottajaa. Ja muuten olisi Lillilläkin mennyt hyvin, mutta se häntä!!!! Se oli jo “verryttelyssä” ihan tötteröllä. Nypin sitä alas ja murahtelin. Viikko poissa ihmisten ja koirien ilmoilta taisi saada Lillin vireystilan aivan ennätysmäisiin mittoihin. Häntä oli nimittäin ihan hirveä, pystykorvakippurahäntä. Muuten arvostelu oli hyvä ja tuomarikin harmitteli. Sanoi mulle, että “Watch the tail”. No joo, kyllähän mä sen näin. Kun olis tajunnut hokea Lillille, että leikataan kynnet, olisi häntä ehkä hiukan laskenut. Olisi nimittäin riittänyt, että se häntä olisi pysynyt alhaalla yksilöliikkeissä. Tuomari ei lainkaan liikuttanut kaikkia koiria yhtä aikaa. Myös seisotus tapahtui kahteen otteeseen pöydällä, eikä lainkaan maassa. Tuomari jakoi reilulla kädellä pinkkiä. Lillille napsahti EH, ja tähän oli syynä häntä. Murrr…… Lilli oli sen häntänsä kanssa liikkeessä kamalan näköinen eli ihan oikeutettu arvosana. Olis melkein meikäläistäkin hävettänyt ottaa pinkkiä nauhaa vastaan.

Lillin arvostelu, tuomarina Geoff Duffield Iso-Britannia:
4 years old sable. Nicely presented in good coat & condition. Sweet eyes & expression. Stop breaks a little low. Very alert & sound in temperament. Rather straight in shoulder. Very good length in back & topline. Good bend of stifle. Unfortunately flies her tail on the move, which makes her look unbalanced.

Muutenhan tuo arvostelu on tosiaan hyvä. Sydäntä lämmittää tuo nicely presented, koska olen itsekin sitä mieltä, että sain Lillin seisomaan pöydällä tosi ryhdikkäästi. Mulla on siihen supi-supi-konsti :)

Mun ja Lillin kisastartti lähenee ja tää viikko taitaa mennä sitten agilitya treenatessa. Aamulla käväistiin hallilla. Otettiin keinua ja keppejä. Keinu oli bueno, ihanaa. Lilli meni sen viisi kertaa. Pikkasen himmasin kädellä keinun liikettä ja vaimensin paukahdusta mennen tullen. Lilli oli tosi reipas, ei mitään paniikkia eikä suunnistamista ovea kohti. Heitin pallon niin kauas keinusta, että paukahdus ei hänen armoaan enää häirinnyt. Hienoa, hienoa…. Keppien sisäänmeno menee välillä tosi hyvin, välillä ihan puihin. Jos ohjaan vasemmalta puolelta, Lilli on ihan hukassa. Se ei tajua, että mä voin olla sillä puolella. Treenaamisen puutetta, oma vika, tiedän… Koitin laittaa keppien alkuun kaaren. Hah, Lilli kieltäytyi menemästä koko keppejä. Mä arvasin sen. Se ei voi sietää minkäänlaisia pakotteita. Täytyy siis treenata ilman. Huomenaamulla lisää keppitreeniä siis tiedossa. Voi olla, ettei tuo “väärä” puoli tuu valmiiksi kisoihin mennessä. Täytyy vaan ohjata oikealta puolelta, oli rata mikä hyvänsä. Ihan luottavaisin mielin menen kisoihin. Silloin kun Lillillä on normaaliviretila, se on aika estevarma. Se ei yleensä ammu esim. putkeen. Kepit on se meidän suurin kompastuskivi, josta vitosia saattaa tipahdella reilustikin. mutta katotaan, kuinka sunnuntaina käy..