Takaakiertoja

Menneen viikon agitreeneistä voisi raapustella muutaman ajatuksen. Itse asiassa, oli tosi kivat treenit kummankin kanssa ja molempien treeneissä tehtiin sattumalta paljon takaakiertoja. Aloitetaas Iitusta. Meillä oli lyhkäisiä radanpätkiä ja treenattiin ohjausta: oli mutkia ja niitä takaakiertoja. Iitu osaa takaakierron tosi hyvin ja tulee käteen, vähän liiankin hyvin. Irtoaminen on se juttu, mitä Iitun kanssa pitäisi treenata paljon. Esim. putkeen se pitää saatella melkein suulle asti. Ei mene Iitu-neiti lähettämällä. Jatkossa palkataan sitä treeneissä ainoastaan namialustalta. Nytkin se jokaikinen kerta kiersi katsomaan, saako kädestä mitään, vaikka ohjaaja odotti namin kassa esteen takana Iitua huhuillen. Iitu ei edes kuullut kutsua, se oli niin mun perään. Eli tätä siis harjoitellaan paljon. Intoa on edelleen 150% lasissa, sitä ei todellakaan tarvitse hakea. Iitu ei malttaisi tehdä edes lämppärilenkkiä: koko ajan pitäisi kääntyä takaisin hallille päin.

Lillikin oli hyvin kuulolla omissa treeneissään. Hallille ajaessani tosin tuumasin. että taidan laittaa Lillin kisatauolle talven ajaksi. Joulukuussahan olisi omat kisat Areenalla, mutta luulen että paikka on Lillille liikaa: meteliä, musiikkia, outo paikka. Se kun ei kestä ylimääräisiä ärsykkeitä radalla ollessaan, niin luulenpa että me keskitytään vaan pitämään treeneissä hauskaa. Kun niissä Lilli kerta nauttii. Mietitään sitten kesällä kisaamista, tai jos oikein putkeen menee, niin voihan sitä aikaisemminkin harkita. Mennään hetki kerrallaan.
Niin ne treenit. Rata oli hieman helpotettu pätkä kolmosten kisaradasta. Sai juosta, mutta oli paljon mutkia ja ohjattavaa, haltuunottoa ja paljon takaakiertoja. Ne ei ole olleet Lillin vahvaa osaamista, mutta nyt meni eka rata melkein nappiin. Kaikki takaakierrot onnistuivat hienosti ja Lilli oli mutkissa hyvin hallussa, eikä painellkut omiaan. Sanoinkin ohjaajalle, että kun eka yritys oli niin hyvä, niin toisella kämmätään ja varsinaista sotkemistahan se sitten olikin. Noissa tiukissa käännöksissä, missä koira on otettava haltuun, mun täytiysi muistaa pitää kädet alhaalla. Ne tahtoo nousta liikaa ja koira ajautuu väärälle esteelle. Mutta oikein olen tyytyväinen Lillin treeneihin. Me mentiin hienosti.

Eilen istuin Areenassa shelttikehän laidalla, kun täällä Seinäjoella oli KV-näyttely. Mukavaa katsella rauhassa, kun ei tarvinnut omien koirien kanssa hätäillä ja jännittää. Oli varsin opettavainen keikka shelteistä ja shelttien esittämisestä. Kun saisi tuon Iitun kehäesiintymisenkin kuosiinsa, niin sen kanssa olisi tosi kiva käydä kehässä. Noh, ehkä veteraanikehässä sitten viimeistään...:)

Alive and kicking...

...kasaribändi Simple Mindsiä lainatakseni... Täällä ollaan, vaikka hiljaista on ollutkin. Aina vaan näyttää menevän vaikeammaksi tämä päivittäminen. Mutta yritetään taas jotain rykäistä.  Koirilla alkoi uudet agikurssit. Iitun aloitus piti tosin jättää väliin. Olin viime viikonloppuna kipeänä, enkä tiistaina siis lainkaan juoksukunnossa. Kun Iitun kanssa treenaa, on oltava huippukunnossa, muuten iskee maitohapot jo starttiviivalla :) Lillin treeneihin mentiin sitten torstaina. Ehkä jokusen kommentin niistäkin treeneistä laittaisi. Lilli oli erittäin vauhdikkaalla päällä, mikä oli huippujuttu. Ei tosin siinä mielessä huippu, etten ollut vieläkään oikein kunnossa ja meni välillä pakka sekaisin, kun piti yrittää raahustaa koiransa perässä ja vielä ohjatakin...  Meinasi tulla noutaja radalle muutaman kerran. Mulla on muutenkin omassa ohjauksessa sellainen ongelma, että olen näille nopeille koirille liian hidas ja usein käskytyksessäni myöhässä. Sitten kun ehdin niiden mukaan, hätäilen, että nyt ehdin kerrankin tekemään jotain ajoissa.Tuloksena kaaos, yleensä. Kun vain maltan itse pysyä rauhassa, kaikki sujuu hyvin. Niin nytkin: eka kerta oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja toisella kerralla hoin itselleni, että rauha, rauha... Heti meni paremmin. Oikein tyytyväinen olin keppeihin, jotka radalla mentiin kahteen kertaan kummaltakin puolelta. Lilli haki ne erittäin hyvin ja pujotteli ne loppuun asti. Olen yrittänyt nyt syksyllä treenata keppejä niin, että Lilli jatkaa, vaikka jään jälkeen tai leikkaan sen takana. Mut eipä se jatka, vaan keskeyttää heti, kun häivyn viereltä. Toisekseen mun ei saa sanoa mitään muuta kuin kepi-komentoa. Lilli keskeyttää pujottelun heti. Samoin käy, jos ohjaaja puhuu tai liikkuu, tai joku muu puhuu, tai ovi kolahtaa, tai... Eli tekemistä on edelleen ja paljon.

Jossain välissä käytiin shelttilenkillä tuolla Hoikkasaaren lenkillä, ei kovin kaukana Seinäjoelta. Meitä oli neljä ihmistä ja viisi shelttiä. Käveltiin 2,5 kilsaa laavulle ja makkaran paiston jälkeen takaisin. Matkalla taisi joku jo kommentoida, että pitkospuilla ja muuallakin polulla oli ilmeisesti karhunkakkaa. Mikä muukaan elukka tekisi isoja läjiä, joiden sisällä on puolukkaa. Ei mikään. Parin päivän päästä agikaveri oli ollut samassa paikassa lenkillä ja nähnyt myös läjiä ja myllätyt muurahaispesät. Voi yäääh, ollaan reilun viiden kilsan päässä Seinäjoen keskustasta ja karhunläjiä näkyvillä. Harmittaa, koska oli tosi kiva lenkkipaikka, mutta mua tuskin sinne enää saa. Olen petokammoinen...

Lilli, Iitu, Severi, Ada ja Ilmi Hoikkasaaren laavulla

Ensilumikin tuli ja ehti jo sulaakin. Talvi on Lillin ehdoton lempparivuodenaika ja sillä olikin hauskaa, kun sai pyydystää putoilevia lumihiutaleita. Iitukin innostuu niistä, mutta se ei voi ymmärtää Lillin intoa umpihankikahlailuun. Iitu on city-tyttö, joka ei tassuaan juuri laita auratun maantien tai tallatun polun ulkopuolelle, ellei ole ihan pakko. On ne vaan erilaisia tässäkin asiassa :)

Tänään oltiin sitten Jalasjärvellä match show:ssa. Kehään pääsi Iitu, joka sai kunnian olla myös junior handler-kehässä vaihtokoirana. Haastetta siis, sekä Iitulle että handlereille, jotka aika hyvin tehtävästään suoriutuivatkin. Varsinaisessa pikku koirien kisassa oltiin sitten sinisten neljäs. Koiria oli vähän, melkein kaikki pääsivät palkinnoille, joten ei tässä kauheasti kannata henkseleitä paukutella. Iitu ei juurikaan loiki, mutta ei osaa juosta nätisti rinnalla harjoituksesta huolimatta. Liikkeet on edellä menevän perässä kaasuttelua. Se seisoo kyllä erittäin nätisti. Voipi olla, että meitä ei siis virallisissa kehissä yhdessä nähdä, vaan täytyy hommata sille handleri. Tekisi mieli muutaman kerran viedä sitä näytille, kun ikää on tullut lisää. Kunhan tuo turkki tulisi joskus takaisin. Se alkoi kesällä kasvamaan takaisin, ja oli keskivartaloa lukuunottamatta jo aika hyvällä mallilla ja nyt se lähtee taas. Eli se siitä sitten. Toivottavasti keväällä päästäisiin johonkin näyttelyyn, jospa saisi metsästettyä sen ykkösruusukkeenkin.  Jep, tämä tällä kertaa. Koitan taas ryhdistäytyä, kun seuraavan kerran on jotain kerrottavaa...

Bloginpitäjä yrittää ryhdistäytyä

Päivitykset laahaa niin, ettei pysy enää muistissa, mitä on tapahtunut sitten viime kerran. Mä olen kyllä laiskistunut tämän blogin kanssa aivan täysin. Facebookissa tulee kerrottua lyhyesti tunnot ja tunnelmat. Stoorin tuottaminen alkaa  näemmä olla lujassa.

Noh, koirat on terveitä. Treeneihin olisivat molemmat jo päässeet. Lillin treenivuoro tosin siirtyi taukoviikolle, joten vain Iitu pääsi liihottelemaan. Ja kyllä se olikin virtaa täynnä: ihan mahdoton huuto ja pomppiminen hihnan päässä. Arvelinkin näin käyvän ja olin varustautunut treeneihin kevythäkillä. Iitu raapii verkkoa ja vetoketjua, ja huuti sielläkin tauotta. Olin ihan varma, että se saa hajalle lähes uuden häkin. Onneksi  häkki on sen verran lujaa tekoa, ettei se nyt yhdestä kerrasta vielä hajonnut. Mutta jos Iitu saa tehdä tätä usein, saa häkille sanoa adios. Ens kerralla siis metallihäkki mukaan.

Iitu antoi kaikkensa paitsi radan reunalla, myös radalla. Sillä oli niin paljon virtaa, että ei malttanut aina keskittyä kuuntelemaan komentoja, vaan jatkoi samaa huutoa ja hyppimistä myös radalla. Treenien teemana oli sylikäännökset. Oikealla kädellä tehtynä ne menikin varsin hyvin. Vasen puoli oli tahkeampi: koira kiepsahti väärin päin. Varmasti omakin koordinaatio on vasemmalla huonompi ja käden liike ei ehkä oo samanlainen kuin oikealla, luulisin. Vauhti ei tauon aikana ole Iitulta hävinnyt minnekään: sitä on riittävästi. Emännän vauhti ei valitettavasti ole yhtään lisääntynyt. Eli töitä on tiedossa :)

Kepit tuntuu Iitulle nyt kolahtaneen: se menee ne ilman käsiapuja, kunhan vieressä jolkottelen, siis kun olen oikealla puolella. Vasen puoli tahtoo tihkaista Iitullakin. Kunhan taas jaksaisi tehostaa harjoittelua kaarilla, sekin varmaan sujuisi paremmin.

Keskiviikkona tehtiin peltolenkki kolmen naisen ja neljän sheltin porukalla. Aurinko onneksi paistoi hienosti eli sää oli mitä mainioin, eikä maajussikaan ollut käynyt kyntämässä, joten koirat saivat antaumuksella päästellä menemään pitkin sänkipeltoja. Tosin Lilli ei tähän ilakointiin liittynyt. Se ei piittaa juoksennella vieraiden koirien kanssa, eikä kyllä edes tuttujen. Paitsi tietty Iitun. Se on ihan hassu. Sillä on nimittäin pakkomielteenä syksyinen maa ja sen hajut. Kun lenkkeillään asfaltilla, se itkee sitä että haluaa nurmikolle nuuhkimaan. Ja sinne on sitten mentävä, ei Lillin itkua jaksa kauaa kuunnella. Se kulkee nenä maassa ja nuuhkii välillä kaivaen. Turha siis yrittää saada sitä porukkakuviin muiden kanssa: se kulkee omia polkujaan nenä kirjaimellisesti savessa. Taas päädyn siihen loppulausumaan, että kaikki ovat omia persooniaan, mutta Lilli on kyllä varsinainen persoona isolla P:llä. Sillä on niin monta omituisuutta niistä tähtien katseluista alkaen, ettei toista oo vielä vastaan tullut eikä taida tullakaan...

Kolmen kopla selvästi juonii jotain :)

 Lillillä oli omat huvit hajujen maailmassa....

 Muut sen sijaan paineli jonossa...

 ... tai kasassa...

...mutta vauhdin hurmaa kerrakseen, ei voi muuta sanoa...

Kuvia

Koiraharrastusrintamalla on ollut hiljaista. Koirat sairasti tosiaan kennelyskän perä jälkeen. Ensin yski Iitu ja viime viikon puoli välissä sitten Lilli. Se yski yhden kokonaisen yön ihan tauotta, maksimissaan oli varmaan vartin yskimättä. Opin huomaaamaan, että koiran yskä ei ole mitenkään hiljaista. En nukkunut koko yönä silmän täyttä. Lilli oli surkean näköinen, kun missään ei ollut hyvä olla, piti vaan yskiä. Seuraavana päivänä menin sen kanssa eläinlääkärille. Keuhkoista kuului pientä ärsytysääntä ja sain sille antibioottikuurin varalle, mutta ei tarvinnut onneksi kuuria aloittaa. Yskäkin helpotti aika nopeasti parissa päivässä. Mutta on noiden koirien kanssa kurjaa, kun ne sairastaa. Kun ne osaisikin sanoa, kuinka kipeitä oikeasti ovat. Lillilläkin oli sen yskäyön koko ajan niin surkea katse silmissään, ja mitenkään ei voinut oloa sillä hetkellä auttaa. Onneksi tauti oli loppujen lopuksi molemmilla koirilla lievä, olisiko rokotus auttanut kuitenkin sen verran asiaa. Agilitystä ollaan nyt pidetty taukoa, ettei tartuteta tautia muihin. Ensi viikolla onneksi päästään taas treeneihin.

Energiaa niillä on ihan mahdottomasti, varmaankin johtuu vähäisemmästä liikunnasta. On tällä viikolla aloiteltu taas normilenkit. Iitu ainakin selvästi kaipaa energian purkamista, se menee kohta pitkin seiniä...

Kun ei ole mitään varsinaista uutta kerrottavaa, laitetaan lopuksi edes muutama uusi kuva:

Iitun 1,5-vuotisposeeraus

Lilli iltalenkillä

Dumbo-Iitu

Jouppiskan Esteettömällä liikuntareitillä

Mätsäriä, epiksiä, treenejä ja yskää

Otsikossa tiivistelmä puolentoista viikon tapahtumista :) Normaali arkielämä on alkanut eli loma on loppu ja työt on alkaneet eli päivityksetkin laahaa sitten aika lailla. Koitetaas nyt laittaa ajan tasalle  koirakuulumiset, kun vaan kaikki muistais....

Mennääs aikajärjestyksessä eli aloitetaan mätsäristä. Toissa keskiviikkona oli Seinäjoellakin mätsäri pitkästä aikaa ja kun Iitulla on ollut tosi pitkä aika mistään kehätouhuista, niin osallistuttiin sen kanssa. Noh, neidin kehäkäytös liikkeissä on rauhoittunut paljon, mutta nyt oli niin pitkä nurmikko, ettei pysty kyllä tuon yhden kerran perusteella sanomaan, miten se menisi oikeassa kehässä jossain hallissa. Pakolliset pomput sen on otettava liikkeiden aluksi ja aina kun vauhti hidastuu kuten esim. kolmion kärjissä, se pomppii pari kertaa mun jalkaa vasten. Eli sen kanssa pärjäis parhaiten, kun kaasuttelee tuhatta ja sataa eteenpäin eikä jarruttele, heh… Toisista koirista se ei kehässä tunnu ottavan niin kierroksia enää, mutta kehän laidalla kyllä sitäkin enemmän. Aaaah, agilitykentän laidalla olo on lisännyt tätä kuumumista.  Punainen nauha saatiin, mutta sitten loppukehässä piti seistä ihan hirveän kauan. Ja vaikka Iitu seisoikin kauniisti ja jaksoi tosi pitkään, niin sen kärsivällisyys lakkasi juuri tuomarin arvioivien silmien alla ja meidät käteltiin pihalle. Ihan mukava treeni tää oli kuitenkin ja koirat sai korkata uuden hienon kevythäkkinsä samalla reissulla. Jospa tuota Iituakin uskaltaisi jo laittaa kevythäkkiin ilman, että se hajottaa vetskarin kuten se vanhalle teki. Turkkki on hiljalleen kasvamassa. Jospa sen arvaisi ilmoittaa Seinäjoen näyttelyyn. Se on nyt mietinnässä...

Viime sunnuntaina osallistuttiin Lillin kanssa Lapualla epiksiin. Osallistuin sen kanssa vain 1-luokan kisaan, enkä ottanut mölleissä lisästarttia, kun pelkäsin ettei mun kantapää kestä kahta kisaa ja ei se olisi kyllä kestänytkään. Huomaa, että nyt kesällä on treenattu paljon enemmän, kun tuo jalka rasittuu. Ei tykkää…. Noh, ykkösten rata ei ollut mikään ylivoimaisen vaikea. Oli siinä oma ansansa, johon sitten osui ja uppos… Mut ekaksi startti. Lilli kiersi taas ekan hypyn, mutta kun toisella yrittämällä lähdin sen kanssa yhtä aikaa, se lähti matkaan. Kielto tuli viitoshypyltä, jonne koira hyppäsi takaa. En saatellut tarpeeksi ja kieltohan siitä tuli. Lopullinen niitti tuli siitä ansapaikasta. Lilli irtosi niin upeasti putkeen, että jäin jaloilleni ihailemaan sitä, enkä ollut ajoissa vastaanottamassa sitä kepeille. Niinpä se ehti loikata ansana olleelle A:lle. Loppurata meni sitten taas hienosti. Kaiken kaikkiaan kisasta jäi positiivinen fiilis, vaikka se tuon ekan hypyn kiersikin. Tätä rataa voi jo kutsua agilityksi. Se meni sujuvasti, Lilli oli vauhdikas, eikä arkaillut hyppyjä ja mäkin jopa pysyin lopun suorilla sen perässä, mikä on ihme… Lilli ylittää esteet valtavan korkealta. No, se on sikäli ymmärrettävää, koska Lilli ei halua, että tassut osuisi rimohin. Toisin kuin Iitu, jota ei haittaa vaikka vähän koliseekin… Latasin agilityohjelman demoversion koneelle ja kokeilin piirtää sen radan uudelleen. Mittasuhteet nyt on ihan mitä sattuu, kunhan esteet on oikeassa järjestyksessä ja kulmat sinne päin, mutta joltain tuommoiselta se näytti...

Maanantaina oli sitten Iitun harkkapäivä. Tämän kerran teema oli sokea leikkaus eli sokkari. Tehtiin hyppy-putki-hyppy-hyppy-A-pätkää. Putken jälkeen tehtiin sokkari ja putken jälkeisen hypyn jälkeen valssi. Olin ihan varma, että en ehdi tekemään a. sokkaria, koska Iitu ei irtoa putkeen, vaan mun täytyy se sinne viedä ja b. valssia. Mutta mä ehdin tekemään molemmat. Iitu irtosi tosi hienosti ja vaikka olin itse kovaa vauhtia jo ohittamassa putkea, se ei tullut mun jalkoihin vaan meni minne käskettiin. Iitulainen taitaa siis pikku hiljaa oppia… Keppejä otettiin myös ja niillä sillä on kaamee vauhti ja haukku, ja vähän sellainen häslä telaketju-meininki muutenkin. Se menee hienosti, kun olen oikealla puolella, mutta toinen puoli vähän tökkii, emännästä johtuen kaiketi. Taidanpa senkin kanssa harjoitella kujakepeillä tuon “väärän” puolen.

Sitten tiistaihin, jolloin oli Lillin treenit. Niistä sen verran, että Lilli on oppinut hakemaan kepit aina vaan paremmin ja paremmin. Meillä oli kepeille meno aika hankalasta kulmasta, 180 asteen käännöksestä. Lilli haki kepit hyvin, mutta sitten kartturi innoissaan meni kehumaan “hyvä” ja koira lopetti suorituksen kesken. Mun pitäisi oppia pitämään suuni kiinni, eikä möläyttää sitä hyvää, joka kerta vaikka hyvin meneekin. Oli näissä treeneissä murheenkryynikin ja se oli tietty se keinu. Tehtiin nimittäin lopuksi lyhyt radanpätkä, jossa oli keinu ja Lilli aavisti sen jo startissa. Meno ei ollut niin terävää. Keinu mentiin ok, mutta sen jälkeen alkoi haahuilu ja haluttomuus suorittaa yhtään mitään eli paljon on vielä tehtävää. Tuntuu, että joka toisella kerralla keinu menee hyvin ja joka toisella kerralla ei. Ja se nimittäjä tälle huonolle menolle on muut koirat. Kun ollaan kahdestaan hallilla, ei keinun kanssa ole oikeastaan ollut enää ongelmaa. Mutta Lilli ei tykkää, että paikalla on muita koiria kolistelemassa keinua, ja sitten takkuaa. Vaikka tää on tällaista aaltoliikettä, eteenpäin ollaan kuitenkin onneksi menty, kun aattelee missä oltiin vaikkapa vuosi sitten. Mä oon ilmoittanut Lillin kisoihin Vaasaaan ensi lauantaiksi. Siellä ei ole hyppyrataa, vain pelkkä agirata. Mutta mä mietun, pitäiskö tuo kisa jättää nyt suosiolla väliin, koska meillä on tautia...

Lagun treeniryhmissä on ollut kennelyskää liikkeellä ja keskiviikkoiltana alkoi Iitukin yskimään. Sen oireet on onneksi olleet tosi lievät. Se on saanut yskänpuuskia innostuessaan ja rasituksessa, mutta muuten ollut normaali, ahne, iloinen itsensä. En ole ottanut sitä lenkeille mukaan ja sillä on ihan hirveesti energiaa. Voi olla, että sen kanssa täytyy tehdä pieni hihnalenkki. Sekin on melkein vähemmän rasittava vaihtoehto kuin Lillin kiusaaminen. Eilisen iltapäivän jälkeen ei yskänpuuskia ole enää tullut, joten olisko tauti sitten parantumassa. Taisi rokotuksesta olla sen verran apua, että tauti oli näin tosi lievä. Lilli on vielä ollut terve, mutta senkin kanssa tulee nyt karanteenia harkoista, jos se vaikka on saanut tartunnan, muttei vielä oirehdi. Lillikin kyllä on saanut rokotteen ja sen rokote on tuoreempi kuin Iitun, joten voi olla että se säästyy taudilta täysin. Mutta sitä kisajuttua täytyy pohtia, jos se on saanut tartunnan, muttei vielä oirehdi...

Lilli is back :)!!!

Hah, hyvä kun saatiin tähänkin blogiin vaihteeksi toivoa epätoivon tilalle... Lilli on siis entisellään, mutta palataan siihen tarinan loppupuolella... Kesäloma etenee uhkaavasti kohti loppuaan. Viimeinen viikko menossa ja maanantaina työt kutsuu.  Loma on ollut tosi hyvä: hienot säät ja on ollut kunnolla aikaa harrastaa koirien kanssa vähän extraakin...:)

Alkuviikosta on taas ollut molemmilla koirilla ohjatut treenit. Maanantaina oli Iitun vuoro. Tunnin teemana oli takaakierrot. Ne ei tuottaneet Iitulle ongelmia. Tätä ollaan käyty treenaamassa kahdestaan hallilla. Kunhan vain itse olen ajoissa, niin hyvin menee. Tehtiin pieni radan pätkä, jossa mukana oli rengas. Iitu menee renkaan yksittäisesteenä, mutta jos se on osana rataa, niin ohi mennään. Tämä tuotti kaikille ryhmän koirille ongelmia. Renkaan sivuille laitettiin siivekkeitä, rimoja ym. ja aina vain Iitu löysi kohdan mistä pääsi pujahtamaan sivusta. Muutaman kerran piti yrittää, ennen kuin saatiin onnistunut suoritus. Omatoimiesteenä oli keinu. Sen verran helpotettiin, että laitettiin tyyny vaimentamaan alastuloa. Muuten keinu sai keinahtaa koiran painosta. Iitulla ei ole keinun kanssa mitään ongelmaa, eikä se noteerannut mitenkään keinun paluun aiheuttamaa paukahdustakaan. Hyvä Iitu!!!

Viikonloppuna me käytiin Iitun kanssa treenaamassa takaaleikkauksia, kun sitä oli porukka treenannut edellisviikolla meidän poissaollessa. Ne tuottikin takaakiertoa enemmän tuskaa. Iitu ei vielä osaa irrota vaan kääntyy esteiden jälkeen räksyttämään mulle. Aika monta kertaa sai tahkota hyppy-hyppy- putki-yhdistelmää ennen kuin saatiin yks onnistunut takaaleikkaus. Tässäkin varmaan auttaisi, kun olisi avustaja odottamassa namin kanssa putken päässä. Mutta sitäpä ei ollut, joten oli pärjättävä omillamme.

Sitten Lilliin. Sunnuntaina oltiin Lillin kanssa hierojalla. Takapää oli jumissa, varsinkin vasen puoli, mutta se saatiin nyt auki ja parin viikon päästä mennään uudelleen hierontaan. Ei ole kumma, ettei se ole antanut mun venytellä takajalkojaan. Ja nyt kun näen sen venyttelevän itseään, niin tuli mieleen että eipä se ole itsekään juuri venytellyt. Eilisiin harkkoihin menin siis jännittynein mielin: mitä koira tuumaa hypyistä. Jatkuuko kiertely vai oliko hieronnasta apua ja koira on kuten ennenkin. Olin etukäteen suunnitellut, että jatketaan sen kanssa hyppyjä matalilla rimoilla. Halusin kuitenkin nähdä, miten hieronta on vaikuttanut ja hyppyytin Lilliä 30.n rimoilla.  Onneksi, hyppyjen kanssa ei ollut  minkäänlaista ongelmaa. Lilli hyppäsi reippaasti, vauhdikkaasti, ilman epäröintiä. Näyttää siis siltä, että takapään jumi oli syynä tuohon hyppäämättömyyteen. Jos näin on, saan katsoa itseäni peiliin ja hävetä, kun en ole riittävän hyvin kisakaverin lihashuollosta huolehtinut. Tästä eteenpäin huolehdin. Sain riittävän opetuksen siitä. Aika jännä kuitenkin, että jumi vaikutti vain riman ylityksiin. Lilli hyppäsi jumissa ollessaankin renkaan, muurin ja pituuden ihan normisti. Toisaalta, jos Lillillä on ollut hiukankin epävarma olo jostain mistä tahansa syystä, se on aina näkynyt epävarmuutena hypyissä. Lilli on niin omalaatuinen tapaus, että mun täytyy nähdä sen hyppäävän vierailla esteillä kisoissa normaalisti ennen kuin uskon, että ongelmien taustalla oli vain pelkkä jumi. Ensi sunnuntaina olisi epäviralliset kisat Lapualla. Lapuan kenttä on harmiksi vain ihan parkkipaikan vieressä, joten en tiedä uskallanko kisata tuon autopaimenen kanssa ilman vaaraa, että se juoksee auton alle. Täytyy mennä paikalle ja vähän tuumata, mitä tekisi. Jos me vaikka saataisiin liikenteenvalvoja suorituksemme ajaksi :)

Nyt on huomattavasti parempi mieli kuin viikko sitten ja katselin jo kisakalenteriakin. Pietarsaaressa olisi syyskuun alussa kisat, joissa olisi hyppyrata. Taidanpa ilmoittaa Lillin sinne siis. Viimeinen ilmopäivä tais olla ensi sunnuntai. Siinä mielessä nuo Lapuan episket olisi hyvä kisata. Jos ne menee ok, sitten mennään virallisiin...

Rakkautta ja rimakauhua

Harhauttava otsikko... Koira on kyllä rakas, mutta tällä kertaa pääosassa on se rimakauhu. Jos et siis halua lukea alavireistä ja masentavaa tekstiä, voit lopettaa lukemisen tähän. Mua on nimittäin tällä viikolla harmittanut niin, ettei sen määrää voi edes kuvata…. Ja kuinka mä odotinkaan näitä kahta viikonloppua ja ensimmäisiä virallisia kisojamme. Oli niin kiva aloittaa vihdoin ja viimein kisaaminen. Joo, Lapuan kisat meni miten meni ja Vaasan kisojen osallistumisen olen perunut. Lillin rimakauhu on palannut. En mä lähde Vaasaan sen kanssa hyppyjä kiertelemään.

Sunnuntaisten Lapuan kisojen jälkeen päätin osallistua Lillin kanssa maanantaina epiksiin Vaasassa. Ajattelin, että Lilli oudoksui Lapualla vieraita esteitä ja ulkonaoloa, ja sen takia kiersi hypyt. No, nuo epikset oli niin syvältä. Ei olisi kannattanut Vaasaan asti ajella. Ensiksikin päätin, että kisataan 1-luokan rata. Kunpa olisin tiennyt, miten kauhea se oli, niin olisin ilmoittanut meidät mölliradalle, joka oli ihan ok. Ykkösluokan rata oli vaikea, ei todellakaan mikään ykkösluokan rata. Ja Lilli, huokaus, kieltäytyi aloitushypystä. Meni sen toisella yrittämällä, mutta kaikki radan hypyt se joko ohitti tai hyppäsi erittäin vastentahtoisesti. Radalla ei onnistunut niin mikään, paitsi kontaktit.

Tiistaina meillä oli treenipäivä. Sama kiertely jatkui sielläkin. Joka toisen hypyn Lilli hyppäsi ihan normaalisti ja joka toisen se kiersi. Keskiviikkona oli sitten epikset omalla hallilla. Ilmoitin Lillin vain lisästarttilaisena mölliradalle. Kiertely jatkui edelleen. Aloitushyppy meni vasta kolmannella yrittämällä ja radalla Lilli kiersi kaksi hyppyä. Muuten se kyllä meni radan oikein mallikkaasti.

Ensin  pohdin sitä mahdollisuutta, että Lilliin sattuu hyppääminen ja se kiertää hypyt sen vuoksi. Toisaalta se kuitenkin hyppää renkaan, pituuden ja muurin ilman minkäänlaista epäröintiä, joten syynä ei ole kipu vaan rimat. Mä rupesin jo pohtimaan, että jos sillä on näössä vikaa eikä se hahmota rimoja kunnolla. Mutta ei sen käyttäytyminen muuten näytä yhtään siltä, että se ei kunnolla näkisi. Neiti bongaa olemattomat tikutkin maasta ja tuo niitä keppeinä heitettäväksi.

Lillillä on siis rimakauhu. Vaiva, joka sillä oli aivan agilityaikojen alussa, on palannut. Mä päätin, että aloitetaan hyppyjen treenaaminen sen kanssa ihan alusta. Aloitetaan yhdestä hypystä, sitten lisätään määrää, rimat matalalla ja ruhtinaallinen palkka. Toivottavasti saadaan tällä konstilla tuloksia. Porukkatreeneissä täytyy varmaan laskea rimat niin matalalle kuin saa, että ei tarvi siellä ruveta kiertelemään. Lillin kanssa olisi muuten niin kiva harrastaa, kun se selvästi muuten lajista tykkää ja innostuu. Ja olisi ollut niin kiva kisatakin. Iitu ei ole kisavalmis vielä aikoihin. Mietin sitäkin, että jos pitäisi yhden kurssin mittaisen tauon Lillin kanssa, jos se nälkä radalle kasvaisi sitä kautta. Katotaan ja tuumataan mitä tässä nyt tehdään. Sunnuntaina mennään sen kanssa hierojalle. Hyvä se on kumminkin tarkistaa sekin puoli. Edellisestä kerrasta on jo luvattoman kauan.

Jep, tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavassa päivityksessä olisi positiivisempaa kerrottavaa. Onneksi tuosta koirasta muuten mitattiin mini. Medi-esteitä en olisi saanut sitä koskaan menemään...