Autoilua

Tämä päivä on mennyt lähinnä lepäillessä ja toipuessa eilisestä. Lähdettiin nimittäin Lillin kanssa heti töitten päälle liikenteeseen pentuja katsomaan. Noin 200 kilsaa ja 2,5 tuntia ajoa/suunta ja lisäksi kotimatka pimeässä (inhoan pimeässä ajamista) teki tehtävänsä. Nyt on niskat jumissa niin, että huimaa ja oksettaa. Mutta reissu oli vaivan arvoinen. Pennut olivat suloisia ja vauhtia riitti. Energiataso oli ihan eri kuin viime visiitillä, aikasta vekkuleita olivat kaikki. Viikko vielä pitää odotella, sitten mulla alkaa kahden viikon loma ja saadaan vaavi kotiin. Pian varmasti on jo jotakin ihan virallista tiedotettavaakin =D Saatte siis vielä odotella...

Lillikin oli reissusta väsyksissä. Autoilu ei ole ollut sen lempi-hobby koskaan. Se vain lähinnä sietää sitä. Sain eläinlääkäriltä joskus kokeeksi mielialalääkettä, Xanoria, sille kokeiltavaksi kovan tenttaamisen jälkeen. Kaipa lääkkeiden väärinkäyttäjät yrittävät saada lääkkeitä kaikista mahdollisista paikoista, jopa eläinlääkäristä. Sen verran tiukasti mua tentattiin. Loppujen lopuksi Xanorit jäi käyttämättä, en kuitenkaan viitsinyt niitä Lillille antaa. Nykyään Lilli sentään yleensä hyppää oma-aloitteisesti autoon. Ennen se pakitti niin pitkälle kuin hihnaa riitti ja lopuksi se piti nostaa autoon. Itse asiassa Lilli tykkää autoilusta niin kauan kuin nopeus on alle kuuskymppiä. Siihen saakka se istuu pelkääjän paikalla ja katselee tyytyväisenä ulos. Kun nopeus kiihtyy, Lilli sukeltaa "maihin". Häkki on autossa sille suuri kauhistus, joten se saa maata lempipaikallaan kuskin ja pelkääjän penkin välissä persus menosuuntaan (kyllä, näin se todellakin makoilee...). Pidemmille matkoille laitan sille turvavyövaljaat päälle, mutta muuten tunnustan olevani turvallisuuden kannalta huoleton koiranomistaja. Sen verran täytyy ryhdistäytyä, että tuleva pentu saa kyllä opetella matkustamaan häkissä.