Minuuttiaikataululla menee tämäkin ilta, mutta käynpä silti avautumassa tämäniltaisen episodin. Oltiin Lillin kanssa agiharkoissa. Harkat meni tosi hyvin, siis Lillin vireen suhteen. Ollaan keritty käymään enemmän kahdestaan hallilla ja aina on harkat lopetettu lyhyeen silloin kun ilo on ollut ylimmillään. Ehkä se rupeaa nyt tuottamaan tulosta myös kimppaharkoissa. Lilli oli tänään nimittäin häntä tötteröllä, energiaa ja intoa täynnä koko ajan. Ihanaa katsoa sen iloa, kun jokunen kerta sitä on enemmän kiinnostanut hallin ulko-ovi kuin esteitä viittilöivä emäntä ja esteet. Lähdettiin tänäänkin harkkojen puolessa välissä kotia päin, silloin kun meni kaikista vauhdikkaimmin, että jäis koiralle edelleen nälkää seuraavaan kertaan. Toivottavasti tää konsti puree jatkossakin.
No me porhallettiin Lillin kanssa kotiin. Tarkoituksena oli käydä pikasuihkussa ja lähteä kauppaan. Ovella huomasin, että kotiavaimia ei löydykään taskusta. Olin täysin varma, että avaimet olivat olleet mukanani. Hain kuitenkin naapurista vara-avaimen ja kävin tarkistamassa sisältä, ettei avaimet ole siellä. No, eihän ne prkl olleet. Ei muuta kuin autoon ja takaisin agilityhallille 12 kilsan päähän. Avaimet ovat oletettavasti tulleet taskusta auton avainten mukana ja pudonneet maahan. Niinpä etsin hämärtyvässä illassa lossakkoisesta maasta avaimiani. Katselin ensin paikkaa, jossa autoni oli ollut, ei mitään. Sitten katselin reittiä, mistä mennään pellolle koirien kanssa, eipä avaimia näkynyt sielläkään. Olin jo hermoromahduksen partaalla, kun rupesin uudelleen katsomaan paikkaa, jossa ehkä olisin avaimet taskusta ottanut. Lätäköstä loisti hopeanvärinen rengas ja siellähän ne mun avaimet oli. Thank god, olin jo täysin kypsä siinä vaiheessa, mutta onneksi lopuksi löytyivät. Täytyy kai laittaa niihin sellainen pampula killumaan, etteivät varmasti mene hukkaan.
Avaimet on mun heikko kohtani, yleensä liian hyvässä tallessa, että sen takia niitä saa monesti katsella. Kerran laitoin metsälenkillä avaimet turvalliseen paikkaan, etteivät vaan tipahda metsään. Kotona en enää muistanutkaan tätä erinomaista, mutta uutukaista avainpaikkaa, vaan etsin avaimia tuloksetta jo valmiina lähtemään 20 kilsan päähän laavulle niitä etsimään. Onneksi jostakin muistin sopukoista putkahti päähän avainten sijainti, ennen kuin ehdin lähteä takaisin metsään. Mä kun yleensä ensin toimin ja sitten ajattelen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti