Iitu-jutut jatkuu

Iitu Piitu Pikkuruinen pääsi tänään metsälenkille. Kannoin sen sylissä läheiselle metsäpalalle, ettei se väsähdä jo menomatkalla. Reippaasti se tutki ympäristöään ja häntä pystyssä mennä viipotti hangilla. Reissu tuli ikuistettua tietysti kameralla ja kuvia löytyy täältä. Äsken jatkettiin hihnakävelytreenejä. Eteenpäin menoa oli jo huomattavasti enemmän kuin eilen. Yhdistelmä nälkäinen koira ja juustonpalat siis toimii. Oltiin parinkymmenen metrin päässä autotiestä. Autot eivät herättäneet Iitussa mitään reaktiota. Polkupyörän perään olisi juossut, jos olisi päässyt. Joo, tuosta tavasta pitääkin opettaa eroon heti alkuunsa. Yks paimentava koira piisaa täs taloures...

Eilisiltana nauroin sille kippurassa ja harmittelin, kun kamera ei ollut käden ulottuvilla. Iitu sai nimittäin hepulin ja kaahasi lelut suussaan kevythäkkiinsä kuin "päätön kana". Se sieppasi itseään kolme kertaa suuremman lohikäärmelelun ja yritti yhdellä loikalla sen kanssa häkkiin. Eihän siitä mitään tullut. Tarvittiin useampi yritys ja vauhti sen kun kiihtyi. Hetken päästä se oli valtavalla vimmalla vienyt kaikki lelunsa häkkiin ja simahti sinne.

Lilli on innostunut leikkimään Iitun kanssa vetoleikkejä leluilla tänään vähän enemmänkin. Lilli on jopa vienyt lelujaan Iitun eteen, että vedetääs nyt. Iitu-parka ei vain aina ymmärrä Lillin elekieltä, kun tämä örisee leikkiessään ja Iitu piiloutuu selkäni taakse. Mutta kun lelulla leikkivät, Lilli päästää ennemmin lelusta irti kuin Iitu. On täytynyt sitä tsempata, että vedä nyt, äläkä päästä ipanaa voitolle. Kädet on täynnä reikiä naskalinterävistä hampaista. Vinkaisu ei toimintaa keskeytä. Murahduksella se kyllä lopettaa, mutta ellei sen nenän edessä näytä äkkiä jotakin sallittua, se on sekunnin päästä kädessä kiinni uudestaan. Aika päättäväinen kaveri siis...