...eli teemamme agi-harkoissa tänään. Oli kauhea väsy töistä tultuani, mutten silti antanut laiskuudelle periksi vaan lähdettiin hallille niin kuin olin etukäteen suunnitellut. Päätin, että ollaan hallilla vain parikymmentä minuuttia eli sen verran, että Lilli ei kyllästyisi, vaan juttu jäisi vähän kesken ja koiralle into päälle. Ja hyvin meni. Kertaakaan se ei edes katsonut ovelle päin. Hyvä hyvä...
Harjoiteltiin samaa, mitä muut harjoitteli viimeksi meidän ryhmässä eli sitä, että putken suu on piilossa. Kivasti Lilli putken löysi, eikä tarvinnut saatellakaan ihan ääreen. Sitten kokeiltiin tyrkkyputkea eli hypyn jälkeen oli putken suu houkuttelevasti, mutta Lillin oli muutettava suuntaa takaisin minuun päin. Jep, Lilli paineli silmät kiiluen putkeen vähät välittäen meikäläisestä. Rupesi se sitten muutaman kerran jälkeen hoksaamaan, että putkeenmenosta tulee emännältä vain laimea hyvä. Kun taas "tänne"-komennon tottelemisesta lentää pallo ja tulee paljon riemukkaampi hyvä...
Annoin Lillin mennä kertaalleen myös A:n ja puomin ihan vain nähdäkseni, ettei se ole ruvennut arastelemaan niitä. Edellisestä kerrasta, kun niitä on menty, on kuitenkin aikaa. Ei se arastellut. A on itseasiassa Lillin lempiesteitä, jonne se mielellään tilaisuuden tullen karkaa vain ihan esteen harjalla tähystelläkseen.
Perjantaina olisi tarkoitus lähteä heti töistä päin penneleitä katsomaan. Koko ilta reissussa menee, mutta on niitä vaan niin mukava katsella ja kasvaneetkin ovat viime reissusta, joten on mielenkiintoista nähdä ne livenä taas. Parin tunnin ajelu siis ei haittaa. Kurkku vain meinaa tulla kipeäksi. Hemmetti, flunssaa tähän ei enää tarvittaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti